Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Azerbaidzhanin presidentin isännöimällä illallisella Bakussa 29.9.2005

Sallikaa minun aivan ensimmäiseksi kiittää Teitä, herra presidentti, lämpimästä vastaanotosta ja niistä ystävällisistä sanoista, jotka osoititte Suomelle ja minulle itselleni. Edellisen kerran minulla oli miellyttävä tilaisuus tavata Teidät tämän vuoden toukokuussa Euroopan neuvoston huippukokouksessa Varsovassa. Nyt tuntuu suurelta kunnialta olla Suomen presidenteistä ensimmäinen, joka tulee viralliselle vierailulle itsenäiseen Azerbaidzhaniin.

Saapuessani tänään lentokentällä ajattelin niitä suomalaisia, jotka asettuivat Bakuun 130 vuotta sitten. Monet heistä olivat olleet töissä Nobel-yhtiöllä Pietarissa ja öljybuumin rohkaisemina lähteneet etsimään onneaan Balakanin öljykentiltä.

Helsinki ja Baku olivat saman keisarikunnan kaupunkeja, ja silti Bakussa suomalaisperheet kohtasivat maailman, "joka ei ollut itää eikä länttä vaan keskellä teiden yhtymäkohtia, paikan, jossa erilaiset kansat ja uskonnot kohtaavat ja sekoittuvat toisiinsa", kuten eräs suomalainen kirjoitti kirjeessään kotiin.

Nyt Azerbaidzhanin öljykentät taas houkuttelevat ulkomaisia sijoittajia Kaspianmeren öljyvaroille. Vuosisadan sopimukseksi kutsuttu hanke on toteutettu ja öljyputki Bakusta Tbilisiin ja edelleen Ceyhaniin yhdistää maanne Välimereen. Suomalaisliikemiehet alkavat uudelleen kääntää katseitaan Apsheronin niemimaan suuntaan. Se, että tuloni ajoittuu samaan aikaan suomalais-azerbaidzhanilaisen korkean tason talousseminaarin kanssa, puhuu puolestaan.

Mieleen palaa ensimmäisen vierailuni kauniiseen pääkaupunkiinne ulkoministerinä marraskuussa 1996. Suomi oli noihin aikoihin yksi ETYJ:n Minskin prosessin puheenjohtajista. Vaikka Vuoristo-Karabahin konflikti edelleen odottaa ratkaisuaan, saatoin tänään nähdä, että maanne ja pääkaupunkinne on yhdeksässä vuodessa saavuttanut huomattavaa taloudellista edistystä. Luotan siihen, että uusi taloudellinen edistys myös osaltaan edistää meidän yhteisiä arvojamme, demokratiaa, ihmisoikeuksia ja laillisuutta.

ETYJ:n alkamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 30 vuotta. ETYK-huippukokous Helsingissä vuonna 1975 valmisti tietä niille muutoksille, joita Euroopan poliittisella kartalla sittemmin tapahtui. Azerbaidzhan palasi kansainväliselle näyttämölle itsenäisenä valtiona ETYJ:n Helsingin huippukokouksessa 1992. Samana vuonna Helsingissä syntyi myös Minskin prosessi.

Nyt meillä on edelleen edessämme monia samoja haasteita kuin kolmetoista vuotta sitten. Surukseni totean, että Minskin prosessi edelleen etsii ratkaisua Vuoristo-Karabahin konfliktiin. Toivon vilpittömästi, että neuvotteluissa pian saadaan nähdä edistystä. Konfliktin ratkaisemisen myötä alueelle avautuu laajoja uusia kehitysmahdollisuuksia. Siksi Minskin prosessissa olisi käytettävä kaikki hetkellisetkin vaihtoehdot tämän konfliktin ratkaisemiseksi.

Mittavien energiavarojen hyödyntäminen lisää monien kansakuntien vaurautta. Globalisaatio lähentää maita toisiinsa mutta tuo muassaan myös haasteita. Tuloerot ovat väistämättä kasvaneet myös niin sanotuissa vakiintuneissa demokratioissa. Ja kuitenkin mitä tasaisemmin valtiontulot jakautuvat väestön keskuuteen, sitä vakaampi on yhteiskunta. Tässä yhteydessä tervehdin suurella tyydytyksellä Azerbaidzhanin valtion ohjelmaa köyhyyden vähentämiseksi ja kestävän kehityksen edistämiseksi ja toivotan teille kaikkea menestystä ohjelman toteuttamisessa.

Azerbaidzhanista ja Etelä-Kaukasuksesta on tullut EU:lle aiempaa tärkeämpiä kumppaneita. Tätä kehitystä osoittaa Euroopan unionin erityisedustajan nimittäminen Etelä-Kaukasukselle vuonna 2003. Suomella on ollut tässä aktiivinen osansa, ja me olemme luonnollisesti onnellisia ja ylpeitä siitä, että tehtävään nimitettiin suomalainen veteraanidiplomaatti, suurlähettiläs Heikki Talvitie. EU:n tavoitteena on edelleenkin tiivistää suhteita Azerbaidzhaniin, Armeniaan ja Georgiaan. Kutsuessaan näitä kaikkia kolmea maata liittymään Euroopan naapuruuspolitiikkaan EU on asettanut tavoitteeksi alueen vaurauden, vakauden ja hyvinvoinnin yhteisen jakamisen. Suomen tarkoituksena on jatkaa EU:n Azerbaidzhanin-suhteiden kehittämistä tulevalla EU-puheenjohtajakaudellaan.

Kansainvälinen yhteisö seuraa muutaman viikon kuluttua parlamenttivaalejanne hyvin kiinnostuneena. Luotan siihen, että osoitatte maailmalle Azerbaidzhanin kykenevän pitämään avoimet, vapaat ja tasapuoliset vaalit ja teette maastanne alueen asteittaisten muutosten mallimaan. Maailman maat tarvitsevat toisiaan tänään enemmän kuin koskaan aiemmin. Elämme yhteisesti jakamassamme maailmassa, missä demokratia, talous ja turvallisuus ovat tiiviissä kytköksissä toisiinsa.

Toivon Azerbaidzhanin-vierailuni vahvistavan maidemme suhteita ja vauhdittavan Suomen ja Azerbaidzhanin välistä talousyhteistyötä. Herra presidentti, sallikaa minun vielä kerran kiittää Teitä lämpimästä vieraanvaraisuudestanne ja nostaa tämä malja Teille ja puolisollenne, Azerbaidzhanin kansan onnelle ja vauraudelle ja Suomen ja Azerbaidzhanin tulevalle yhteistyölle.