Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Suomen ympäristökeskuksen 10-vuotisjuhlaseminaarissa ”Vientiä ympäristölle” 18.10.2005

Ihmiset ovat ympäristöasioissa ymmärtäneet hyvin, että maailma on yhteinen. Meillä jokaisella on oma vastuumme ympäristöstä, mutta useimpien ympäristökysymysten ratkaisuun tarvitaan myös laajaa yhteistyötä sekä omassa maassa että kansainvälisesti. Globaali ajattelu on itse asiassa lähtenyt liikkeelle juuri ympäristöön kohdistuneista huolista.

Ympäristöpolitiikka on myös ollut viime vuosikymmenien rohkaisevimpia kokemuksia. Me olemme pystyneet jo jossain määrin vaikuttamaan ihmisten kulutustottumuksiin ja muuhun käyttäytymiseen. Nykyteknologia ja uusi tietämys asioista ovat myös parantaneet tilannetta. Esimerkiksi rikinpoistolaitteet ja jätevesien puhdistustekniikka ovat parantaneet oman ympäristömme laatua ja käyneet kaupaksi myös muualle. Vähäpäästöisyyteen tähtäävä ja ympäristön kuormitusta keventävä toimintatapa ja uusi teknologia tulevat epäilemättä jatkossa olemaan entistä tärkeämmässä asemassa maailman ponnistellessa kohti kestävää kehitystä.

Olen erittäin iloinen siitä, että Suomen ympäristökeskus SYKE ja Sitra ovat yhdessä järjestäneet tämän seminaarin. Olemme Suomessa kyenneet ratkaisemaan ympäristöongelmat kansainvälisesti arvioiden hyvin. Meidät tunnetaan sekä korkeasta ympäristöteknologiasta että varsin kunnianhimoisesta ympäristölainsäädännöstä, jota pyrimme myös tosissamme toteuttamaan. Työn jälki näkyy myös ympäristömme laadussa. Suomessa kyettiin esimerkiksi kymmenessä vuodessa vähentämään lyijypäästöt murto-osaan aikaisemmasta.

Kotimaan ympäristöongelmien hoitamisessa riittää kuitenkin vielä työtä. Itämeren tila ei korjaannu hetkessä. Öljy- ja kemikaalivahinkojen riskit kasvavat kuljetettavien määrien valtavan kasvun myötä. Ilmastopolitiikka vaatii kotimaisia toimia. Niin sanottu ekologinen jalanjälkemme on edelleen suuri, vaikka osa siitä selittyykin pohjoisella sijainnilla ja harvaanasutulla maalla tai puunjalostusteollisuudella. Mutta toisaalta juuri sen vuoksi meidän kannattaa olla edelleen aktiivisia ympäristöpolitiikassa. Me ja arka pohjoinen luontomme hyödymme siitä ratkaisevasti.

Mutta tehkäämme välttämättömyydestä hyve ja kilpailuetu. Välttämättömissä ekotehokkuuden parantamisen talkoissa Suomen kannattaa olla aktiivinen jo nyt, sillä tämän alan osaamisella tulee lähivuosina olemaan huomattavat kansainväliset markkinat. Moneen muuhun maahan verrattuna meillä on ympäristöteknologian kansainvälisillä markkinoilla se etu, että osaamisellamme on näyttöä ja kansainvälistä tunnustusta.

Suomessa arvioidaan olevan noin 300 varteenotettavaa ympäristöteknologiayritystä. Näiden yritysten kokonaisliikevaihto on noin 3,4 miljardia euroa. Liikevaihdosta yli kaksi kolmasosaa tulee vientimarkkinoilta.

Ympäristöteknologian maailmanmarkkinoiden on arvioitu kasvavan yli 10 prosenttia vuodessa, ja markkinoiden arvo on noin 550 miljardia euroa. Ympäristöteknologian odotetaan muodostuvan yhdeksi keskeiseksi kasvusektoriksi.

Näyttää kuitenkin siltä, että meillä ei ole käytetty markkinoiden kasvun luomia mahdollisuuksia. Suomen asema ympäristönsuojelun edelläkävijämaana ei ole johtanut samassa mitassa ympäristötekniikan viennin kasvuun. Alalla toimivien yritysten liikevaihdon kasvu on ollut tähän asti suhteellisen vaatimatonta eikä uusia yrityksiä ole juurikaan perustettu. Tämä näkyy valitettavasti myös siinä, ettei alan työllistävyyskään ole kasvanut viime vuosina.

