Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Kansainvälisen Työjärjestön ILO:n työkonferenssissa Genevessä 7.6.2004

Minulle on suuri ilo ja etuoikeus puhua Kansainvälisen työkonferenssin 92. istunnossa. Kansainvälinen työjärjestö ja kansainvälinen työkonferenssi on ainutlaatuinen osa monenkeskistä kansainvälistä järjestelmää. Työntekijöiden ja työnantajien edustajat osallistuvat samanarvoisina hallitusten edustajien kanssa kansainväliseen yhteistyöhön. Tämä on ILO:n erityinen vahvuus ja antaa järjestön päätöksille ja toimille poikkeuksellisen vahvan oikeutuksen.

Olen suuren kiitoksen velkaa ILO:lle; työkonferenssille, hallintoneuvostolle ja pääjohtaja Somavialle. Kiitos siitä, että teillä oli rohkeutta ja ennakkoluuttomuutta asettaa itsenäinen globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomissio. Ja kiitos siitä, että kutsuitte minut komission rinnakkaispuheenjohtajaksi yhdessä Tansanian presidentin Benjamin Mkapan kanssa.

Kaksi vuotta maailmankomission johdossa on ehdottomasti yksi ammatillisen elämäni merkittävimpiä kokemuksia ja suurimpia kohokohtia. Kokemus, joka ei unohdu koskaan. Haluan tässä yhteydessä kiittää lämpimästi presidentti Mkapaa ja kaikkia komissiomme jäseniä erinomaisesta yhteistyöstä.

Komissiomme aloitti työnsä helmikuussa 2002 ja raporttimme julkaistiin helmikuun 24. päivä 2004. Komissiomme työ ei aina ollut helppoa. Komissiot kootaan usein samanmielisistä, mutta ei meidän tapauksessamme. Komissiomme oli mitä suurimmassa määrin ”commission of not-like-minded”: 26 ihmistä, joilla on erilainen kokemustausta, erilaiset poliittiset näkemykset, tulevat eripuolilta maailmaa ja joilla on vahvat omat mielipiteet. Komissiomme kykeni kuitenkin julkaisemaan yhteisen ja yksimielisen raportin. Tämä on osoitus uudesta asenteesta ja halusta löytää yhteisiä vastauksia yhteisiin haasteisiin. Raporttimme on osoitus keskustelun ja vuoropuhelun voimasta.

Jokainen meistä olisi kirjoittanut erilaisen raportin ja jokainen meistä voi painottaa erilaisia asioita. Keskeistä on kuitenkin, että raporttimme on yhteinen. Kaikkien piti tehdä kompromisseja, mutta kenenkään ei tarvinnut luopua perusnäkemyksistään.

Komissiomme järjesti myös laajan konsultaatiokierroksen eri puolilla maailmaa. Minulla oli mahdollisuus osallistua alueellisiin tilaisuuksiin Aasiassa, Afrikassa ja Euroopassa sekä kansallisiin tilaisuuksiin Kiinassa ja Suomessa. Konsultaatiotilaisuudet olivat korvaamaton apu pyrkimyksillemme ymmärtää, miten ihmiset kokevat globalisaation maailman eri kolkilla.

Maailmankomission raportti on saanut positiivisen vastaanoton niin hallitusten, kansainvälisten järjestöjen kuin kansalaisyhteiskunnan taholta. Työ on kuitenkin vasta alussa. Tarkoituksenamme on, että raportti ei jää vain yhdeksi julkaisuksi muiden joukossa. Tavoitteemme on, että komissiomme raportti on osa muutosprosessia ihmiskasvoisemman globalisaation aikaansaamiseksi. Tässä työssä tarvitaan meitä kaikkia.

Pääjohtaja Juan Somavia on valmistellut työkonferenssille erinomaisen raportin komissiomme työstä. Pääjohtajan raportissa esitetään ILO:n rooli maailmankomission työn eteenpäinviemisessä. Keskeisessä asemassa on säällisen työn saaminen maailmanlaajuiseksi tavoitteeksi sekä kasvu-, investointi- ja työllisyystoimintaohjelma-aloitteen edistäminen.

Molemmat sopivat erinomaisesti ILO:lle. Toivon, että työkonferenssi käsittelee pääjohtajan raportin huolellisesti ja antaa järjestölle ja sen sihteeristölle selkeän mandaatin maailmankomission raportin ehdotusten edistämiseksi.

Maailmankomission raportin suositukset ulottuvat kuitenkin paljon laajemmalle kuin ILO:n suoranaiseen toimivaltaan kuuluviin asioihin. Yhden osan näistä muodostavat suositukset kansallisvaltioille ja kansalaisyhteiskunnalle, mukaan lukien yritykset sekä työnantajien ja työntekijöiden järjestöt. Toisen selkeän kokonaisuuden muodostaa muiden kansainvälisten järjestöjen toimialaan kuuluvat asiat.

