Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Solidar-säätiön yleiskokouksessa Brysselissä 8.11.2006

(muutosvarauksin, puheen kielenä englanti)

On suuri ilo olla puhumassa tänään täällä Solidarin yleiskokouksessa. Arvostan suuresti Solidarin tekemää työtä. Toiminnallanne voi olla merkittävä vaikutus sosiaalipolitiikan, elinikäisen oppimisen ja kehitysyhteistyön alueella.

Globalisaatiota voi ja sitä pitää uudistaa. Sen tavoitteeksi pitää asettaa ihmisten etu eikä vain markkinoiden tarpeita. Meidän tulee ottaa huomioon myös ympäristö ja toimia yhdessä ilmastonmuutoksen torjumiseksi – se on keskeistä meidän kaikkien hyvinvointimme kannalta. Globalisaation sisältämät edut ja haitat eivät myöskään jakaudu maiden välillä eikä niiden sisällä oikeudenmukaisesti. Tämä oli lähtökohtana myös ILO:n asettaman globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission työssä, jonka puheenjohtajana toimin yhdessä silloisen Tansanian presidentin Benjamin Mkapan kanssa. Komissio aloitti työskentelynsä maaliskuussa 2002 ja sai raporttinsa valmiiksi helmikuussa 2004.

Tämän jälkeen on tapahtunut paljon myönteisiä asioita. Komission ideat on hyväksytty pitkälti tavoitteeksi sekä YK:ssa, Maailmanpankissa, Kansainvälisessä valuuttarahastossa ja monissa muissa globaaleissa organisaatioissa. Samoin eri puolilla maailmaa - niin Euroopassa kuin Afrikassakin - on vaadittu inhimillisempää, ihmiskasvoisempaa globalisaatiota.

Antamanne hopeinen ruusu ei siis kuulu vain minulle, vaan koko maailmankomissiolle ja myös kaikille niille, jotka ovat meidän kanssamme muuttaneet nämä tavoitteet yhteiseksi toiminnaksi. On ilo olla teidän kanssanne täällä tänään, sillä tarvitaan vielä paljon yhteistyötä kansallisesti, EU-tasolla ja globaalisti, jotta asiat muuttuisivat ratkaisevasti ihmisten arjessa.

Ongelmat eivät aina johdu globalisaatiosta sellaisenaan, vaan sen hallinnan puutteista. Maailmanmarkkinat ovat kasvaneet nopeasti, mutta niissä taloudellisissa ja sosiaalisissa instituutioissa, joita markkinoiden kitkaton ja tasapuolinen hallinta edellyttää, ei ole tapahtunut vastaavaa kehitystä.

Globalisaatio koskee Eurooppaa, ja maanosamme ihmiset voivat muuttaa globalisaatiota. Euroopan unioni tarjoaa kansainvälisessä kilpailussa jäsenilleen kaksi etua: unioni muodostaa suhteellisen laajat sisämarkkinat. Asia, jota emme ole vielä osanneet käyttää riittävästi hyväksemme ja jota tulisi kehittää edelleen. Toiseksi unioni voi yhteisellä äänellä ottaa osaa kansainvälisiin keskusteluihin ja neuvotteluihin jäsenmaitaan suuremmalla painoarvolla.

Tämän lisäksi jäsenmaiden itsensä on huolehdittava siitä, että niiden oma kilpailukyky on vahva ja että se pohjautuu sosiaalisesti tasapuolisiin sääntöihin. Sallikaa minun puhua ensiksi unionista ja sen jäsenmaista.

Unionilla on hyvät mahdollisuudet menestyä kansainvälisessä kilpailussa. Yhteiskuntamme perustuvat demokratiaan, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja oikeusvaltioperiaatteeseen. Globalisaation haasteisiin vastaaminen edellyttää sekä taloudellista kasvua että työllisyyttä. Ne ovat kansalaisillemme tärkeitä. Euroopan sosiaalinen malli ei ole yksi yhtenäinen järjestelmä. EU:n jäsenvaltioiden työllisyys-, sosiaali- ja terveyspolitiikoissa on eroja. On kuitenkin tärkeää, että EU:n sisällä vallitsee yhteinen näkemys yhteisistä arvoista ja tietyistä minimitavoitteista. Ja tässä työssä meidän tulee olla vahvasti mukana. Euroopan sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen on myös merkittävää työtä oikeudenmukaisemman globalisaation saavuttamiseksi.

