Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe presidentti Martti Ahtisaaren kunniaksi järjestetyllä Nobel-päivällisellä 18.12.2008

(muutosvarauksin)

Lokakuun kymmenes päivä 2008 jää elämään ilon päivänä suomalaisessa historiankirjoituksessa. Norjan Nobel-komitea ilmoitti tuolloin, että presidentti Ahtisaari saa vuoden 2008 Nobelin rauhanpalkinnon. Vuosikymmenten uraauurtava työ pitkäkestoisten ja vaikeiden konfliktien ratkaisemisessa sai arvoisensa tunnustuksen.

On erittäin harvinaista, että istuva presidentti joutuu muuttamaan päiväohjelmansa myönteisen uutisen seurauksena. Tuolloin lokakuussa koettiin tämäkin poikkeus, kun muutaman tunnin varoitusajalla minulla oli - näiden seinien sisällä - ilo esitellä tuore nobelisti maailman medialle.

* * *

Nobelin rauhanpalkinto on varmasti tämän alan arvostetuin kansainvälinen huomionosoitus, enkä usko liioittelevani sanoessani, että koko Suomi on ylpeä tästä tunnustuksesta. Mielestäni 63 vuoden jälkeen olikin jo aika, että Suomen koululaiset saavat opeteltavaksi F.E. Sillanpään (1939) ja A.I. Virtasen (1945) jatkeeksi yhden suomalaisnobelistin lisää.

Rauhantyö on yhteistyötä, mutta on aiheellista painottaa, että kyseessä on kuitenkin huomionosoitus ennen kaikkea Martti Ahtisaarelle henkilökohtaisesti. Sinä olet omalla panoksellasi ja henkilökohtaisella kyvylläsi vaikuttanut paremman ja oikeudenmukaisemman maailman rakentamiseen.

Nobel-komitean perusteluissa painotettiin Martti Ahtisaaren usealla mantereella, yli kolmenkymmenen vuoden ajan jatkunutta työtä kansainvälisten konfliktien ratkaisemisen hyväksi. Komitea viittasi niin ikään Ahtisaaren koko kansainvälisen uran kaareen: alkaen Namibian itsenäisyysprosessista ja kiertyen Kosovon, Pohjois-Irlannin, Keski-Aasian, Afrikan sarven, Acehin kautta takaisin Kosovoon ja Irakiin. Tämä on vaikuttava kokonaisuus ja ainutlaatuinen saavutus yhdelle ihmiselle.

Komitea päättää lausuntonsa maininnalla Ahtisaaren merkityksestä perinteisenä rauhanvälittäjänä ja esittää toiveen, että Ahtisaaren saavutukset toimisivat esimerkkinä muillekin. Tähän kohtaan haluaisin tarttua hieman tarkemmin.

Suomella on pitkät perinteet rauhanprosessien tukemisessa. Olemme kokoamme merkittävämmällä panoksella osallistuneet kansainvälisen rauhan ylläpitämiseen - näin sekä siviili- että sotilaspuolella. Tämä pitkäjänteinen työ on vaikuttanut myös kansainväliseen Suomi-kuvaan - se on osa vanhaa, ja toivottavasti uuttakin brändiämme.

Presidentti Ahtisaaren arvokas työ kannustanee muitakin sekä meillä että muualla. Maailma tarvitsee uusia tämän alan vaikuttajia. Heitä tulisi kasvattaa poliitikkojen, virkamiesten ja kansalaisjärjestöjen piiristä.

Aceh, Irak ja muut esimerkit osoittavat Martti Ahtisaaren Crisis Management Initiative -järjestön arvon. Rohkaisenkin CMI-järjestöä toimimaan yhä aktiivisemmin niin sanotun toisen raiteen diplomatian edistämiseksi. Varmasti myös omien diplomaattiemme ja CMI:n yhteistyöstä on mahdollista löytää edelleenkin tehokasta synergiaa.

* * *

Kuulemani mukaan kaksi vuotta sitten syksyllä YK:n pääsihteerin erityisedustaja Ahtisaaren toimistossa Wienissä elettiin jännityksen hetkiä. Kosovon statusprosessi oli nostanut odotuksia Nobelin rauhanpalkinnon myöntämisestä pitkäaikaiselle ehdokkaalle.

Wieniin saapuneet suomalaiset TV-ryhmät - joita oli kohtuullinen määrä - joutuivat kuitenkin pettymään. Aika ei ollut vielä kypsä kauan odotetulle uutiselle. Täällä paikalla olevista kutsuvieraista varmasti ainakin Rauli Virtanen muistaa tilanteen.

Pettymys ei rajoittunut toimittajiin tai kuvausryhmiin. Elimme kaikki hengessä mukana.

Työ tekijäänsä kiittää. Hyvä, ettei Suomessa luovuttu toivosta ja että yhteinen toiveemme toteutui. Ahtisaaren nimi säilyi hyvästä syystä ehdokkaiden joukossa.

Nobel-komitean viisaan päätöksen seurauksena minulla on ollut ilo saada kutsua teidät omistamaan tämä ilta Martti Ahtisaaren saavutuksen juhlimiseksi. Mikä hieno syy.

Ehdotan maljan nostamista presidentti Martti Ahtisaarelle, hänen tähänastiselle elämäntyölleen ja erityisesti hänen Nobelin rauhanpalkinnolleen.