Asiakokonaisuuksista eniten huomiota ovat herättäneet juuri työllisyys ja toiseksi ihmisten liikkuminen yli rajojen. Ihmisten uudentyyppinen liikkuminen on erityisen tärkeä kehitysmaille. Miljoonat ihmiset muuttavat lyhyeksi tai pitemmäksi ajaksi sekä kehitysmaista teollisuusmaihin että kehitysmaasta toiseen.

Kansainvälisen järjestelmän osalta pääpaino maailmankomission työn ja ehdotusten edistämisessä on ILO:n ohella ollut YK:ssa. Osallistuin itse huhtikuun lopussa ECOSOCin, Bretton Woods -instituutioiden ja WTO:n yhteiskokoukseen New Yorkissa. Kerroin kokouksen osallistujille komission työstä ja raportistamme. Vastaanotto oli mielestäni positiivinen. Vastaavasti pääjohtaja Juan Somavia osallistuu ECOSOCin korkean tason osuuteen kesäkuun lopussa New Yorkissa.

Olemme presidentti Mkapan kanssa lähteneet siitä, että kuluneen kevään ja tulevan kesän aikana keskitymme raportin ja sen suositusten tunnetuksi tekemiseen. Olemme asettaneet tavoitteeksi, että YK:n 59. yleiskokouksen täysistunto hyväksyisi kuluvan vuoden syksyllä päätöslauselman, jossa velvoitettaisiin ECOSOC ja muut asianomaiset elimet käsittelemään komissiomme raporttia ja raportoimaan takaisin 60. yleiskokoukselle.

Identifioimme parhaillaan sopivaa asiakohtaa, johon Suomi ja Tansania tulevat esittämään operatiivista päätöslauselmaa.

Tavoitteemme on myös, että myös Bretton Woods-järjestöt käsittelisivät maailmankomission raporttia sopivalla tavalla. Työ on tämänkin asian suhteen hyvässä vauhdissa. Sekä Maailmanpankki että Kansainvälinen valuuttarahasto olivat yhteistyössä raportin valmistelussa ja ensin mainittu kutsui jo minut jo kertomaankin raportista, mutta valitettavasti kokousaika ei sopinut aiemmin sovitun valtiovierailun vuoksi.

Maailman kauppajärjestön piirissä on toivoa näkyvissä. EU:n puolelta komissaari Pascal Lamy on ilmoittanut, että EU on valmis periaatteessa luopumaan maatalouden vientituista, mikäli muut tekevät samoin.

Alueellisella tasolla Euroopan komissio on valmistellut tiedonannon raportistamme. Tiedonanto on sävyltään positiivinen ja Euroopan komissio esittää, että EU käsittelisi huolellisesti raportin suosituksia ja ottaisi ne sopivalla tavalla huomioon Euroopan unionin sisäisessä ja ulkoisessa toiminnassa.

Vastaavasti presidentti Mkapa on informoinut afrikkalaisia kollegoitaan komissiomme raportista ja ymmärtääkseni raporttimme on esillä Afrikan unionin huippukokouksessa kuukauden kuluttua Addis Abebassa, Etiopiassa. Hiljattain pidetyssä EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen huippukokouksessa minulla oli myös tilaisuus kertoa komissiosta ja sen työn jatkosta.

Suomella ja Tansanialla on myös yhteinen projekti oikeudenmukaisen globalisaation edistämiseksi: Helsinki-prosessi. Helsinki-prosessissa etsitään uusia ratkaisuja globaalin hallinnon ongelmiin. Se tarjoaa samalla areenan avoimelle ja laajapohjaiselle keskustelulle sidosryhmien välillä, jotta voidaan luoda käytännöllisiä ja toteuttamiskelpoisia toimintasuosituksia, joita eri toimijat voivat ottaa käyttöön ja edistää. Vaikka Helsinki-prosessi on itsenäinen ja erillinen prosessi, sen työ perustuu osin Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission työn tuloksille.
Kansallisen tason aktiivisuudesta olisi myös hyvä saada tietoa. Oma maani Suomi on tekemässä kansallista globalisaatiostrategiaa ja uskon että on vastaava työ on käynnissä muissakin maissa. Kansallisvaltiolle tärkeistä vahvuustekijöistä, kuten hyvästä hallinnosta tai korruption vastaisesta taistelusta on paljon tietoja.
ILO oli rohkea ja ennakkoluuloton asettaessaan Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission. Komissio on julkaissut raporttinsa, mutta tämä on vasta alku.
Muutos inhimillisempään globalisaation vie aikaa. Toivon, että komissiomme työ voi olla osa tätä muutosprosessia. Muutoksen aikaansaaminen edellyttää meidän kaikkien sitoutumista. Uskon, että työkonferenssi on omalta osaltaan valmis edistämään muutosta. Pääjohtajan raportti työkonferenssille on hyvä pohja tälle työlle.

Kiitän teitä etuoikeudesta saada toimia Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission rinnakkaispuheenjohtajana. Kiitän niinikään erinomaisesta yhteistyöstä hallitusten, työnantajien, työntekijöiden ja sihteeristön kanssa. Ilman teidän tukeanne komissiomme ei olisi voinut onnistua työssään.