Tasavallan presidentin haastattelu Polemiikki-lehdessä 3/2002

Tasavallan presidentti Tarja Halonen

Kun presidentti Tarja Halonen kysyy, ketkä sanovat, ettei meillä
enää ole varaa hyvinvointiyhteiskuntaan, viilenee elokuun alun
hellekin Kultarannan kuistilla. Kaikki kansainväliset arviot
viittaavat presidentin mukaan yksiselitteisesti
hyvinvointiyhteiskunnan välttämättömyyteen. "Mutta turvaverkon
silmäkokoa ja repeämiä on koko ajan tarkkailtava kriittisesti", hän
toteaa.

Teksti: Marita Kokko


Presidentti Halonen sanoo hyvinvointiyhteiskunnan kyseenalaistajien
olevan yleensä niitä, jotka eivät ole sektorin kanssa missään tekemisissä
ja jotka eivät sitä tunne.
?Työskentelen kansainvälisen työjärjestön ILO:n
globalisaatiokomissiossa toisena puheenjohtajana. Puheenjohtajana
komissiossa toimii Tansanian presidentti Benjamin Mkapa. Yritämme
parhaillaan löytää keinoja tehdä globalisaatiosta inhimillisempi. Miten
saisimme enemmän voittajia kuin häviäjiä? Kaikki arviot viittaavat siihen,
että jonkinlainen hyvinvointiyhteiskunta pitää olla olemassa, jotta
kansalaiset voivat pärjätä.?
Presidentti Tarja Halonen haluaa ehdottomasti puhua
hyvinvointiyhteiskunnasta, ei hyvinvointivaltiosta.
?Hyvinvointiyhteiskunta kuvaa pohjoismaalaisittain paremmin ajatusta.
Kansallisvaltio sinänsä on hyvin tärkeä tekijä, sillä mitään muuta yhtä
tehokasta toimijayksikköä ei ole. ILO:n globalisaatiokomissiossa emme
ainakaan ole sellaista löytäneet. Mutta kunta huolehtii suurelta osin
hyvinvointipalveluista. Kunnan luovuus, aktiivisuus ja poliittinen linjaus ovat
niissä näkyvissä. Siksi mieluummin yhteiskunta, koska se tuo esille
kunnan tärkeyden.?
Presidentti arvostaa kuntia toimijoina. Kukaan ei ole sanonut, etteikö
kunta voisi olla uuden luoja, keksijä tai kehittäjä. Kunnat ovat esimerkiksi
ryhtyneet yhteistyöhön kansalaisjärjestöjen kanssa. Usein kunnat
yllyttävät ja rahoittavat hankkeita, joista syntyy yhteisiä palveluja.
Kolmas sektori on presidentin mielestä ollut tärkeä uusien alueiden
löytäjänä ja toisaalta pienten intressiryhmien hoitajana. Kun katsotaan
koko palvelusektorin käyttäjäprosentteja, on kuitenkin kyse hyvin pienestä
käyttäjämäärästä, jonka tunnetutkaan järjestöt kattavat.
Tehtävien hoidossa tarvitaan sekä kuntaa että kansalaisjärjestöjä.
?Kavahdan ainoastaan sitä, että joku palvelualue on vain vapaaehtoistyön
varassa. Koska vapaaehtoistyö on jotain sellaista, joka kaikessa on
turvaverkoston pohjana, sitä tarvitaan valtava määrä. Mitään työtä tai asiaa
ei silti saa jättää pelkästään ihmisen huonon omantunnon varaan.
Tarvitsemme yhteiskunnan rakentaman perusturvaverkon. Sen pohjan
tulee olla yksityisen ihmisen, perheen ja suvun varassa.?
Presidentti varoittaa kansainvälisestä ilmiöstä, jossa kasvava
vapaaehtoistyö vapauttaa yhteiskunnan harventamaan oman verkkonsa
silmiä.
?Siksi perusturvaverkkoa on kehitettävä niin, että putoajia on
mahdollisimman vähän Mutta aina on ja aina tarvitsemme
vapaaehtoistyötä. Minun mielestäni siitä, että on ihminen, että on isä tai
äiti, lapsi tai isovanhempi, ei pidä maksaa, vaan heidän tehtäviensä tueksi
tulee järjestää palveluja.?
Arvo Myllymäen ja Eija Tetrin tutkimus Raha-automaattiyhdistys
kansalaisjärjestöjen rahoittajana osoittaa varoitusten vakavuuden.
Tulosten mukaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevat jäävät
nykyisin vapaaehtoisten ja yksityisten toimijoiden varaan.
Presidentin mielestä ilmiössä on aineksia sekä yhteiskuntamme
sosiaalisen pääoman vahvuudesta että ihmisten huonon omantunnon
hyväksikäytöstä. Mutta ongelmalla on myös käytännöllisiä lähtökohtia.
?Kun ammattilaiset näkevät näiden ryhmien suuret vaikeudet, he
mielellään etsivät lisäapua. Vaikeimmassa asemassa oleviin ryhmiin
menevä aika ja tulokset eivät ole kaikkein ekonomisinta ajankäyttöä, jos
tulosta haetaan vain puhtaasti rahassa. Toinen vaihtoehto on selvittää
tuloksia seurantatutkimuksella. Silloin ajankäyttö voi osoittautua yhtä
kannattavaksi sekä yksilötason onnistumisen että yhteiskunnan
kannalta.?

