Tohtori Pentti Arajärven puhe Karjalohjan Puujärvipäivillä 9.7.2011

Aina joskus veistellään, ettei se ole pitäjä eikä mikään, joka ei omia kesäpäiviä järjestä. En ole samaa mieltä. Tosin on todettava, että Puujärvipäivät ovat jotakin todella hienoa Suomen ja Karjalohjan suvessa. Kuullaan kyläkunnan uutiset, tavataan tutut ja tutustutaan uusiin. Taustalla on vielä mitä tärkein asia - Puujärven vesien suojelu.

Kenellekään ei voi olla epäselvää Nyky-Suomessa, etteikö vesien suojelu olisi yksi tärkeimmistä asioista luonnon kannalta. Kaikki mitä päästämme Puujärveen tai mihin hyvänsä veteen, päätyy lopulta Itämereen. Itämeri on ainoa meremme ja vaikka se on kaukana täältä, ei se ole yhdentekevä asia. Se vaikuttaa koko Suomen hyvinvointiin ja se ei voi olla paljon paremmassa kunnossa kuin sen yläpuoliset vesistöt. Olemme usein tyytyväisiä ympäristönsuojeluumme. Suomi saastuttaa kuitenkin Itämerta yhtä paljon kuin Ruotsi, mutta ruotsalaisia on kaksi kertaa enemmän.

Vesiensuojelu on olennainen osa koko ympäristönsuojeluamme. Voimme myös sanoa, että kaikki mitä pistämme maahan saattaa päätyä veteen. Tässä suhteessa on yhdentekevää, puhummeko maataloudesta, metsien hoidosta vai kesäasukkaan toimista. Ympäristönsuojelu on ilmastonmuutoksen vastustamisen ohella tärkeimpiä jos ei tärkein ympäristökysymys. Nimenomaan vesiensuojeluun voimme jokainen vaikuttaa paljon välittömämmin kuin enemmänkin globaaleja ja valtiollisia toimenpiteitä tarvitsevaan ilmastonmuutoksen vastustamiseen.

Hyvät kuulijat
Tarkoitus ei ole tulla tänne valistamaan ympäristönsuojelusta vaan viettämään kesäjuhlaa. Karjalohja on pieni kunta. Asukasluku kuitenkin moninkertaistuu aina kesäaikaan, kun kunnalle on leimallista runsaslukuinen kesäasutus. Loppujen lopuksi on kyse keskisuuresta suomalaisesta kunnasta,

”Mökille meno” on jotakin perisuomalaista. Kaupungistuminen on noin 40 vuoden takainen ilmiö laajemmassa mittakaavassa. Merkittävällä osalla, enemmistöllä suomalaisista on viimeistään kahden sukupolven takana maaseututausta, joka vielä lisäksi perustui suurimmalta osalta aivan perusmaatalouteen. Lehmiä hoidettiin ja ohraa viljeltiin, jouluna syötiin oma sika ja maitoa sai melkein utareesta. Emme varmaan kukaan kaipaa takaisin tuohon aikaan, mutta meissä on syvällä tarve nauttia luonnosta ja tarkkailla sitä, päästä hiljaisuuteen ja omiin ajatuksiin, kuulla kuikan huuto, kokea todella ukkosen voima tai tuntea kesätuulen leppeä lämpö.

Viime päivinä on lehdistössä käyty vilkasta keskustelua elämisen laadusta. Sen herätti valtioneuvoston kanslian työryhmä, joka esitti luotavaksi bruttokansantuotteen rinnalle onnellisuutta ja hyvinvointia luotaavan mittariston. Bruttokansantuotehan mittaa taloudellista vaurautta, toimintaa ja aktiivisuutta. Siitä on aivan oikein todettu, se ei erottele esimerkiksi onnellisuuden kannalta turhaa taloudellista toimintaa. Sairauden hoito nostaa enemmän bruttokansantuotetta kuin sairauksien ehkäiseminen, koska se on kalliimpaa. Kun ensin saastutamme luonnon ja sitten puhdistamme sen, saamme nostettua bruttokansantuotetta kahteen kertaan.

Hyvinvoinnin ja onnellisuuden mittareita on runsaasti jo nykyisin käytössä. Käsiini sattui hiljan artikkeli, jossa oli kahdeksan kansainvälistä hyvinvoinnin indeksimittaria. Ne mittasivat indeksien nimien mukaan mainittuna elämänlaatua, tyytyväisyyttä elämään, kehitystä, onnellisuutta, kukoistusta, kilpailukykyä ja sosiaalista kestävyyttä. Suomi oli kaikilla mittareilla 12 parhaan joukossa ja kahdella mittarilla ensimmäisenä.

