Tasavallan presidentti Tarja Halosen puheenvuoro Raha-automaattiyhdistyksen 70-vuotisjuhlatilaisuudessa SuomiAreenalla Porissa 17.7.2008

Ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Ihmiset elävät yhteisössä, joka voi olla perhe, ystäväpiiri tai muu lähiyhteisö taikka laajempana kokonaisuutena kansa ja lopulta ihmiskunta. Kanssaihmisten halu auttaa on yksilön turva, mutta se vahvistaa myös yhteisöä. Tämä on ymmärretty läpi ihmiskunnan historian. Auttamishalu on osa ihmisyyttä, osa inhimillisyyttä. Se kuuluu myös eri uskontoihin ja maailmankatsomuksiin.

Kristinuskokin vetoaa lähimmäisenrakkauteen, mutta kristinusko laajentaa vaatimuksen tasa-arvoon esittämällä ”yhdentekevää oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen …”. Vei vielä aikansa ennen kuin näkemys tasa-arvosta alkoi toteutua käytännössä.

Ihmisoikeuksien yhdistäminen demokratiaan on hyvinvointiyhteiskunnan pohja. Yhteiskuntaan rakenteellisesti kuuluva oikeudenmukaisuus ja ihmiseltä ihmiselle osoitettu auttaminen ovat saman kokonaisuuden eri osia.

Tämä inhimillinen perintö elää meidänkin aikanamme. Tutkimusten mukaan suomalaiset arvostavat yhteiskunnan palveluja kuten koulutusta, terveydenhuoltoa, lasten päivähoitoa tai vanhustenhuoltoa jopa enemmän kuin alhaista verotasoa. Mutta samalla tavoin he katsovat, että henkilökohtainen auttaminen on oikein.

Juuri julkistetun Raha-automaattiyhdistyksen juhlavuoden kyselytutkimuksen mukaan yli 90 prosenttia ihmisistä auttaa, koska se tuottaa auttajalle itselleen iloa ja koska he tuntevat myötätuntoa muita ihmisiä kohtaan. Suuri enemmistö pitää auttamista myös velvollisuutena. Useat auttavat koska he itse ovat saaneet apua.

* * *

Tutkimuksen mukaan valtaosa suomalaisista (68 %) on valmis auttamaan apua tarvitsevia omilla teoillaan. Enemmistö heistä haluaa auttaa ainakin omia lapsiaan, sairaita ja ikäihmisiä.

Tulos on hyvä: suomalaiset ovat auttamishaluisia eikä sukupolvien välillä näyttäisi olevan auttamishalussa perustavanlaatuisia eroja.

Itse asiassa kaikkein auttamishaluisimpia mieleltään ovat tämän kyselyn mukaan 15 – 24 -vuotiaat nuoret. Tämä tulos näyttää horjuttavan varsin yleistä käsitystä siitä, että tämän päivän nuoret olisivat asenteellisesti vanhempiaan yksilökeskeisempiä tai itsekkäämpiä. Toimintatavat ja auttamisenkohteet ovat sen sijaan eri ikäluokilla erilaisia.

Vanhempien mahdollisuudet auttaa ja tukea lapsiaan vaihtelevat suuresti. Aikaisemmin tänä vuonna julkistettujen tutkimustulosten (Gentrans-tutkimus: Haavio-Mannila ja Roos) mukaan suuriin ikäluokkiin kuuluvat vanhemmat auttavat aikuisia lapsiaan monin tavoin myös taloudellisesti. Suuret ikäluokat ovat vakiinnuttaneet taloudellisen asemansa, kun taas heidän lapsensa ovat usein asuntovelkaisia ja pätkätyöläisiä. Toisaalta nuoret näyttävät haluavan jo työuransa alussa samaa elintasoa kuin mitä heidän vanhempansa olivat saavuttaneet useamman vuosikymmenen aikana.

Suurten ikäluokkien lapsilla näyttäisi kuitenkin olevan erilainen käsitys auttamisesta kuin vanhemmillaan. Vanhemmat auttavat lapsiaan, mutta lapset lähinnä ystäviään. Nuorten käsitykset mahdollisesti kehittyvät, kun heidän omat vanhempansa ikääntymisen myötä tarvitsevat lisää apua. On mielenkiintoista nähdä myöhemmin julkistettavia tarkempia tutkimustuloksia.