Viina ja väkivalta aina naapurin ongelmia

Presidentti Tarja Halonen oli aktiivinen sosiaalipoliitikko, kun kuntien
valtionapua virtaviivaistettiin Valtava-lainsäädännöllä. Lainsäädäntöä
luotaessa pohdittiin myös uuden järjestelmän riskejä.
?Vaikka järjestelmä antoi kunnille enemmän päätösvaltaa ja helpotti
valtiota, oli nähtävissä, että tietyt heikot ryhmät jäävät jalkoihin.
Norjalaiset olivat kokeilleet järjestelmää ja havainneet päihdehuoltoa ja
lastensuojelua tarvitsevien jäävän väliinputoajiksi. Vastaavasti kävi
Suomessakin.?
Rahanjaossa ja poliittisessa päätöksenteossa nämä ovat kysymyksiä,
joita ei koskaan ole kysyjän omassa piirissä. Kukapa yleisötilaisuudessa
ilmoittaisi, että minulla on päihdeongelma tai meidän lapset tarvitsisivat
lastensuojelua.
?Ongelmia on aina enintään jonkun toisen lapsilla. Omat lapset
tarvitsevat päivähoitoa ja koulua, vanhukset tarvitsevat vanhustenhuoltoa ja
me kaikki tarvitsemme terveydenhuoltoa. Päihdehuoltoa tai lastensuojelua
tarvitsee joku muu kuin kysyjä itse. Niistä ei tule samanlaista poliittista
painetta?, Tarja Halonen muistuttaa.
?Siksi tarvitsemme virkamiehistöä ja poliittisia päättäjiä, jotka tunnistavat
tämän rakenteen ja auttavat apua tarvitsevaa. Vaikka sitten tulisi
yleisönosastoihin ja iltapäivälehtiin kirjoituksia, että taas ne hyysäävät",
presidentti muistuttaa.
Pienten kuntien pohdittavaksi tulee harvoin kaikkein vaikeimpia
sosiaalisia tai sairaanhoitoon liittyviä ongelmia. Itse asiassa on
presidentin mielestä aikamoista arpapeliä törmätä niihin kuntatasolla.
?Kuntatason yläpuolelle kaivataankin päättäjää katsomaan, mikä
tällaisten palvelujen tarve on. Ilmiö tulisi esille monipuolisemmin kuin
näiden muutaman yhteen kuntaan kohdistuvan tapauksen kautta.?

