Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Kalliolan setlementin 90-vuotisjuhlissa Helsingissä

Setlementtiliike syntyi Lontoon slummeissa tarpeesta tukea ja rohkaista ihmisiä kaikkein kurjimmissakin olosuhteissa. Kyse ei ollut vain perinteisestä armeliaisuudesta, vaan halusta kunnioittaa ihmisyyttä lähimmäisissämme ja asettua solidaarisesti heidän rinnalleen. Maaseudun köyhien asema ja industrialismin villi kasvu olivat huolen aiheita Suomessakin 1900-luvun alussa. Vuoden 1918 tapahtumat olivat sinänsä suuri tragedia, mutta ne jättivät jälkeensä myös ennenkokemattoman määrän surua ja keskinäistä katkeruutta. Tarvittiin sillanrakentajia, sosiaalisen hädän lieventäjiä ja kansansivistystyöhön uskovia ihmisiä. Setlementtityö ihmisen koko elämänkaaren tukemiseksi aloitettiin Helsingin Kalliossa pastori Sigfrid Sireniuksen johdolla ja ensimmäinen setlementti sai nimekseen Kalliola.

Tuosta hetkestä on kulunut nyt peräti 90 vuotta. Maailma on jatkanut muutostaan. Teknologinen kehitys on edennyt vauhdilla ja mahdollistanut taloudellisen integraation kehittymisen globalisaatioksi. Valitettavasti ihmisen älykkyyden ja viisauden välinen suhde ontuu edelleen. Kestävä kehitys, jossa sekä ihminen että luonto voivat hyvin, on edelleen vasta tavoite. Muutosten hallinnan vahvistamisessa tarvitsemme mukaan koko yhteiskunnan sekä täällä Suomessa että maailmanlaajuisesti.

Pitkän historian aikana eteen on tullut myös jaksoja, jolloin hyvinvointiyhteiskunnan nopea kasvu Suomessa tuntui tekevän suuren osan setlementtityöstä tarpeettomaksi. 1990 – luvun alun lama kuitenkin osoitti karulla tavalla hyvinvointiyhteiskuntamme heikkoudet. Tuolloin kolmannen sektorin toimijat muodostivat kipeästi tarvittavan julkista sektoria täydentävän turvaverkon vaikeimmassa asemassa oleville ihmisille. Setlementtityön tarpeellisuutta ei enää voinut kyseenalaistaa. Jouduimme oppimaan yleisemmänkin, että kehitys sanamukaisesti ei olekaan mikään paikallaan oleva tila, vaan se muuttuu koko ajan – ja meistä riippuu miten..

Tämänkertainen raju työttömyys on syntynyt maailmanlaajuisesta talouslamasta. Se koettelee perinteisen muutaman vahvan vientiteollisuussektoriin nojaavan talousrakenteemme toimivuutta. Perheillä on huoli huomisesta ja tukipalveluiden tarve on kääntynyt kasvuun. Olen moneen otteeseen kuullut vakuutteluja, ettei 90-luvun laman virheitä nyt toisteta. Työttömyyden raju kasvu, ja kuntien palvelujen supistaminen tekevät kuitenkin kenen tahansa meistä huolestuneeksi. On myös väärin uskotella, että kolmannenkaan sektorin toimijat voisivat tyhjästä luoda nämä palvelut.

Samanaikaisesti väestömme vanhenee, koska yhä useampi suomalainen elää kauemmin ja lapsia syntyy vähemmän kuin heti sotavuosien jälkeen. Väestöpyramidi tasoittuu sitten aikanaan, mutta yhteiskuntana meidän tulisi kypsyä ajatukseen ihmisen elämän uudenlaisesta rakenteesta. On hyvän yhteiskunnan merkki, että ihmisellä on lisää vuosia elämään., mutta meidän on löydettävä myös keinot hankkia lisää elämää näihin vuosiin. Kaiken ikäisten ja kaikenlaisten ihmisten tulisi olla kumppaneita – lähimmäisiä toisilleen,

