Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe ”Finnish-German Innovation Dialogue” –seminaarissa Berliinissä 4.5.2007

(muutosvarauksin; puheen kieli englanti)

On ollut mitä mielenkiintoisinta seurata täällä käytyä keskustelua. Suomella ja Saksalla on selvästikin paljon yhteistyötä innovaatioiden alalla. Yhteinen tunteemme on, että sitä kannattaa kehittää edelleen. Olen tyytyväinen siitä, että täällä on paikalla myös paljon käytännön toimijoita. Näin meillä on mahdollisuus siihen, että seminaarin myötä suomalais-saksalainen yhteistyö rivakasti syvenee ja laajenee edelleen.

Osaaminen, koulutus, tutkimus ja teknologia luovat yhteiskunnan pitkäjänteiselle kehitykselle perustaa. Nämä tekijät ovat myös tuottavuuden ja talouskasvun keskeisiä vetureita. Innovaatiot ovat keskeisellä sijalla ratkaistaessa maailmanlaajuisia haasteita – liittyvät ne sitten talouden kasvuun tai esimerkiksi ihmisten terveyteen, ilmastonmuutos- ja ympäristöhaasteisiin tai turvallisuuskysymyksiin.

Suomen koulutuspolitiikan perusperiaatteita

Sivistyksen arvostus on Suomessa vuosisatoja vanha. Koulutuksellinen tasa-arvo, yhtäläinen oikeus saada opetusta sekä kehittää itseään varallisuudesta huolimatta taataan vuonna 2000 voimaan tulleessa Suomen perustuslaissa. Tasa-arvoajattelu on ohjannut vahvasti koulutusjärjestelmämme kehittämistä 1960-luvulta lähtien, jolloin rinnakkaiskoulujärjestelmästä siirryttiin vähitellen peruskouluun.

Peruskoulu on keskeinen osa lapsen perusturvaa. Korkea suoritustaso ja samanaikainen osaamiserojen vähentäminen on tärkeä koulutuspoliittinen tavoite. Kansainvälisten ja kansallisten tutkimusten valossa näiden tavoitteiden yhdistämisessä Suomi on onnistunut hyvin.

Suomi on myös koulutusmyönteinen yhteiskunta, jonka hyvinvointia on määrätietoisesti rakennettu tietämisen ja osaamisen varaan. Menestyksellinen koulutuspolitiikka vaatii perustakseen voimakasta kansallista sitoutumista – sitä, että sivistystä ja koulutusta arvostetaan ja että koulutukselle turvataan riittävät voimavarat. Työ lasten ja nuorten – tulevaisuuden osaajien – parhaaksi on erittäin tärkeää. Uusien sukupolvien on hankittava paitsi kasvava tietomäärä myös oikea asenne. Tuoreinkin koulutus vanhenee ja ihmisen on oltava valmis elinikäiseen oppimiseen. Meidän aikuisten on kiinnitettävä aikaisempaa enemmän huomiota siihen, miten luomme halun oppimiseen. Meidän tulee onnistua ruokkimme lapsen luontaista uteliaisuutta ja luovuutta. Meidän pitää onnistua kasvattamaan heitä taitojen vaatimaan sitkeyteen ja pitkäjänteisyyteen. Ja vielä lopuksi: lapsia ja nuoria tulee kannustaa yhteistyöhön muiden kanssa.

Koulutus ja innovaatiot

Suomi on edistänyt kansallisesti ja kansainvälisillä foorumeilla laaja-alaista innovaatiopolitiikkaa. Siihen kuuluu ajatus, että uusien keksintöjen kehittäminen ja käyttöönotto kytkeytyvät yhä useammin verkostoihin, joissa koulutus, tutkimus sekä tuotanto- ja palvelutoiminta ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa.

Omiin kokemuksiimme nojautuen olemme tähdentäneet, että teknologiasta saatavat hyödyt eivät realisoidu, jollei teknologiaa käyttävien ihmisten koulutus ole riittävä. Innovaatioille rakentuva talous tarvitsee korkealle koulutettua työvoimaa sekä yrittäjiksi että yritysten palvelukseen. Innovatiivista yhteiskuntaa ei voida saavuttaa ilman luovuuteen, riskinottoon ja ennakkoluulottomuuteen rohkaisevaa koulua. Korkealaatuinen ja tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä on teknologian käyttöönoton perusedellytys. Ilman sitä uuden teknologian ja innovaatioiden tuloksia ei voida täysimääräisesti hyödyntää.