Pohjoismainen malli kilpailukykyisin

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on presidentin mukaan
kilpailukykyinen, koska se pitää paremmin turvaverkkojen pettämät
ihmiset mukana. Mutta hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita on arvioitava
kriittisesti koko ajan.
?Ovatko etuudet sitä tasoa, etteivät ne kannusta takaisin työelämään?
Etuvertailussa on havaittavissa päällekkäisyyksiä, mutta siitäkään ei pidä
tehdä loputtomia johtopäätöksiä. Intian katulapsi tekee mitä tahansa
säilyäkseen hengissä, koska mitään muuta ei ole.?
Ihminenhän on viisas eläin. Katsomme koko ajan, mitä voimme käyttää
parhaiten oman elämämme hyväksi. Käytäntö poikkeaa usein palvelun
luojan ajatuksesta. Siksi pitää koko ajan hakea järjestelmän puutteita. Eli
käyttävätkö ihmiset järjestelmää väärin siksi, ettei se toimi vai siksi, ettei
heitä vain huvita tehdä jotain.
?Hyvinvointivaltio ei ole enää samanlainen suojalinnake kuin se oli
aikaisemmin. Meillä on kaksi eri tasoa. Kansallisvaltion ja pohjoismaisen
valtion lisäksi meillä on Euroopan Unioni. Globalisaation ja EU:n väliin
mahtuu tämä muuttuva Eurooppa?, presidentti muistuttaa.
Muuttuvassa Euroopassa Suomi tarvitsee myös aktiivista
siirtolaispolitiikkaa. Maamme puheenjohtajakaudella otettiin Tampereen
huippukokouksessa -99 syksyllä esille siirtolaisuus. EU teki alustavan
päätöksen yhtenäisestä suhtautumisesta.
?Ne olivat ainoastaan periaatteet ja niiden periaatteiden ohjalta on kovin
hitaasti rakennettu yhteisiä käyttäytymissääntöjä?, presidentti toteaa.
Sekä Suomi että Eurooppa joutuvat vaatimaan aktiivisempaa
siirtolaispolitiikkaa, sillä ihmiset liikkuvat entistä enemmän. Jollei meillä
ole aktiivista siirtolaispolitiikkaa, jäämme jalkoihin.
?Aktiivisessa siirtolaispolitiikassa on sovittava tarkkaan pelisäännöt ja
muistettava pakolaisen oikeusasema, sillä oikeus saada suojelua on
paljon vanhempi ja tärkeämpi periaate. Niitä ei saa sotkea toisiinsa.
Siirtolaispolitiikka saattaisi auttaa niissä tapauksissa, joissa puhutaan
elintasopakolaisista.?
Presidentti muistuttaa, että siirtolaisuus on aina ollut Euroopan
historiaa. Suomalaiset ovat olleet erittäin suuri osa siirtolaisuutta
maastamuuttajina. Työvoimaministeriö on vakuuttunut, että Suomi on
tulevaisuudessa sekä kansalaisia luovuttava että kansalaisia
vastaanottava maa. Meidän on varauduttava sekä tulijoiden että lähtijöiden
määrän kasvuun.
Esimerkiksi asumisperiaatteen uudelleen herättäminen on ollut jo
monivuotinen projekti. Pysyvien etuuksien tulee perustua pidempään
maassa asumiseen.
?Tapaturmavakuutus on tietysti oltava voimassa välittömästi, mutta
eläkkeen tulee kertyä vasta, kun maassa on työskennellyt sovitun ajan.
Tämä täytyy tarkentaa, ettei tule väärinkäsityksiä. Minähän olen entinen
sosiaalitäti eli vanha sosiaalitantta?, hän hymähtää.

