Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Euroopan unionin jäsenmaiden ylimpien hallintotuomioistuinten avajaisissa 20.5.2002 Finlandia-talossa

(muutosvarauksin)

Euroopan unionin oikeusjärjestelmä rakentuu siihen kunnianhimoiseen ajatukseen, että yhteisön oikeutta tulkitaan ja sovelletaan yhtenäisesti kaikkialla unionissa. EU:n oikeusjärjestelmä onkin ollut käytännössä sekä merkittävä yhdentymisen hyväksyttävyyttä ja vakautta, että todennäköisesti myös yhdentymisen syventämistä vahvistava voima.

Luxemburgin molemmat yhteisötuomioistuimet ovat tulleet kaikille tutuiksi yhteisöoikeuden yhtenäisen tulkinnan rakentajina. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 50 vuotta. Tuomioistuin on onnistunut hyvin tehtävässään yhteisön oikeuden rakentajana ja yhtenäisyyden turvaajana. Lukemattomat epäselvät kysymykset ovat saaneet ratkaisunsa ja yhteisön oikeus on kehittynyt eteenpäin perustamissopimusten toteuttamiseksi.

Jonkin verran vähemmän on viime vuosina puhuttu EY-tuomioistuimen mahdollisesta tietoisesta poliittisemmasta vaikuttimesta syventää ja vahvistaa eri tavoin käytännössä yhteisöä suhteessa jäsenvaltioihin.

Toinen puoli yhteisön oikeutta turvaavaa koneistoa jää useammin unohduksiin. Yhteisön oikeushan ei nojaa vain yhteisön tuomioistuimiin vaan myös kansallisiin tuomioistuimiin. Jokainen kansallinen tuomari on myös yhteisötuomari, jolla on oikeus ja ennen kaikkea myös velvollisuus soveltaa yhteisön oikeutta ratkaisutoiminnassaan. Jos kansallinen oikeus ja yhteisön oikeus ovat ristiriidassa, kansallisen tuomarin on annettava yhteisön oikeudelle etusija. Kansallisen tuomarin tehtävä voi tällaisessa tilanteessa olla hyvinkin vaativa. Kyseessähän saattaa olla lisäksi tilanne, jossa on sovellettava EU:n säännösten ohella myös muita kansainvälisiä säännöksiä kuten esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimusta.

Kansalliset tuomioistuimet yhdessä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimien kanssa toimivat koko EU:n oikeusjärjestelmän toimivuuden todellisina takaajina ja Eurooppa-oikeuden rakentajina. Ylimmillä kansallisilla tuomioistuimilla on tärkeä tehtävänsä tämän järjestelmän toimivuuden turvaajina ja ohjaajina kansallisella tasolla.

Yhteisön oikeuden omaksuminen on uuden jäsenvaltion tuomarille itselleenkin vaativa tehtävä. Ei riitä, että tuomari hallitsee yhteisön oikeudelliset määräykset ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimien oikeuskäytännön. Hänen on myös sisäistettävä oikeuden yleiset periaatteet ja oikeudellinen ajattelutapa. Hänellä tulee olla aito halu ja lojaliteetti toteuttaa yhteistä eurooppalaista oikeusjärjestelmää.


Kokoukseenne osallistuu sekä EU:n jäsenmaiden tuomioistuinten edustajia että myös tuomareita tulevista jäsenmaista. Tämä luo mielestäni hyvän keskustelupohjan: Ei vain tarjota tulevien jäsenten tuomareille tilaisuutta päästä osallisiksi ongelmien pohdinnasta, vaan myös nykyisille jäsenille tilaisuuden nähdä totuttu EU-järjestelmä uusin silmin.

Suomi on ollut Euroopan unionin jäsen yli seitsemän vuotta. Tämä antaa mahdollisuuden arvioida, minkälaisia vaikutuksia jäsenyydellä on ollut suomalaisten tuomioistuimien toimintaan ja millaisia haasteita se on asettanut tuomareille.

Suomi tuli, kuten muutkin silloiset uudet jäsenmaat - siis Itävalta ja Ruotsi, Euroopan unionin jäseneksi Euroopan talousalueen kautta. Tämä lyhyeksi jäänyt - ja monilta jo unohtunut - ajanjakso ei kuitenkaan antanut kansallisille tuomareille riittävää aikaa kaikkien oikeudellisten vaatimusten hallintaan. Kuitenkin ETA-sopimuksella perustetun EFTA-tuomioistuimen suomalainen puheenjohtaja Leif Sévon tuli Luxemburgin tuomioistuimen tuomariksi ja on nyt Suomen korkeimman oikeuden presidentti. Vastaava kierto on varmaan ollut tavanomaista muissakin jäsenmaissa ja sitä tulee tapahtumaan myös uusissa jäsenmaissa.

