Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Karjalan Liiton kesäjuhlassa 19.6.2005

On ilo puhua teille täällä karjalaisten kesäjuhlassa. Näin upea tapahtuma on vakuuttava osoitus karjalaisuuden elinvoimaisuudesta. Ensimmäiset karjalaiset kesäjuhlat, tuolloin vielä urheilukilpailujen muodossa, järjestettiin niinikään täällä Lahdessa jo vuonna 1949.

Karjalaiset ovat asuneet vuosisatojen ajan raja-alueella ja karjalaisuus ankkuroitui historialliseen ympäristöönsä rajan kansan kulttuurina. Raja pitää tässä yhteydessä ymmärtää Mikael Agricolan mukaisesti pikemmin alueena ja paikkana kuin rajaviivana. Rajan kansana se on ollut kahdesta suunnasta tulevan uskonnon, kulttuurin ja aikoinaan myös maailmankatsomusten ristipaineessa. Tässä suhteessa se on ollut samankaltaisessa tilanteessa kuin monet eteläisemmät kansat, kuten puolalaiset.

Rajan kansalla ovat ilot ja surut olleet muita väkevämmät. He ovat joutuneet kestämään sodat ja ristiriidat, mutta rauhan aikana heillä on ollut muita vilkkaammat yhteydet erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin. Tämän myötä heidän osaamisensa ja pärjäämisensä uusien ja vieraiden asioiden kanssa on ollut muita nopeampaa.

Itsenäisyytemme ensimmäisinä vuosikymmeninä Suomen Karjala koki voimakkaan henkisen ja taloudellisen nousun, joka katkesi jyrkästi sodan alettua syksyllä 1939. Sodan aikana Euroopan asukkaat ja valtiot Jäämereltä Balkanille joutuivat kokemaan sodan kauhut. Monet maat olivat suurvaltojen konferensseissa ja sopimuksissa mukana äänivallattomina kohteina, eivät itsenäisinä toimijoina.

Itsepäiset ja itsenäiset suomalaiset eivät suostuneet suurvaltojen sopimuksen kohteeksi, vaan puolustivat parhaansa mukaan kansalaistensa vapautta ja isänmaan itsenäisyyttä. Kuitenkin yli 400 000 karjalaista joutui – useat kahteen kertaan – jättämään kotinsa ja heimonsa vuosisatoja asuttamat alueet. Karjalaisten raskasta evakkotaivalta, jonka monet täällä olevat ovat henkilökohtaisesti kokeneet, on jatkuvasti muisteltu ja pidetty koko kansan tietoisuudessa. Karjalaisten evakko on osa suomalaisten yhteistä historiaa.

Toiseen maailmansotaan ja sitä seuraavien vuosikymmenien murheisiin kuuluvat kymmenet miljoonat ihmiset, jotka pakenivat tai karkotettiin kotiseuduiltaan. Suomessa Karjalan evakkojen vastaanotto sujui alkuvaikeuksien jälkeen joustavasti ja järjestelmällisesti.

Karjalainen kulttuuri levisi siirtolaisten mukana koko Suomen alueelle. Samalla kulttuurit sekoittuivat. Virpomisperinne sulautui osittain pohjalaiseen pääsiäisnoitaperinteeseen. Uunipaisti ja riisipiirakat vakiintuivat osaksi suomalaista ruokakulttuuria karjalan paistiksi ja karjalanpiirakoiksi nimettyinä. Karjalan kansan tarttuva iloisuus ”Taito panna ilo pintaan, vaikka syän märkänis” levisi totisempienkin suomalaisten piiriin.

Karjalainen siirtoväki antoi itselleen kriisiapua järjestäytymällä ja perustamalla karjalaisseuroja. Seurojen ylläpitävä voima oli ”mie ja sie henki.” Näin luotiin voimakas yhteenkuuluvuuden tunne. Luotiin henkinen koti ympärille, missä sitten liikuttiinkin niin kuin tänään täällä Lahdessa.

***

Toivon, että sodat ovat nyt jääneet meiltä historiaan. Tämän tunteen jakavat kanssamme sadat miljoonat ihmiset niin Euroopassa kuin Atlantin takana tai kaukana Japanissakin. Maailmansodan päättymisen 60-vuotisjuhlia on vietetty varsin näyttävästi. Euroopassa on syytä iloita myös uudesta yhdistyneestä Euroopasta.

Länsi-Euroopan integraatio, joka alkoi välittömästi sodan jälkeen saavutti uuden ulottuvuuden vasta kylmän sodan päättymisen jälkeen, viisitoista vuotta sitten. Maanosaamme jakaneet rajalinjat haalistuivat vasta, kun kymmenen entistä Itä- ja Keski-Euroopan maata liittyi Euroopan unioniin. Yhdentymiseen liittyvät asiat olivat esillä äskeisessä EU:n huippukokouksessa. Edistyminen ei ole aina kovin nopeata, uuden Euroopan rakentaminen etenee kuitenkin hitaasti.

Euroopan yhdentymisessä on paljon tekemistä ja paljon on vielä saavutettavissa. Laajentuneen Euroopan unionin pitäisi olla valtioiden ja kansojen liitto, jossa oman itsenäisyytemme säilyttäen voisimme nauttia yhteisestä rauhasta koko mantereellamme. Tällä uudella kotialueella ihmisten pitäisi pystyä liikkumaan ja käymään kauppaa vapaasti ja turvallisesti. Ihmiset odottavat näkevänsä integraation tulokset myös arjessa: työpaikkoina, hyvinvointina ja jokapäiväisenä turvallisuutena tässä globalisaation maailmassa.


