Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe diplomaattikunnalle juhlapäivällisillä Presidentinlinnassa 14.4.2005

Kevät on koittanut jälleen ja sen saapumisen myötä puolisollani ja minulla on suuri ilo jo kuudennen kerran toivottaa sekä Suomeen akkreditoidut diplomaattisten edustustojen päälliköt puolisoineen että suomalaiset vieraat perinteisille juhlapäivällisille.

Kansainvälisen yhteistyön vahvistaminen ja multilateraalisen järjestelmän kehittäminen globaalin maailman hallinnoimiseksi ovat ajankohtaisia kysymyksiä valmistauduttaessa Yhdistyneiden kansakuntien syyskuun huippukokoukseen.

Pääsihteeri Kofi Annanin raportti yleiskokoukselle antaa valmisteluille hyvän ja kunnianhimoisen lähtökohdan. Voimme onnistua syksyn huippukokouksessa. Se edellyttää kaikilta jäsenmailta vahvaa poliittista tahtoa - ja valmiutta kompromisseihin. Emme voi hukata nyt käsillä olevaa tilaisuutta. Tässä prosessissa Euroopan unionin on osoitettava olevansa uskottava ja vastuullinen kansainvälinen toimija. Suomi antaa täyden tukensa YK:n pääsihteerille ja toivomme hänelle vahvaa roolia syyskuun huippukokouksen valmisteluissa.

Suomi kannattaa suurelta osin pääsihteerin raportissaan esittämiä ehdotuksia. Yksityiskohtainen kannanmuodostuksemme raportin ehdotuksiin on kuitenkin vielä kesken – niin kuin varmaan myös muissa maissa. Suomi haluaa pitää kansalaisjärjestöt tiiviisti mukana valmisteluprosessissa. Huippukokoukselle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen ja uudistusten toteuttaminen edellyttää valtioiden toiminnan lisäksi aktiivista kansalaisyhteiskuntaa ja toimintaa ”ruohonjuuritasolla”. Helsinki-prosessinkin hengessä toivon tässä yhteistyössä olevan mukana myös yritysmaailman, jolla kannattaisi olla rohkeutta etsiä uusia sijoittautumiskohteita Afrikastakin.

Pääsihteerin raportin läpileikkaavana teemana on kehityksen, turvallisuuden ja ihmisoikeuksien kolmiyhteys. Suomi tukee tätä laajaa turvallisuuskäsitettä. Se korostaa rauhan, perus- ja ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltion ja hyvän hallinnon keskeistä merkitystä. Asiat on nähtävänä kokonaisuutena. Kun edistystä tapahtuu jollakin näistä alueista, se vahvistaa positiivista kehitystä toisaalla. Tavoitteena tulee olla ”positiivisen kehityksen kierre”.

Globalisaation haasteiden ja uusien turvallisuusuhkien vuoksi yksikään valtio ei voi yksinään ylläpitää tai kehittää omaa ja kansalaistensa turvallisuutta, hyvinvointia ja vaurautta. Elämme samassa maailmassa, jossa turvallisuuden ja talouden keskinäisriippuvuus on huomattava.

YK:n kehitysagendan osalta Suomi on korostanut kokonaisvaltaista lähestymistapaa vuosituhatjulistuksen toimeenpanoon. Vuosituhannen kehityspäämäärät ovat tavoitteita, jotka on hyväksytty kiireellisiksi painopistealueiksi. Köyhyyden radikaali vähentäminen ja naisten ja lasten aseman parantaminen ovat prioriteetteja. Kehitysmaiden on oltava itse aktiivisia ja osoitettava pitkäjänteisyyttä omissa tavoitteissaan. Mutta ne eivät selviä yksin, vaan kehittyneiden teollisuusmaiden on oltava solidaarisia sekä kehitysavun määrän että laadun suhteen.

Kehityspäämäärät on nähtävä myös osana laajempaa kehitysagendaa. Dynaamiseen ja kestävään kasvuun, työllisyyden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden parantamiseen sekä kestävän kehityksen edistämiseen tähtäävät toimet tukevat laajaa turvallisuutta. Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission raportin suositukset – mukaan lukien ihmisten rajat ylittävästä liikkuvuudesta ja säällisen työn takaamisesta – ja niiden toteuttaminen tukevat tätä kehitystä.