Olen itse keskustellut tuttujen tuomareiden kanssa suomalaisen oikeuselämän suurista muutoksista. He ovat asettaneet Euroopan neuvoston jäsenyyden oikeudellisen merkityksen EU-jäsenyyttä suuremmaksi. He ovat sanoneet, että itse asiassa suurempi muutos oli hyväksyä kansallisten oikeuslähteiden rinnalle Euroopan ihmisoikeussopimus, vaikka se juridisesti onkin kansainvälinen sopimus, joka oli oman parlamentin hyväksymä ja joka suomalaisen järjestelmän mukaan tulee jokaisen uuden säännöksen osalta myös eduskuntaan. Euroopan neuvosto ei siis tässä mielessä sisällä ylikansallista elementtiä, vaan seuraa vanhaa pohjoismaisen yhteistyön linjaa. Euroopan neuvoston jäsenmaiden ihmisillä on oikeus viedä juttunsa kansallisen käsittelyn jälkeen ihmisoikeustuomioistuimeen Strasbourgiin. Se oli aikoinaan melkoinen uutuus.

Suomen myöhempi liittyminen Euroopan unioniin oli vaativa, mutta erittäin hyvin valmisteltu harjoitus. Lainsäädännön tarkistaminen ETA-vaihe mukaan luettuna merkitsi, että jouduimme muuttamaan satoja säädöksiä. Euroopan neuvostoa varten me muutimme vain 14 lakia. EU:n perustyö tuli todennäköisesti hyvin tehtyä ja antoi turvallisen pohjan Suomen tuomioistuimille selvitä ensimmäisistä vuosista kohtuullisen kivuttomasti. Pelkkä tehtyjen ennakkoratkaisupyyntöjen määrä - 25 - ei tietysti kuvaa sitä, miten usein tuomioistuimet ovat varmistaneet ratkaisunsa perusteet myös yhteisön oikeuden näkökulmasta.

Joillakin oikeudenaloilla yhteisön oikeuden merkitys tuomioistuinten ratkaisutoiminnassa on jo nyt hallitseva. Lähes kaikissa maataloutta, tulleja, arvonlisäverotusta ja julkisia hankintoja koskevissa jutuissa tuomioistuimet ottavat huomioon yhteisön oikeuden näkökulmat. Samoin kuluttajasuojan ja työoikeuden alalla yhteisön oikeudella on huomattava merkitys. Uusimman kehityksen myötä myös ihmisoikeusasiat ja jopa rikosoikeutta koskevat kysymykset nousevat entistä useammin esille.

Suomalaiset tuomioistuimet ovat tähän mennessä tehneet 25 ennakkoratkaisupyyntöä yhteisöjen tuomioistuimelle. Niistä monet ovat koskeneet kansalaisia lähellä olevia, jonkun mielestä ehkä hyvin arkipäiväisiäkin kysymyksiä; rahapelejä, autoverotusta, kalastusta, bussiliikenteen ympäristöystävällisyyttä, sosiaaliturvaa ja tasa-arvoa. Näistä tapauksista neljässätoista yhteisöjen tuomioistuin on jo antanut ratkaisunsa. Neljässä tapauksessa yhteisöjen tuomioistuimen tuomio on edellyttänyt Suomen lainsäädännön tai käytännön muuttamista.

Nämä konkreettisiin kysymyksiin annetut ennakkoratkaisut ovat tuoneet yhteisön oikeutta lähemmäksi kansalaisia ja vahvistaneet käsitystä yhteisestä eurooppalaisesta oikeusjärjestyksestä. Yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisut sitovat jäsenvaltioita ja saattavat velvoittaa niitä huomattaviinkin kansallisen lainsäädännön muutoksiin.

Yhteisöjen tuomioistuimien luomien periaatteiden toteuttaminen kaikkialla unionin alueella ei ole ollut mahdollista ilman yhteisöjen tuomioistuimen ja jäsenvaltioiden tuomioistuinten välistä yhteistyötä. Ennakkoratkaisumenettely on sitä rasittavasta hitaudesta huolimatta osoittautunut toimivaksi ja oikeusturvaa takaavaksi mekanismiksi. Menettely on nimittäin luonnollisesti edistänyt unionin kansalaisten yhdenvertaisuutta lain edessä.

Mitä tulevaisuuteen tulee, me kaikki olemme suurten muutosten edessä. EU:n jäsenvaltioiden määrä kaksinkertaistunee lähivuosina. Yhteistyö syvenee monilla alueilla. Maailma muuttuu myös EU:n ulkopuolella. Globalisaatio vaikuttaa meihin kaikkiin.