Tässä yhteydessä on mahdotonta käydä läpi niitä tekijöitä, joilla hyvinvointia näissä mittareissa arvioitiin, mutta esimerkinomaisesti voi luetella esimerkiksi terveyden, poliittisen vakauden, perhe-elämän, yhteisöllisyyden, ilmaston, työttömyyden, poliittisen vapauden ja sukupuolten tasa-arvon. Laajin näistä indeksikimpuista on ilmeisesti Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysindeksi, jossa on useita satoja mittareita ja joka pyrkii mittaamaan maailman kaikkia valtioita tyttöjen lukutaidosta eliniän kehittymiseen.

Tutkimusten mukaan Suomen hyvinvointi on mallillaan, mutta heikkenemisen vaarat näyttävät keskittyvän eriarvoistumisen kasvamiseen. Keskimäärin meillä menee hyvin mutta sisäiset erot ovat suuria ja lisääntyvät. Tämä tapahtuu valitettavasti kaikilla elämänalueilla tuloista terveyteen ja asumisesta koulutukseen.

Hyvinvoinnin mittaaminen on tietysti ongelmallista. Kaikkiin edellä mainittuihin mittareihin liittyy sisäisiä ongelmia ja ne ovat ristiriitaisia, kaikkea muuta kuin yksitulkintaisia ja kaikkea muuta kuin keskenään vertailukelpoisia. Aina on jouduttu tekemään valintoja mitä mitataan ja aina on jouduttu painottamaan keskenään yhteismitattomia asioita. Mikä on koulunsa keskeyttäneiden merkitys verrattuna sähkön kulutukseen.

Bruttokansantuote pelkkää rahaa vertailevana on tässä suhteessa helppo rakentaa. Hyvinvoinnin kiteyttäminen yhteen, kahteen, kolmeen tai edes kymmeneen tekijään on kohtalaisen mahdotonta ilman, etteikö niitä kaikkia voitaisi kritisoida, etteikö niiden mittaamiseen sisältyisi epävarmuutta ja etteikö kriteereiden valinnassa olisi pohjimmiltaan poliittisia valintoja. Toisaalta bruttokansantuotteenkin mittaamiseen voidaan esittää monta kriittistä huomautusta.

Joka tapauksessa pyrkimys hyvinvoinnin tai onnellisuuden vertailuperustan rakentamiseen on tärkeä ja kunnianhimoinen hanke. Jos voimme hyväksyä joitakin yhteisiä mittareita, tiedämme paljon enemmän siitä, mitä Suomessa tapahtuu ja ennen kaikkea, mitä olisi syytä korjata.

Kun nyt taas ajauduin tällaisiin tieteen ja politiikan ongelmia koskeviin pohdintoihin, on syytä palata siihen, mikä merkitys Karjalohjalla on tähän kaikkeen. Karjalohjalla, Puujärvellä uimarantana ja kalavetenä, alueen metsillä sienineen ja marjoineen, hyvillä naapurisuhteilla ja mielenrauhalla on erittäin suuri osuus usean tuhannen ihmisen hyvinvoinnille ja onnellisuudelle. Täällä voimme kuunnella tuulen suhinaa, nauttia auringon lämmöstä, katsella taivaan sineä ja aistia hyttysen ininän. Yhä useammat käyvät niin sanotusti mökillä myös talvella ja voimme nähdä kinosten kauneuden, kuulla pakkasen natisevan nurkissa ja lumen narskunnan jalkojen alla. Voimme aistia kylmyyden purevuuden poskipäissä, nauttia suojakelin lumiukoista ja kuulla kevätpurojen solisevan. Voimme myös olla kuulematta, vain nauttia hiljaisuudesta tai voimme nauttia ystävien seurasta, lasten ilakoinnista rantavedessä tai joutilaista miellyttävistä keskusteluista ystävien kesken. Voimme myös halutessamme raataa itsemme hikeen puutarhassa, halonhakkuussa tai risusavotassa. Mikä olisi mukavampaa kuin kuppi kahvia raukeana iltapäivänä tai pullo olutta saunan jälkeen. Kesän ehdoton herkku on vastapyydetty kala vastanostettujen perunoiden kanssa. Olen tässä kuvannut ehkä etupäässä mökkeilijän ja lomalaisen päivää, mutta uskon ja tiedän, että samat ilot voivat koskea Karjalohjan vakituisia asukkaitakin. Sen lisäksi voi aina kokea työn iloa, jopa palkkatyössä.

Hyvät ystävät karjalohjalaiset, hyvät kesänaapurit,

Näillä sanoilla toivotan lisää onnellisuutta ja hyvinvointia Karjalohjalle ja karjalohjalaisille. olipa kyseessä vaki- tai kesäasukas.