Hyvinvointiyhteiskunta ja kilpailukyky eivät edes ole toisiaan poissulkevia. Uskon itse vahvasti pohjoismaiseen malliin, jossa markkinatalouden dynaamisuuteen on yhdistetty voimakas painotus inhimillisiin voimavaroihin - erityisesti koulutukseen ja tutkimukseen, mutta myös ihmisten sosiaaliseen hyvinvointiin. Se on yksilölle oikeudenmukainen, mutta se vahvistaa myös yhteistä etua. Sosiaalinen turvallisuus helpottaa muutoksiin sopeutumista sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta. Hyvä, korruptiosta vapaa hallinto on myös kilpailutekijä. Se mahdollistaa esimerkiksi yksityisen ja julkisen sektorin yhdistämistä tutkimuksessa, joka voi saada aikaan tieteellisen tutkimuksen saavutusten käytäntöön soveltamisen aikaisempaa nopeammin.

Teilläkin on hyvä syy uskoa minua, sillä useissa kansainvälissä vertailuissa kaikki viisi pohjoismaata ovat menestyneet erittäin hyvin sekä kilpailukyvyn että kestävän kehityksen kannalta. Nämä viisi maata ovat omaksuneet hieman erilaiset lähestymistavat Euroopan integraatioon. Näistä vain Suomi kuuluu sekä EU:hun että on Euro-klubin jäsen.

Yllä kuvatuista aineksista voidaan tehdä muitakin kansallisia sovellutuksia. Mutta toistan alussa sanomani, että on tärkeää, että meillä on yhteiset tavoitteet EU-tasolla. Ja meillähän on sellainen tavoiteohjelma: Lissabonin strategia.

Unionin kehitys ei ole kuitenkaan vastannut alkuperäisessä Lissabonin strategiassa vuonna 2000 asetettuja kunnianhimoisia tavoitteita. Euroopan unionista piti vuoteen 2010 mennessä tehdä maailman dynaamisin ja kilpailukykyisin tietoon ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen perustuva talousalue. Lissabonin strategia voi tarjota erittäin hyvän, tasapainoisen ohjelman vastaamaan globalisaation haasteisiin. Strategia ei ole ongelma, vaan se, ettei sitä ole toteutettu jäsenvaltioissa tarpeeksi tehokkaasti.

Nyt Lissabonin strategiaa on uudistettu siten, että jäsenmaat saavat itse päättää kiireellisimmistä toimista kasvun ja työllisyyden edistämiseksi. Toivon, että strategian toteuttaminen saisi nyt seuraajia ja ettemme jättäisi huomiotta kestävän kehityksen ja sosiaalisen koheesion keskeisiä tavoitteita. Tämä on myös sisämarkkinoiden hyvän ja oikeudenmukaisen toimivuuden kannalta tärkeää. Suomi on ollut erittäin sitoutunut Lissabonin strategian toteuttamiseen ja edennyt hyvin tavoitteiden saavuttamisessa.

* * *

Vielä pari asiaa kilpailukyvystä ja oikeudenmukaisuudesta. Sukupuolten välinen tasa-arvo on todella tärkeä asia globalisoituvassa maailmassa, jossa niin hyvät kuin huonotkin ilmiöt leviävät maailmanlaajuisesti nyt aiempaa nopeammin. Me Suomessa vietämme tänä vuonna yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden satavuotisjuhlaa. Tuolloin sata vuotta sitten pienessä ja köyhässä maassa tekemämme poliittinen uudistus oli poikkeuksellisen radikaali kansainvälisenkin mittapuun mukaan. Suomalaiset naiset saivat äänioikeuden ensimmäisinä Euroopassa ja tulivat vaalikelpoisiksi eduskuntavaaleissa ensimmäisinä maailmassa. Syitä siihen, että naisen asema oli jo sata vuotta sitten melkoisen vahva Suomessa, on varmaan monia. Yksi syy tähän on se, että ankarat pohjoiset olosuhteet vaativat kaikilta – niin miehiltä kuin naisilta – kovaa työtä ja solidaarisuutta.

Mutta mitä tämä reformi sitten sai aikaan? Maamme naiset olivat alusta asti vahvasti mukana sekä edistämässä naisille tärkeitä kysymyksiä että rakentamassa kaikille suomalaisille hyvinvointiyhteiskuntaa. Naisnäkökulmasta katsoen Suomi on nykyäänkin edelläkävijä monessa asiassa. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on helpompaa kuin monissa muissa maissa. Sen mahdollistavat mm. perhevapaajärjestelmä, toimiva päivähoitojärjestelmä ja maksuton kouluruokailu.