Pääsihteeri – aivan oikein – nostaa ympäristökysymykset esille raportissaan. Ympäristönäkökulman on tultava myös syksyn loppuasiakirjassa painokkaasti esille, jotta voimme vahvistaa kestävän kehityksen linjauksia. Meidän on tunnettava vastuumme siitä, minkälaisen maailman ja ympäristön haluamme jättää lapsillemme ja tuleville sukupolville.

Turvallisuutemme uudet uhat korostavat YK:n ja sen peruskirjan merkitystä. Itsepuolustusoikeus ja turvallisuusneuvoston laajat toimivaltuudet puuttua turvallisuusuhkiin turvaavat mahdollisuuden voimankäyttöön silloin kun se on välttämätöntä. Tuemme pääsihteerin näkemystä vahvistaa nämä peruskirjan määräykset uudelleen. Pidämme myös tervetulleena pääsihteerin esitystä siitä, että turvallisuusneuvosto hyväksyisi voimankäytön periaatteet.

Pääsihteerin linjaukset ydinaseriisuntaa ja joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseen liittyvissä kysymyksissä ovat oikeita. Terrorismia koskevat raportin suositukset tulisi vahvistaa poliittisesti valtionpäämiestasolla. YK:n jäsenmaiden on tärkeätä päästä sopuun siitä, että terrorismille ei ole oikeutusta missään olosuhteissa.

Rauhanturvatoiminnassa YK:lla on lähes 60-vuotinen perinne. Meidän on jatkossakin tunnettava vastuumme tällä tärkeällä sektorilla. Annan täyden tukeni pääsihteerin näkemyksille tiivistää YK:n ja alueellisten järjestöjen yhteistyötä. Euroopan unionin tulee olla aktiivinen toimija kriisinhallinnassa ja sen tulee myös vahvistaa entisestään yhteistyötään YK:n kanssa. Suomi on jatkossakin mukana YK:n kriisinhallintatoiminnassa. Sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan instrumenttien kehittäminen on Suomen ulkopolitiikan prioriteetteja.

Ihmisoikeuksien kunnioittaminen on tasapainoisen yhteiskuntakehityksen kulmakivi. Suomi tukee ihmisoikeuskysymysten nostamista YK:n työssä peruskirjassa määritellylle tasolle. On tärkeätä, että ihmisoikeusinstituutioita pyritään vastaavasti vahvistamaan. Tasa-arvokysymyksissä Suomen lähtökohtana on, että syksyn loppuasiakirja tukee selkeästi sukupuolinäkökulman läpileikkaavuuden tärkeyttä kaikissa asioissa.

Jotta voimme saavuttaa kaiken edellä todetun, YK:n on myös järjestönä uudistuttava. Suomen lähtökohtana on YK:n kokonaisvaltainen uudistaminen. Se merkitsee yleiskokouksen arvovallan palauttamista ja YK:n talous- ja sosiaalisektorin roolin vahvistamista. Katsomme, että turvallisuusneuvoston uudistaminen vastaamaan paremmin nykymaailmaa on välttämätöntä. Suomi toivoo, että yhteisymmärrys saavutettaisiin jo ennen syyskuun huippukokousta. Suomi tukee sekä pysyvien että vaihtuvien jäsenten lukumäärän lisäämistä turvallisuusneuvostossa. Sen sijaan veto-oikeuden laajentamista emme näe perusteltuna. Suomi suhtautuu myönteisesti myös uuden rauhanrakennuskomission perustamiseen, vaikkakin monia käytännön kysymyksiä sen osalta tulee vielä ratkaista. Uusi toimielin vahvistaisi mm. kriisinhallintakysymysten yhteyttä kehityskysymyksiin.

Tuleva huippukokous on ainutkertainen tilaisuus muuttaa maailma paremmaksi paikaksi elää sekä meille että lapsillemme. Haluaisin vielä vedota teihin kaikkiin, onnistunut tulos syyskuussa edellyttää laajaa sitoutumista ja vahvaa poliittista tahtoa – meiltä kaikilta. Toimikaamme yhdessä paremman, tasa-arvoisemman ja turvallisemman maailman puolesta.