Työntekijäpulan perimmäiset syyt

Suomi voi siirtolaispolitiikassaan suosia niitä, joille maastamme löytyy
nopeasti työtä. Presidentillä on linjaukseen kuitenkin muutama
varoituksen sana. Hän kehottaa kuntia tarkoin miettimään perimmäiset
syyt työntekijäpulaan. Kasvava työvoimapula vaivaa esimerkiksi hoitoalaa.
?Syynä työvoimapulaan voi olla myös alan alipalkkaus, pätkätyöt tai
puutteet työoloissa. Jos pulaa paikataan maahanmuuttajilla, ratkaisu vain
lykkää ongelman selvittämistä.?
Suomalaisen pinnan alla kuplivat ennakkoluulot erilaisuutta kohtaan.
Presidentti Tarja Halonen ymmärtää kansalaisiaan, sillä suomalaiset ovat
hänen mukaansa aina sielussaan vähemmistön edustajia.
?Erilaisuus on meille vaikeaa, ja siihen meillä on historialliset syyt.
Vaikka suomalainen edustaa 90 prosenttia omasta väestöstään eli on
suomenkielinen ja evankelis-luterialinen, hänellä on vielä se käsitys, että
hän edustaa vähemmistöä. Hän on aina verrannut asemaansa länteen ja
itään, rikkaaseen Ruotsiin ja suureen Venäjään. Hänen on vaikea
käsittää, että hän on omassa maassaan hyvin voimakkaan enemmistön
edustaja. Toisaalta emme voi kieltääkään, että Euroopan mittakaavassa
olemme hyvin pieni yksikkö, joten tässä mielessä tuntemuksemme ovat
katteellisia.?
Presidentti kehottaa suomalaisia keskustelemaan muuttuvasta ja
muuttavasta Euroopasta. Enää emme voi lähteä siitä, että kaikki tehdään
ihan niin kuin ennenkin.
Kuntien hän odottaa katsovan, missä kohtaa Suomea ne ovat, mitä se
merkitsee ja missä ovat kunnan yhteistyökumppanit. Yliopistoa ei voi
saada joka kuntaan, mutta yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen
hajasijoitus synnyttää mahdollisuuden verkostoitua. Tuohon verkostoon on
mahdollista solmia myös monikulttuurisia lankoja.

Tytöistä matemaatikkoja vai osaajat lähimaista

Muualta tulevan saattaa olla vaikea oppia suomalainen tapa elää.
Kuitenkin maassamme on vähemmistöjä, kuten tataarit ja juutalaiset,
jotka ovat sopeutuneet suomalaiseen yhteiskuntaan ja säilyttäneet
samalla oman kulttuurinsa.
?Tässä meillä jäävät huomaamatta kaksi ryhmää. Toinen ryhmä,
saamelaiset olivat täällä ennen meitä. Toinen, romanit, tulivat 500 vuotta
sitten. Vasta sen jälkeen, kun Suomesta tuli kansainvälisen yhteisön
jäsen, olemme joutuneet katsomaan omaa ihmisoikeuspolitiikkaamme ja
sen ongelmia?, hän muistuttaa.
Suomalaisten on joka tapauksessa sopeuduttava muualta tuleviin.
Esimerkiksi Nokia, sampomme, on ilmoittanut, etteivät työvoimaresurssit
Suomessa riitä tulevaisuudessa. Presidentti näkee ratkaisujen vaativan
kotimaisia painotuksia.
?Joko koulutamme suomalaisia tyttöjä entistä enemmän matematiikkaan
ja tietotekniikkaan tai sitten otamme korkeasti koulutetut tekijät
lähimaista. Jos koulutamme tytöt asiantuntijatehtäviin, tarvitsemme
maahanmuuttajia palveluammatteihin. En vastaa, kumpi on parempi.
Väitän, että sukupuolten välisessä työnjaossa nämä erot näkyvät. Se
näkyy Nokian puitteissa ja maahanmuuttajissa.?
?Jokaisella tulee olla oikeus työhön ja koulutukseen, joka vastaa hänen
kykyjään?, hän korostaa.
Presidentti edellyttää kieli- ja koulutusmyllytystä siirtolaisille. Jomman
kumman kotimaisen kielen, suomen tai ruotsin, hallinta on avain
kotoutumiseen. Vaatimuksemme voivat kuitenkin olla yltiöpäisiä.
?Meillä ulkomaalaisten pitää olla vähän niin kuin ennen vanhaan naisten.
On oltava aika tavalla parempi kuin muut, että uskalletaan ottaa riski ja
palkata. Moni tulija on käynyt läpi monta koulutusta eikä silti saa työtä.
Työvoimaministeriön tutkimuksen mukaan aliarvioimme lähtömaassa
saatua koulutusta ja jopa Suomessa annettavaa lisäkoulutusta?,
presidentti pohtii.