***

Suomi saavutti sodissaan Neuvostoliittoa vastaan torjuntavoiton. Säilytimme itsenäisyytemme ja demokraattisen valtiomuotomme. Menetimme merkittävän osan alueestamme ja jouduimme maksamaan valtavat sotakorvaukset. Inhimillisesti raskain osa oli 400 000 karjalaisen asuttaminen uusille asuinsijoille. Kohtalomme oli raskas, mutta kansainvälisesti vertailtuna olemme menestyneet hyvin.

Historiaa me emme voi muuttaa, rakentakaamme siis tulevaisuutta. Meidän rajoillamme on ollut rauha yli 60 vuotta, jona aikana me olemme tehneet yhdessä pitkän matkan. Suomi on rakennettu sodan runtelemasta köyhästä maasta pohjoismaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi, jolla on hyvät suhteet kaikkiin naapureihinsa – myös Venäjään.

Meille on eduksi, että naapureillakin menee hyvin. Toivon, että demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen vahvistuvat Venäjällä. Suomen ja Venäjän välinen kauppa on kehittynyt erittäin myönteisesti ja suomalaisen elinkeinoelämän kiinnostus Venäjää kohtaan lisääntyy entisestään, kun Venäjästä tulee Maailman kauppajärjestön, WTO:n, jäsen.

Suomen liittyminen Euroopan unioniin on monipuolistanut suhdettamme Venäjään ja meidän kokemuksemme rikastuttaa puolestaan EU:n suhdetta Venäjään. Unionin suhteet ovat tietysti kaikkien 25 maan yhteiset suhteet, jonka vuoksi toiveita ja tavoitteita pitää ajaa yhdessä ja johdonmukaisesti kaikilla toimialoilla. Se helpottaa myös Venäjän suhdetta Euroopan unioniin.

Suomen asema Euroopan unionin ja Venäjän välisissä suhteissa korostuu ensi vuonna, kun Suomi toimii unionin puheenjohtajamaana. Puheenjohtajuuskauden työlistalle kuuluvat muun muassa ratkaisun löytäminen yhteistyö- ja kumppanuussopimuksen uudistamiseen Venäjän kanssa ja Pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelman uusiminen. Tavoitteenamme on toimiva yhteistyö näissä asioissa Venäjän kanssa. Kuluvan vuoden monet korkean tason tapaamiset luovat tähän hyvät edellytykset.

Suomi harjoittaa aktiivista lähialueyhteistyötä. Tällä toiminnalla tuetaan Venäjän puoleisten lähialueidemme yleistä kehitystä ja luodaan verkostoja rajan molempia osapuolia hyödyttäen. Siten lähialueyhteistyö tukee yhteyksien kehittämistä ja ylläpitoa Suomen ja Venäjän Karjaloiden välillä. Lähialuevaroin onkin autettu monia karjalaisprojekteja. Olen erityisen iloinen, että Karjalan Liitolla on paljon erilaista toimintaa rajantakaisessa Karjalassa kuten esimerkiksi Viipuri-keskuksen toimintaa.

Saatoin itse todeta Karjalan kannaksen tilanteen palatessani autolla Pietarista Suomeen keväällä 2003. Erityisesti Viipurissa on paljon meille rakkaita kohteita, jotka vaatisivat pikaista kunnostamista.

Suomen rajat Venäjän kanssa on määritelty kansainvälisoikeudellisesti Pariisin rauhansopimuksessa vuonna 1947. Parhaan lähtökohdan luovutettujen alueiden kehittämiselle molempia maita hyödyttäen luo tällä hetkellä lähialueyhteistyö.

***

Kysymys kotiseudusta ja karjalaisuudesta on ollut ja on teille haikea ja rakas. Eduskunnassa toimi sotavuosina puoluerajat ylittänyt epävirallinen siirtoväkeä edustaneiden kansanedustajien ryhmä, jolla oli huomattava vaikutus maan asioihin. Tämän jälkeenkin karjalainen väki on pyrkinyt järjestäytymään ja toimimaan ohi ja yli puoluepolitiikan. Luovutetun Karjalan kunnat, seurakunnat ja maakunnalliset järjestöt perustivat huhtikuussa 1940 Karjalan Liiton.

Karjalan Liiton tärkein tehtävä oli valvoa kotinsa menettäneiden siirtokarjalaisten etuja asutus- ja korvauskysymyksissä. Valtioneuvos Johannes Virolainen määritteli liiton ”itsenäisten ja itsepäisten karjalaisten taistelujärjestöksi.” Nykyään Karjalan Liiton toiminta painottuu karjalaisen kulttuurin ja perinteen sekä Karjala-tietouden välittämiseen ja vaalimiseen.

Karjalan Liitto on erinomainen esimerkki vapaaehtoisesta kansalaistoiminnasta ja kansalaisyhteiskunnasta. Kansalaisyhteiskunta toimii virallisen hallintoyhteiskunnan vastapainona ja täydentäjänä. Kansalaisjärjestöillä on kyky nostaa julkiseen keskusteluun asioita ja ongelmia, joita ei muuten saada esille. Kansalaisyhteiskunta on olennainen osa elävää demokratiaa.

Karjalan Liitto ja karjalaisuus ovat osoittaneet erinomaisen elinvoimansa. Toivotan karjalaisten kesäpäiville, Karjalan Liitolle ja kaikille karjalaisille parhaimman menestyksen toivotuksen. Olkaa ylpeitä karjalaisuudestanne ja toimikaa parhaimman kykynne mukaan karjalaisten parhaaksi.