Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen Solidaarisuuspäivillä Tampereella

(muutosvarauksin)

Ihmisoikeudet koskevat kaikkia maapallon ihmisiä. Oikeus järjestäytymiseen ja työehtosopimustoimintaan ovat niiden oleellinen osa siinä missä oikeus elämään, työhön, asuntoon, koulutukseen, terveydenhoitoon tai uskontoon.

Kaksi vuotta sitten tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä kun yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus ja ILO:n yhdistymisvapautta koskeva sopimus hyväksyttiin. Viime vuonna ILO:n työehtosopimusoikeutta koskevan sopimus täytti 50 vuotta. Ei ole sattuma, että nämä perustavaa laatua olevat ihmisoikeussopimukset valmisteltiin samoihin aikoihin. Kokemukset toisen maailmansodan kauheuksista loivat yhteisen tahdon estää uusien syntyminen. Sopimukset ovat osoittautuneet kestäviksi ja poliittiset myrskyt eivät ole kyenneet horjuttamaan niitä.

Ihmisoikeuksien kunnioittaminen on kestävän kehityksen välttämätön edellytys. Ihmisoikeudet ovat laaja kokonaisuus, johon kuuluu poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset oikeudet. Näiden toteuttaminen edellyttää demokraattisen kulttuurin ja kansalaisyhteiskunnan vahvistamista. Ihmisillä tulee olla oikeus päättää omista asioistaan paikallisella, alueellisella, kansallisella ja globaalitasolla.

Väkivaltaiset konfliktit estävät kestävää kehitystä. Konfliktit aiheuttavat välitöntä kärsimystä ja samanaikaisesti ne heikentävät yhteiskuntien kykyä ratkaista konflikteja omin voimin. Konfliktit ja köyhtyminen voivat muodostua tuskan kierteeksi. Meidän kaikkien tehtävä on pyrkiä estämään tämän kierteen syntyminen tai jatkuminen.

Köyhyyden vähentäminen on keskeisellä sijalla tässä työssä. Köyhyyden poistaminen on myös Suomen kehityspolitiikan keskeinen tavoite. Tavoitteena tulee olla kehitysmaiden yhteiskuntien vahvistaminen niin, että ne selviytyvät omin voimin, tasa-arvoisina kumppaneina.

Ei riitä, että on kiltti. Voimme, ja meidän tulee, auttaa kehitysmaita. Keskeisinä keinoina tässä ovat väliaikaiset tukitoimet, kuten kehitysyhteistyö, velkojen anteeksianto ja velkajärjestelyt, mutta myös tasavertainen kumppanuus. Kestävän kehityksen aikaansaaminen edellyttää solidaarisuutta. Kotimaan ja muiden maiden hyvinvointi on osa yhteistä maailmaa.

Talouden kansainvälistyminen ja globalisaatio ovat opettaneet sen, minkä olemme teoriassa tienneet jo kauan sitten: Maailma on yhteinen kylä ja hyvinvointimme on riippuvainen toisten hyvinvoinnista. Kansainväliset reilun pelin säännöt tarvitsevat paikallisen demokratian sekä kestävää, omaan toimintaan nojaavaa kehitystä ja hyvinvoinnin rakentamista.


Pidän suomalaisen ja kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen tavoin tärkeänä, että kansainvälisessä kaupassa ei pyritä kilpailuetuun lapsi- tai pakkotyövoiman käytöllä tai ay-toiminnan estämisellä. Lapsityövoiman käyttö johtuu usein siitä, että perheellä ei ole muuta keinoa elättää itseään. Keskeisellä sijalla taistelussa lapsityövoiman käytön poistamiseksi ovatkin korvaavien tulonlähteiden kehittäminen ja lasten koulunkäyntimahdollisuuksien parantaminen. Nimenomaan lasten ja erityisesti tyttöjen koulunkäynnin takaaminen on erityisen tärkeää. Tämän lisäksi tarvitsemme myös aikuiskoulutusta. Voidakseen hyödyntää uutta informaatioteknologiaa lasten ja aikuisten täytyy hallita perinteinen luku- ja kirjoitustaito.

Elinkeinoelämällä, erityisesti kansainvälisesti toimivilla yrityksillä on keskeinen asema työvoiman epäeettisen hyväksikäyttämisen poistamisessa. Jos yritykset eivät suostu palkkaamaan lapsityövoimaa eivätkä aseta esteitä työvoiman järjestäytymiselle, olemme astuneet pitkän askeleen eteenpäin. Vaikka edelleen on paljon tehtävää, niin viime aikoina olemme nähneet rohkaisevia esimerkkejä yritysten pyrkimyksistä luoda eettiset käytäntösäännöt itselleen. On tärkeää, että ay-liike ja yritykset toimivat tässä yhteistyössä. Kuluttajilla ja kansalaisjärjestöillä on ollut keskeinen asema muutoksen aikaansaamisessa. Jos epäeettisesti valmistetut tuotteet eivät mene kaupaksi, niin niitä ei myöskään valmisteta.

Haluan tässä yhteydessä korostaa, että kehitysyhteistyö on myös osa ulkopolitiikkamme. Kehitysyhteistyö on keskeinen keino edistää ulkopoliittisia tavoitteitamme, kuten rauhaa, vakautta, hyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta. Hauraan vakauden ja hapuilevan demokratian tukemisessa kehitysyhteistyöllä on tärkeä asema. Kansalaisjärjestöjen yhteistyö paikallisten kansalaisjärjestöjen kanssa vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa ja edistää demokratisoitumista.

Suomalaisen politiikan kestopuheenaihe on kehitysyhteistyömäärärahojen suuruus. Olemme nyt pääsemässä ylöspäin laman romahduttamalta tasolta. Meillä on mahdollisuus harkita kehitysyhteistyömäärärahojen lisäämistä ja samanaikaisesti meidän on pyrittävä kasvattamaan kehitysyhteistyömme vaikuttavuutta. Molempiin on nyt hyvät edellytykset, onhan valtiontalous pitkästä aikaa ylijäämäinen ja meille on kertynyt huomattavasti lisää tietoa ja taitoa kehitysyhteistyöstä.

Kuten edellä totesin, Suomen kansallisen kehitysyhteistyön tavoitteita ovat köyhyyden poistaminen, ihmisoikeuksien edistäminen, demokratia, hyvä hallinto sekä kestävän kehityksen edistäminen. On helppo havaita tutustumalla SASK:in hanketoimintaan, että ay-liikkeen kehitysyhteistyöllä edistetään näitä valtionkin asettamia tavoitteita. Onkin tärkeää, että kansalaisjärjestöille taataan riittävät toimintamahdollisuudet kehitysyhteistyössä.

Maailma tarvitsee visioita, niin kuin ihminen tarvitsee unelmia. Parempi ja oikeudenmukaisempi maailma vaatii rauhaa ja kestävää kehitystä, ihmisoikeuksien kunnioittamista, yhteiskunnallista ja sosiaalista tasa-arvoa, uskonnon ja maailmankatsomuksen vapautta sekä suvaitsevaisuutta arjessa ja jokapäiväisessä elämässä.

Visiot ja unelmat muuttuvat todeksi vain tahdolla ja työllä. Totesin Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhannen huippukokouksessa, että me tiedämme, mitä me haluamme ja me tiedämme keinot - tarvitaan poliittista tahtoa. Te edustatte osaltanne tätä tahtoa. Toivotan teille hyvää keskustelua, viisaita päätöksiä ja sitkeyttä.