Lukiolla tai kunnalla ei ole ihannekokoa

Suomalainen koulujärjestelmä saanut suurta kiitosta. Kehittämistä siinä
silti riittää. Peruskoulujärjestelmämme lähti liikkeelle pohjoisesta tasan 30
vuotta sitten. Vuosiin mahtuu väestörakenteen muutos, joka on sulkenut
sekä ala-asteiden että yläasteiden ovia. Nyt tulilinjalla ovat pienet lukiot.
Presidentti ei halua määrittää lukioiden sen paremmin kuin kuntienkaan
ihannekokoa tai
-määrää. Tärkeintä on toimivuus. Hän pitää hyvänä, että nuorilla on
valinnan mahdollisuuksia opinnoissaan.
?Sen lisäksi koulussa tulisi oppia työyhteisön dynamiikka. Ilokseni on
alettu pohtia, onko kaikilta osin ihan hyvä asia, ettei kouluissa ole enää
kiinteää työyhteisöä. Ettei ole omaa luokkaa, johon sitoutuisi ja jossa
joutuisi sietämään erilaisuutta ja pettymyksiäkin. Irrallisuus ei ole vain
lukion, vaan myös peruskoulun yläasteen asia.?
Presidentti kertoo törmänneensä ongelmaan jo oman tyttären
kouluvuosina.
?Kummastelin, että opettajat pysyvät omissa luokissaan ja oppilaat
kiertävät ja heillä tuskin on omaa kaappia. Oppilaskaverit ympärillä
vaihtuvat koko ajan. Sitten vielä ihmetellään, miksi nuoret ovat levottomia.?

Lukiot hakevat nykyisin elämisen oikeutta erikoistumalla. Kehityksellä
on sekä oikea että nurja puoli.
?Tyttäreni Anna on innokas voimistelija ja hän valmentaa edelleen pieniä
tyttöjä. Hän kävi aikanaan Kallion ilmaisutaidon lukion. Hän toivoi jo
silloin, että vanhemmat huomaisivat tavallisen koulun ansiot. Lapsi voi
mennä tavalliseen kouluun ja harrastaa lajiaan vapaa-aikanaan. Sinä
päivänä, jona hän on valmis vaihtamaan lajia, se onnistuu
kivuttomammin.?
Toisaalta erityiskoulut kannustavat lasta luovuuteen. Eivät opettajat ja
oppilaat kuvittele, että jokaisesta ilmaisutaidon lukiolaisesta tulee
taiteilija. Mutta oppilaat ovat tavattoman motivoituneita oppimaan ja
osaavat käyttää luovuuttaan.
Presidentti puhuu myös muita taitoja vaativan koulutuksen puolesta.
Moni nuori haluaisi tehdä käytännöllistä työtä. Siksi esimerkiksi ammatti-
ja yo-tutkinnon yhdistelmää tulee kehittää toimivaksi koulutusväyläksi.
Presidentti uskoo kulttuurin olevan keino suunnistaa muuttuvassa
maailmassa. Hän odottaa tutkimusta siitä, miten kulttuuri korreloi
opetuksessa. Oman kulttuurinsa etsintään presidentti kannustaa myös
suomalaisia kuntia.
?Suomen sisällä voi katsoa, mitkä kunnat menestyvät? Nekö, joissa ei
tapahdu yhtään mitään ja kaikki on aina samanlaista. Vai ne, jotka ovat
uskaltaneet ottaa haasteita vastaan? Nuoria tuntuvat vetävän puoleensa
ne kunnat, joissa on haettu ja löydetty se oma jokin.?
Mikään muutos ei kuitenkaan suju ongelmitta. Vain jälkeenpäin
muutoksen muistot ovat kultareunaisia. Pieni määrä ongelmia on aina
tulossa, kun muutoksia tehdään, mutta haasteitta ei synny uutta.