Viennin osuus ympäristöteknologian alalla on jo suuri, mutta se on suhteellisen pienen ryhmän käsissä. Monille muille olisi tilaa ja kysyntää. Tiedämme kokemuksesta, että pienet yritykset ja vientiin suuntautuvat yritykset tarvitsevat tukea ja yhteistyötä. Kun kotimarkkinat ovat pienet, on tärkeää, että pienetkin yritykset uskaltavat ja voivat kansainvälistyä.

Meillä on kansallisesti hyvät kokemukset yhteistyöstä. Suomalaiset yritykset, tutkimuslaitokset ja viranomaiset ovat tehneet tavoitteellista ympäristönsuojelutyötä jo vuosikymmeniä. Kotimaan lisäksi yhteistyö ulottuu myös maamme rajojen ulkopuolelle. Olemme esimerkiksi tehneet viitisentoista vuotta yhteistyötä Itämeren suojelussa niin Puolassa, Baltiassa kuin Venäjälläkin.

Lähialueyhteistyön tunnetuin kohde on ehkä Pietarin lounainen jätevedenpuhdistamo, joka otettiin käyttöön syyskuussa ja joka on Itämeren tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeä. Suomalaista työtä ja ympäristöteknologiaa sisältävä urakka toteutettiin Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuushankkeena. Suomalaisten veronmaksajien rahoja siihen käytettiin noin 10 miljoonaa euroa, joka oli noin viisi prosenttia hankkeen kokonaiskustannuksista. Sen sijaan suomalaista työtä ja ympäristöteknologiaa on tässä laitoksessa moninkertaisesti. Vastikään tekemälläni Etelä-Kaukasian matkalla – kiitos venäläisen ja kansainvälisen median – oltiin hyvin kiinnostuneita suomalaisesta vesiosaamisesta. Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen ja Bakussa pidetyn yritysseminaarin suomalaiset osanottajat olivat monien kysymysten kohteena.

* * *

Käsittääkseni meillä ei olekaan pulaa ympäristöteknologian taitamisesta – sen sijaan tarvitsisimme enemmän tuotteiden ja palvelujen kaupallistamisen ja kansainvälistämisen edellyttämää liiketoimintaosaamista. Alan ihmiset väittävät, että hyviäkin teknologioita ja ideoita on jopa kuollut, kun edellytyksiä niiden viemiseksi kansainvälisille markkinoille ei ole ollut.

Vientiponnistelut todella kannattaisivat, sillä suomalaista ympäristöteknologiaa ja suomalaisia ratkaisuja arvostetaan kansainvälisesti. Kotimaassa kertynyt ympäristöosaaminen on hyvä pohja lähteä maailmalle. Esimerkiksi haja-asutusalueiden vesi-, jätehuolto- ja energiaratkaisut, teollisten prosessien tehokas veden käyttö ja kierrätys, tehokkaat jätteen keräys- ja kuljetusjärjestelmät, öljyntorjuntaosaamisemme, kaupunki-ilmaan liittyvät ratkaisut, hajautetut energiajärjestelmät ja bioenergia ovat vahvoja osaamisalueitamme.

Meidän on yhdessä löydettävä keinot markkinoille. Tällöin meidän on tietysti oltava realisteja ja muistettava alan toimijoiden yrityskoko ja resurssitekijät. Uskon kuitenkin, että mahdollisuuksia menestykselle on olemassa.

Meillä on laaja yhteisymmärrys uuden ympäristöteknologian kehittämisen tarpeellisuudesta ympäristöongelmien ratkaisemiseksi, yritysten kilpailukyvyn turvaamiseksi ja uuden ympäristöliiketoiminnan luomiseksi. Valtion tukea ympäristöteknologian edistämiseen on ohjattu pääasiassa tutkimus- ja tiederahoituksen kautta.

Suomessa on useita tahoja, jotka tukevat yritysten tuotekehittelyä ja kansainvälistymistä. Pitempään tätä työtä ovat tehneet esimerkiksi Finpro, Valtion teknillinen tutkimuskeskus ja Tekes. Myös Sitra on toiminut aktiivisesti ympäristöalalla perustamisestaan lähtien. On erittäin myönteistä, että Sitra on tämän vuoden kesäkuussa aloittanut kolmivuotiseksi suunnitellun ympäristöohjelman, jonka tavoitteena on vauhdittaa ympäristöalan kehittymistä ja kansainvälistymistä sekä valmistella kansallinen toimintaohjelma tukemaan ympäristötekniikan vientiä.

Pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelman mukaan verotuksen rakennetta uudistetaan edistämään kestävää kehitystä, joten lienee lupa ymmärtää, että tämä voisi käsittää myös ympäristöteknologian kehittämisen ja kaupallistamisen verotuksen keinoin.

Ekologisella verouudistuksella on tarkoitus vähentää uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä ja ympäristöhaittoja sekä edistää kierrätystä ja tuotteiden, kulutuksen ja energiakäytön ekotehokkuutta. Valtiovarainministeriö julkaisi lokakuussa 2004 varsin laajan selvityksen ekologisesta verouudistuksesta ja erityisesti ympäristöön liittyvien verojen kehittämismahdollisuuksista. Ympäristöperusteinen verotus voisi mahdollisesti toimia kannustimena myös ekotehokkaiden innovaatioiden kehittämiselle ja kaupallistamiselle.

* * *

Ilmastonmuutoksen uhka on meidän kaikkien uhka. Kioton pöytäkirja on vasta ensi askel toimintatapojen ja teknologian muutosten pitkällä taipaleella. Suomen sitoutuminen useiden muiden maiden tavoin Kioton sopimuksen mukaisiin päästövähennyksiin edellyttää teollisuudelta investointeja. Meillä, niin kuin useissa muissakin Euroopan maissa, käydyssä keskustelussa ilmastonmuutoksia torjuvia toimenpiteitä pidetään kalliina. Vaihtoehto, jossa ilmastonmuutoksen annettaisiin vapaasti edetä, on varmasti vielä paljon kalliimpi.

Kansainvälistymiselle on ollut ominaista, että yritysten toiminta ja markkinat ovat globalisoituneet, mutta toiminnan sääntely on edelleen pääsääntöisesti kansallista – tai korkeintaan alueellista, kuten EU:ssa. Tämä tilanne voi synnyttää epätervettä kilpailua, jossa mm. ympäristöstä piittaamatta pyritään säästämään tuotantokustannuksissa. On Suomen etu, että ympäristönsuojelun kansainvälinen sopimusjärjestelmä on kunnossa, että normit ovat korkeatasoisia, ja että mahdollisimman monet maat ovat niihin sitoutuneet.

Olen pyrkinyt edellä vakuuttamaan, että ympäristönsuojelussa ja ympäristötekniikassa välttämättömyydestä pitäisi tehdä hyve. Osaamisella, teknologian kehittämisellä ja sen siirrolla on ilmastonmuutoksen uhan torjumisessa keskeinen rooli. Monet suomalaiset yritykset voisivat saada jalansijaa ilmastopolitiikan synnyttämillä uuden teknologian markkinoilla. Keskeinen ja ajankohtainen kysymys maailmalla kun on, miten kestävällä luonnonvarojen käytöllä ja ilmakehän tilaa vaarantamatta luodaan taloudellista tuottoa ja hyvinvointia. Kun lisäksi samaan aikaan on kyettävä lieventämään inhimillistä hätää ja köyhyyttä, haaste on suuri.

EU:n komission puheenjohtaja José Manuel Barroso käytti hiljattain Suomea ja Ruotsia esimerkkinä siitä, että kilpailukyky ja ympäristöstä huolehtiminen eivät ole toistensa vastakohtia, vaan päinvastoin voivat tukea toisiaan. Meidät on siis EU:ssa pantu positiivisesti merkille. Osaammeko itse hyödyntää ja nähdä tätä taloudellisena mahdollisuutena, niin kuin pitäisi? Tämä seminaari on hyvä tilaisuus pyrkiä vastaamaan tähän kysymykseen.

Yhteistyössä järjestetty seminaari, johon osallistuu niin yksityisen kuin julkisen sektorin edustajia, on oiva tapa juhlistaa työn merkeissä Suomen ympäristökeskuksen kymmenvuotisjuhlavuotta. Toivotan niin päivänsankarille kuin kaikille muillekin ympäristöosaamisen parissa työskenteleville jatkuvaa menestystä.