Koulutusjärjestelmämme tarjoaa pojille ja tytöille yhtäläiset mahdollisuudet. Tytöt menestyvät hyvin koulussa ja suomalaiset työikäiset naiset ovat yleensä jo korkeammin koulutettuja kuin miehet. Sukupuolesta ei ole enää suurempaa haittaa urakehitykselle. Sukupuolten välinen tasa-arvo, hyvinvointiyhteiskunta ja elinkeinoelämän menestys ovat tiiviissä yhteydessä keskenään. Uskon lujasti, että naisten osallistuminen täysipainoisesti yhteiskuntaan on ihmisen tasa-arvon kannalta oikein, mutta se on lisännyt myös kilpailukykyä.

* * *

On tärkeää oikeudenmukaisen globalisaation kannalta, että me eurooppalaiset itsekin pidämme omaa yhteiskuntaamme kehittäessämme kunniassa niitä arvoja, joiden puolesta puhumme. Toisekseen näitä asioita ei ole varattu vain meille, vaan jokaiselle ihmisille.

Kanssaihmisemme maailmalla joutuvat usein kamppailemaan äärimmäisen vaikeiden ongelmien kanssa. Naisten sodissa ja muissa aseellisissa konflikteissa kokema väkivalta on paikoin koventunut entisestään. Köyhyydellä on valitettavasti hyvin usein naisen kasvot. Oikeudenmukainen globalisaatio edellyttää sekä nykyistä voimakkaampaa kehityspolitiikkaa että reilumpia kaupan sääntöjä.

WTO:n Doha-kierroksen keskeytymisen tulisi olla meidän kaikkien yhteinen huolemme – niin teollisuus- kuin kehitysmaidenkin. EU:n päätavoite ei ole muuttunut. Tavoitteenamme on yhä Dohan kierroksen saattaminen onnistuneesti päätökseen. Yhteisesti sovitut säännöt edistävät globaalin talouden vakautta ja ennustettavuutta.

Haluan täälläkin puhua EU:n koherentin politiikan puolesta. YK:n ja sen kehityspolitiikan tukeminen on välttämätöntä oikeudenmukaisemman globalisaation aikaansaamiseksi. On ensiarvoisen tärkeää, että YK:n koko jäsenperhe toimii johdonmukaisessa yhteistyössä. Kohta YK:n jättävä pääsihteeri Kofi Annan on tehnyt erinomaista työtä yhdistäessään rauhan ja kehityksen tavoitteet aikaisempaa tehokkaammin. Tällainen ajattelu on saanut aikaan myönteisiä seurausvaikutuksia, kuten Nobelin rauhanpalkinnon luovuttaminen Mohammed Yunukselle ja Grameen Bankille mikrolainojen kehittämisestä osoittaa. On tärkeää, että Euroopan unioni tukee laajaa turvallisuusagendaa ja antaa vahvan tukensa sekä rauhantyölle että kehityspolitiikalle.

Euroopan unionin omien politiikkojen koherenttisuus on mennyt eteenpäin, mutta se tarvitsee edelleenkin kehitystyötä. EU:n kriisinhallintapolitiikan kulmakivi on sotilaallisen ja siviilitoiminnan kehittäminen ja niiden tehokas yhteensovittaminen. Unionin tulee olla sitoutunut ja pitkäaikainen yhteistyökumppani humanitaarisen avun, kauppa-, kehitys- ja ympäristöpolitiikan alueilla saadakseen aikaan kestäviä ratkaisuja. EU:n on ulkosuhteissaan korostettava globalisaation sosiaalista ulottuvuutta. Ihmisarvoinen työ, jolla voi elättää perheensä, on edelleen liian monille ihmisille pelkkä haave. EU:n on ryhdyttävä päättäväisesti peräämään ihmisarvoista työtä kaikille kansainvälisellä tasolla.

Muutokseen tarvitaan meitä kaikkia. Kansalaisjärjestöt ovat tässä työssä hyvin tärkeitä. Niiden antama kannustus, tuki ja käytännön esimerkit ovat olleet ratkaisevia tekijöitä eri vaihtoehtoja koskevan tietoisuuden lisäämisessä.

Olen varma, että parempi maailma on mahdollinen. Usein joutuu tekemään hyvin vaikeita valintoja. Olen tänään pyrkinyt vaihteeksi kertomaan, että aina ei tarvitse edes tehdä näitä vaikeita valintoja, vaan riittää että pohtii asiaa vähän pidemmälle. Oikeudenmukainen globalisaatio on parempi vaihtoehto.