Vuosittain me juhlimme Helsingissä kulttuurien kirjoa tapahtumalla nimeltä Maailma kylässä. Sanaleikillä kerrotaan sekä globalisaatiosta että solidaarisuudesta. Yhteiskuntamme on todella muuttunut entistä monikulttuurisemmaksi. Se heijastuu jokapäiväisessä elämässämme monin eri tavoin. Miten nämä asiat vaikuttavat, riippuu meistä ihmisistä : täällä syntyneistä ja tänne muuttaneista. Setlementtityössä monikulttuurisuus on nähty rikkautena. Ihmisarvon kunnioittaminen kaikissa tilanteissa on setlementtityön tärkeä periaate. Suvaitsevaisuus kasvaa itsensä tuntemisen, tiedon lisäämisen sekä yhdessä olon myötä. Omasta puolestani toivon, että suvaitsevaisuus kasvaa myös aktiiviseksi vuorovaikutukseksi. Ei tarvitse vain sietää, voi myös nauttia.

Totesin viime vuonna Setlementtiliiton juhlissa, että setlementtitoiminta on kehittynyt niin nopealla tahdilla, ettei tällainen päivittäisestä toiminnasta poisjäänyt pysty aina edes pysymään vauhdissa mukana. Sama pätee tähän meidän Kalliolan Setlementtiin. Sylin täydeltä uutta, mutta parhaita perinteitä kunnioittaen näyttää olevan onnistuneen reseptin salaisuus.

Ihmisten omaa aktiivisuutta ja osallisuutta tukevat toimintatavat yhdistettynä sosiaalialan ammatillisuuteen luovat Kalliolan setlementissä poikkeuksellisen vahvan kokonaisuuden. Työntekijöiden huikea määrä (200 kokoaikaista, noin 300 tuntityöntekijää sekä yli 100 vapaaehtoistyöntekijää) kuvastaa toiminnan kasvanutta laajuutta sekä tarpeellisuutta. Ne ovat olennainen osa helsinkiläisten tukipalveluita.

Kalliolan setlementin tarjoama monipuolinen kansalaistoiminta ja erityisesti aikuiskoulutus ovat helsinkiläisten suosiossa. Elinikäinen oppiminen on tärkeää sekä yksilön itsensä että yhteiskunnan kannalta. Muuttuvassa maailmassa ihmiset tarvitsevat yhä enemmän kykyä hallita muutosta ja se taas puolestaan onnistuu parhaiten tiedon ja luovuuden avulla. Oppimisen ilon löytyminen vielä aikuisenakin on mahdollista, se kehittää ihmistä ja auttaa aktiiviseen kansalaisuuteen. Kansalaisopisto tarjoaa ihmisille mahdollisuuden sivistyksellisten oikeuksien toteuttamiseen taloudellisista voimavaroistaan riippumatta. Se on myös luonteva kohtaamispaikka.

Setlementtitoiminnassa itsessään on ollut vuosien mittaan on ollut tällaisia hienoja oivalluksia ja rohkeita avauksia. Näistä esimerkkejä ovat Tyttöjen talo sekä S-Asunnot. Minulla oli mieheni kanssa mahdollisuus käydä tutustumassa S-Asuntoihin Viikin Ässäkodeissa viime keväänä. Oli hienoa nähdä, kuinka asukkaat olivat löytäneet yhteisöllisyyttä hyvin läheltä. Jokaisella oli mahdollisuus olla mukana oman jaksamisensa ja tarpeensa mukaan.

* * *

Yhteisöllisyys korostuu etenkin vaikeina aikoina. Ihmiset kantavat monella tavalla vastuuta itsestään ja läheisistään. Harva meistä haluaa yksin jäädä. Syrjäytymisen ehkäisemiseksi tarvitaan tukea sekä erilaisten elämän lähtökohtien tasaamista. Tähän työhön tarvitsemme eri osapuolten yhteistä panostusta, kuntien, valtion ja kolmannen sektorin tekemän työn arvostamista sekä siihen sijoittamista.

Haluan kiittää Kalliolan setlementtiä ja sen ihmisiä vuosien aikana tehdystä työstä. Yhteiskunnallisena vaikuttajana toimimisesta, tukiyhteisöjen luomisesta, ihmisten voimaannuttamisesta – ihmisten kohtaamisesta arjen iloissa ja suruissa. Lämpimät onnittelut ja reipasta matkaa tulevaisuuteen.