Euroopan unionissa on erittäin hyvin ymmärretty näiden haasteiden tärkeys. EU:n konventti työskentelee ahkerasti saadakseen aikaan ehdotukset sille, miten unionista tehdään tehokkaampi ja demokraattisempi - eli sellainen yhteisö, jonka eurooppalaiset aidosti kokisivat omakseen. Tämä tulee todennäköisesti merkitsemään muutoksia EU:n toimielimissä ja niiden välisissä suhteissa. EU:n toimintarakenteita uudistettaessa ei tuomioistuinjärjestelmää saa unohtaa.

Nizzan sopimuksessa annettiin suuntaviivat tuomioistuinjärjestelmän uudistamiseksi. Tavoitteena on ennen kaikkea turvata yhteisöjen tuomioistuimen toimintaedellytykset laajentuneessa unionissa sekä varmistaa, että yhteisöjen tuomioistuimet pystyvät käsittelemään yksittäiset jutut hyväksyttävässä aikataulussa. Nizzan sopimuksella annettiin mahdollisuus tarvittavaan joustoon.

Toivon, että sopimuksen voimaantultua yhteisöjen tuomioistuimen jutturuuhkaa voidaan purkaa. Suunnitteillahan on perustaa lautakuntia käsittelemään tietyntyyppisiä asioita, kuten esimerkiksi virkamieskanteita. Myös yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen asteen tuomioistuimen välistä toimivallan jakoa voitaneen järkeistää siten, että yhteisöjen tuomioistuin voi keskittyä yhteisön kannalta keskeisiin tulkintakysymyksiin ja riitoihin.

On kuitenkin aiheellista huomauttaa, että tehokas ja oikeusturvan kannalta hyvä järjestelmä tulee edellyttämään tulevaisuudessa paljon työtä myös EU:n jäsenvaltioissa. Tämä on erityisen tärkeää uusissa jäsenvaltioissa, mutta kenelläkään ei ole syytä ylimieliseen omahyväisyyteen. Oikeusvaltioksi kehittyminen on vaativa prosessi. Oikeusvaltiona pysyminen tässä nopeasti muuttuvassa ja kansainvälistyvässä maailmassa on yhtä vaativa tehtävä. Meidän on huolehdittava myös siitä, että niin yhteisöjen tuomioistuimet kuin kansalliset tuomioistuimetkin pystyvät tehokkaaseen työskentelyyn sekä turvaamaan yhteisön oikeuden oikean soveltamisen ja yhtenäisen tulkinnan.

Toivon myös, että EU-lainsäädäntö selkeytyisi. Täällä Suomessa monet pitävät vielä tämän seitsemän vuoden jäsenyyden jälkeenkin yhteisöoikeutta suhteellisen vaikeaselkoisena ja jäykkänä. En usko, että olemme ainoat, jotka toivovat myönteisempää kehitystä.

Haluan vielä lopuksi muistuttaa siitä, että tulevan laajentumisprosessin jälkeenkään unioni ei ole koko Eurooppa. Eurooppalaisten kannalta on tärkeää, että demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaate vahvistuu koko maaosassamme.

Laekenin Eurooppa-neuvoston loppuasiakirja sisältää EU:n perusoikeuksien kannalta merkittävän lausuman. Siinä pyydetään tarkastelemaan, tulisiko EU:n liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja tulisiko EU:n vuonna 2000 poliittisena julistuksena hyväksytty perusoikeuskirja sisällyttää unionin tulevaan perussopimukseen.

Toivon, että kehitys on myönteinen. Vahvistaessaan ensimmäisen kerran perusoikeuksien suojan Euroopan yhteisöjen tuomioistuin saattoi oikeudet osaksi yhteisön oikeudessa sovellettavia, jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen ja kansainvälisiin ihmisoikeusvelvoitteisiin perustuvia "yleisiä oikeusperiaatteita".

Euroopan ihmisoikeussopimuksella on erityisasema niiden jäsenvaltioiden kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden joukossa, joihin yhteisön yleiset oikeusperiaatteet perustuvat. Kaikki unionin jäsenvaltiot ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen osapuolia. EU:n liittymisellä kyseiseen ihmisoikeussopimukseen saatettaisiin EU:n omat toimielimet myös saman sopimuksen valvonnan piiriin.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksillä on jo nyt tärkeä asema jäsenvaltioiden kansallisten tuomioistuinten ratkaisuissa ja yksittäisten tuomareitten työssä. Samoin Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ottaa perusoikeuskysymyksissä huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätösten sisältämät näkökohdat.

Toivon, että tulevassakin kehityksessä Euroopan kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksia turvaava järjestelmä vahvistuu.