Viime aikoina eurooppalaisessa keskustelussa on aiheellisesti kiinnitetty huomiota huippututkimukseen. Tämän rinnalla Suomi on korostanut, että toimivassa innovaatiojärjestelmässä koulutuksen on oltava helposti saavutettavissa ja korkealaatuista kaikilla koulutustasoilla ja kaikissa koulutusmuodoissa. Tässä meillä on vielä suuri haaste, koska työelämässä olevien koulutustasossa on suuria eroja. Aikuiskoulutuksen kehittäminen kuitenkin todella kannattaa. Opettajat, pankkitoimihenkilöt, sairaanhoitajat ja metsätyökoneen kuljettajat ovat tiedon ja osaamisen siirtäjinä ja hyödyntäjinä ”innovoijia” siinä, missä insinöörit ja tutkijatkin. Lisäksi on hyvä muistaa, että valistuneet ja kriittiset kansalaiset ovat ”kysyntävetoisen innovaatiopolitiikan” toimijoita. Tämä koskee erityisesti sosiaalisia innovaatioita.

On tärkeää, että innovaatioihin, innovaatiopolitiikan kehittämiseen panostetaan sekä kansallisilla että EU-tasolla, ja että nämä politiikat täydentävät ja tukevat toisiaan. Suomi oli puheenjohtajuuskaudellaan aktiivinen innovaatiopolitiikan sektorilla, ja uskomme että tämä linja jatkuu myös nyt Saksan puheenjohtajuuskaudella ja myöhemminkin. Toivomme, että Saksan puheenjohtajuuskaudella saadaan muun muassa ARTEMIS-aloite viedyksi konkreettisesti eteenpäin. Euroopan kilpailukyvyn rakentamisessa innovaatiotoiminta on Lissabonin strategian mukaisesti aivan keskeisellä sijalla.

Suomen toimintalinja

Suomen tähänastinen toimintalinja näyttää jatkuvan johdonmukaisesti. Uusi hallitus, joka aloitti työnsä kaksi viikkoa sitten, on linjannut, että Suomen tutkimuksen BKT-osuuden tulisi nousta 3,5:stä 4:ään prosenttiin vuoteen 2011 mennessä. Hallitus on myös ohjelmassaan päättänyt käynnistää pikimmiten uuden kansallisen innovaatiostrategian valmistelun.

Suomen mittavat julkisen ja yksityisen sektorin panostukset tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan ovat tuottaneet selkeitä tuloksia. Mainitsen vain muutamia:

Kansainvälisten vertailujen mukaan Suomen kilpailukyky on huippuluokkaa ja olemme kärjessä myös monessa muussa kansainvälisessä vertailussa, esimerkiksi kestävän kehityksen osalta. Lisäksi suomalainen yhteiskunta ja elinkeinoelämä ovat siirtyneet nopeasti tietointensiiviseen osaamispohjaiseen talouteen ja yhteiskuntaan.

Tuottavuuden kasvu on ollut Suomessa hyvin nopeaa: 1980-luvulla Suomessa tuottavuus oli 40 % alle Yhdysvaltojen tason, mutta 1990-luvun lopulta lähtien olemme olleet samalla tasolla Yhdysvaltojen kanssa. Verrattuna EU-15 ja EU-25 maihin Suomessa työn tuottavuuden kasvu on ollut myös huomattavasti nopeampaa. Lisäksi talouden kasvu on Suomessa ollut selvästi nopeampaa kuin OECD-maissa keskimäärin sekä ennen 90-luvun alun lamaa että sen jälkeen.

Miksi Suomen innovaatiopolitiikka on ollut niin menestyksellistä?