Auttamista on hyvin erilaista. Se voi taloudellista tukea: kertaluonteista keräykseen osallistumista tai pitkäaikaista tukea. Se voi henkilökohtaista avun antamista arjen askareihin tai hyvin pitkäaikaista, kaiken ajan ja energian vievää huolenpitoa. Usein koko eliniän mittaista läheistä ihmissuhdetta.

Aikaisemmin yksinomaan perhe tai muu lähiyhteisö piti huolta lapsista, vanhuksista ja muista huolenpitoa tarvitsevista. Se oli ainoa vaihtoehto, ennen kuin kirkko ja kehittyvän hyvinvointiyhteiskunnan toimijat ottivat hoitaakseen osan vastuuta. Vanhaa aikaa ei kannata romantisoida. Ihmiset olivat hyvin eriarvoisia.

* * *

Osa lähimmäisen rakkautta on halu rakentaa yhteiskuntaa, jossa avuntarvitsija saa tukea ja turvaa. Hyvinvointiyhteiskunnassa ihmisellä on oikeus tähän ja viime kädessä se on julkisen vallan tehtävä. Verovaroin ylläpidettävä palvelujärjestelmä takaa sen, ettei avun tarpeessa olevien avunsaanti ole pelkästään yksittäisten ihmisten armeliaisuuden varassa.

Ihmisten keskinäinen suora auttaminen ja huolenpito ovat aina tärkeitä. Emme voi ja mielestäni meidän ei pidäkään ulkoistaa tätä inhimillistä piirrettämme. Rakenteellinen ja yksilöllinen oikeudenmukaisuus kuuluvat yhteen. Kansalaisjärjestöt ja muut kolmannen sektorin toimijat ovat silta näiden välillä. Ne ovat olennainen osa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ja täydentävät vahvalla osaamisellaan palvelujärjestelmää. Kansalaistoiminta on palveluja uudistava ja monipuolistava voima. Järjestöjen työn kautta ihmisten on mahdollista käyttää omia voimavarojaan niin, etteivät tehtävät muodostu ylivoimaisiksi.

* * *

Ihmisten tiedot ja tietoisuus eri puolilla maailmaa apua tarvitsevista kanssaihmisistä on lisääntynyt nopeasti. Tiedotusvälineiden kuvat sodan tai luonnonkatastrofin uhreista herättävät auttamishalun. Tieto maailman köyhien kurjuudesta loukkaa käsitystämme oikeudenmukaisuudesta. Yhä kaukaisemmatkin ihmiset ovat meille läheisiä samalla kun päätösmahdollisuudet omasta hyvinvoinnistamme tuntuu karkaavan kauas maailmalle. Olemme osa globalisaatiota. Kaunis planeettamme on yhteinen.

Mahdollisuudet maailman muuttamiseksi eivät ole kasvaneet yhtä vauhdikkaasti kuin tieto tarvittavasta avusta, Tässäkin toiminnan tulee olla kaksijakoista: sekä ennaltaehkäisevää että korjaavaa, sekä rakenteellista eli yhteiskuntaa kehittävää että yksittäistä ihmistä auttavaa. Samoin avunantajissa on parasta yhdistää omakohtainen että yhteisöllinen tuki. Auta itse, vaadi Suomea auttamaan ja toimimaan kansainvälisessä yhteisössä oikein. Kehitysyhteistyö ja reilu globalisaatio kuuluvat yhteen ja samaan maailmaan.

Ihmisille on tärkeää apua välittävän tahon luotettavuus. Ei ole sen vuoksi ihme, että esimerkiksi Punainen Risti ja Unicef ovat niitä tahoja, joiden kautta ihmiset haluavat apunsa auttaa. Pitkäjänteinen avustustyö voi perustua vuosikymmenten kulussa hankittuun luotettavuuteen. Raha-automaattiyhdistys on osa tätä kansalaisyhteiskunnan toimintaa ja luottamusta.