Suomessa on vallinnut parin kymmenen vuoden ajan selkeä konsensus innovaatiopolitiikasta ja sen mahdollisuuksista. Käytännössä kaikki poliittiset puolueet ja erilaiset hallituskoalitiot ovat harjoittaneet hyvin yhtenäistä innovaatiopolitiikkaa. Sekä teollisuus, sen järjestöt että työmarkkinajärjestöt ovat olleet vahvasti tukemassa tätä linjaa. Esimerkiksi merkittävin työntekijäjärjestömme SAK on aktiivisesti ja pitkäjänteisesti tukenut harjoitettua teknologia- ja innovaatiopolitiikkaa. Private-public-partnership toimii tällä alueella erittäin avoimesti ja tuloksellisesti.

Yhteistyö, verkottuminen ja sosiaalinen pääoma lisäävät vaikuttavuutta. Taloudelliset, ympäristölliset ja hyvinvointitavoitteet on onnistuttu tasapainottamaan oikealla tavalla. Innovaatiokehityksen eri vaiheet – perustutkimus, soveltava tutkimus, teollinen tutkimus – ovat hyvin tasapainossa ja tekevät avoimesti ja aktiivisesti yhteistyötä. Tutkimus- ja kehitysrahoituksen lisäksi riskipääomatoimiala on kehittynyt ja saatu tiiviiseen vuorovaikutukseen tutkimuksen kanssa. Näin vauhditetaan tutkimustulosten hyödyntämistä.

Kansainvälisen yhteistyön tärkeys

Globalisaation edetessä kansainvälinen yhteistyö myös innovaatioiden edistämisessä on tullut yhä merkittävämmäksi. Yritysten tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta on yhä kansain-välisempää. Paitsi suurten yritysten myös pk-yritysten on hyödynnettävä entistä paremmin kansainvälisiä verkostoja ja markkinoita innovaatiotoiminnassaan ja liiketoimintojen uudistamisessa. Yliopistojen ja tutkimusmaailman haasteet ovat samansuuntaiset. On tavoiteltava kansainvälisiä strategisia kumppaneita, jotta voidaan saavuttaa ja säilyttää kansainvälisesti kilpailukykyinen taso. Esimerkiksi liiketoimintainnovatiivisuus on niin Suomessa kuin koko Euroopassa toistaiseksi heikompaa kuin Yhdysvalloissa.

Euroopan unionin 6. puiteohjelmassa Suomi osallistui aktiivisesti yli 800 yhteiseen projektiin. Saksa on tällä hetkellä Suomen merkittävin partneri. Suomella on Saksan kanssa yhteisiä projekteja yli 600. Seuraavina ovat Iso-Britannia (530), Italia ja Ranska (460). Luvut osaltaan osoittavat, että innovaatioyhteistyö saksalaisten partnereiden kanssa on hyvässä alussa. Tulevaisuutta varten meidän kannattaisi nyt keskustella avoimesti sekä omista vahvuuksistamme että heikkouksistamme tai myönteisemmin sanottuna, mitä voisimme saada toisiltamme ja mitä voisimme kehittää yhdessä tai joidenkin muiden kanssa.

Mielestäni on selvä asia, että Eurooppalainen tutkimusalue (ERA European Research Area) on meille eräänlaista tehokkaasti hyödynnettävää tutkimuksen kotimarkkina-aluetta – sanoisin jopa kotikenttää. Sen tasoa pitäisi nostaa ja olen pannut ilolla merkille, että te saksalaiset olette myös kiinnostuneet siitä. On kuitenkin tärkeää rakentaa tiivistyvää innovaatioyhteistyötä laajemmin niin Yhdysvaltojen kuin muun muassa Japanin, Kiinan, Intian ja Venäjän suuntaan sekä EU-puitteissa että kansallisesti. Olen itse myös kiinnostunut ns. pienten maiden alueellisesta yhteistyöstä eri puolilla maailmaa.

* * *

Aloitin siitä, että koulutus ja innovaatiotoiminta ovat kiistattomasti yhteiskunnan kehityksen, ei vain talouden kasvun kulmakivi. Se on myös tärkeä apu globaalien haasteiden ratkaisemiseen. Ja näitä riittää – ilmastonmuutos- ja ympäristötavoitteet, terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät tavoitteet tai turvallisuusasiat vain muutamia mainitakseni. Puhuin aikaisemmin lasten ja nuorten ohjaamisesta oppimiseen iloon, luovuuteen ja kumppanuuteen. Toivon, että tämä tulevaisuuden eväs on meillä aikuisillakin hyvässä kunnossa.