Tasavallan presidentin puhe Urakkana Eurooppa -kampanjan avaustilaisuudessa 19.9.2002

Meillä suomalaisilla on lähes kahdeksan vuoden kokemus Euroopan unionin jäsenyydestä. Olemme siirtyneet teoriasta käytäntöön ja meillä on käsityksemme jäsenyyden myönteisistä ja kielteisistä vaikutuksista. Sekä Suomi että ympäröivä maailma ovat jatkaneet kiivasta muutostaan.

EU:ssa on meneillään monia prosesseja, jotka ovat tärkeitä suomalaisille, muiden jäsenmaiden kansalaisille ja kaikille eurooppalaisille: konventti, laajentuminen sekä eurooppalaisen kotialueen kehittäminen globalisoituvassa maailmassa. Onnistuminen näissä edellyttää hyvin laajaa yhteistyötä. Euroopan unionin omien elinten lisäksi jäsenvaltioiden tulee olla valppaina. Enkä tarkoita tällä pelkästään hallitusta ja eduskuntaa, vaan koko laajaa kansalaisyhteiskuntaa ammattiyhdistysliikkeestä ja liike-elämästä lähtien aina ympäristöjärjestöihin ja kuluttaja-aktivisteihin saakka.

EU-konventissa ei ole kyse ainoastaan yhteistyömme organisaatiosta, kuten komission kokoonpanosta tai Eurooppa-neuvoston toiminnan kehittämisestä. Ne ovat sinänsä tärkeitä kysymyksiä, sillä vaikuttavathan ne kansalliseen itsemääräämisoikeuteemme. Kyse on myös eurooppalaisten perusoikeuksien vahvistamisesta. Niinikään kyse on myös turvallisuudesta: sekä klassisesta turvallisuuspolitiikasta että arkipäivän turvallisuuden edistämisestä. Poliisin ja rajaviranomaisten yhteistyön tiivistäminen on välttämätöntä. Meidän on huolehdittava myös muusta elämämme turvallisuuden edistämisestä. Työllisyys, työpaikan pelisäännöt, ympäristön tila ja ruokaturvallisuus ovat elementtejä, jotka vaikuttavat jokapäiväisen elämämme laatuun.

Jäsenyyskokemuksiemme perusteella meidän suomalaisten on nyt helpompi nähdä, missä EU-toiminnan mahdollisuudet ovat. Monista asioista on parempi päättää paikallisesti tai kansallisesti, osassa on syytä tehdä läheistä yhteistyötä. Mutta sitten on asioita, jotka hoituvat parhaiten yhteisöpäätöksenteolla. Sisältö on ensisijainen, mutta muodollakin on merkityksensä.

Pidän tärkeänä, että konventissa ja sitä seuraavassa hallitusten välisessä konferenssissa määritellään minkälaisissa asiakokonaisuuksissa tarvitaan yhteisöllistä päätöksentekoa ja mitkä tulee jättää kansallisvaltioiden hoidettaviksi. Mitään yksiselitteistä toimivaltaluetteloa ei voida tehdä, mutta yleisperiaatteesta voitaneen sopia. Toivon teille, arvoisa ammattiyhdistysväki, aktiivisuutta toimia mukana avatussa kansalaiskeskustelussa. Nyt on aika toimia.

********

Yhtä aikaa konventin työn kanssa on käynnissä Euroopan unionin laajentuminen. Se on ehkä tämän päivän tärkein eurooppalainen prosessi. Laajentumiseen liittyy paljon mahdollisuuksia ja lupauksia, mutta myös haasteita ja riskejä. Todellinen riski olisi kuitenkin se, että EU ei laajentuisikaan. Se aiheuttaisi ajan mittaan ainakin taloudellisesti kahtia jakaantuneen Euroopan. Tätä riskiä meillä ei ole varaa ottaa. Suomi tukee laajentumista, mutta meidän jatkettava työtämme sekä hakijamaissa että nykyisissä jäsenmaissa riskien minimoimiseksi.


EU:n jäsenyyttä nyt hakevat maat ovat käyneet nopean ja perinpohjaisen muutoksen. Meillä Suomessa on ollut paljon pitempi aika rakentaa demokratiaa ja toimivaa markkinatalousjärjestelmää. Nykyiset hakijamaat joutuvat tekemään kaiken tämän "pikakelauksella". Demokratia on paljon enemmän kuin vaalit, se edellyttää toimivaa kansalaisyhteiskuntaa. Te ammattiyhdistysväki toki tiedätte tämän erinomaisen hyvin.

Siinä missä tarvitaan kansalaisyhteiskunnan kasvamiselle tukea näissä tulevissa jäsenmaissa, voidaan tarvita reipastumista myös vanhoissa jäsenmaissa. Meidän itsemme on pidettävä huolta oman lainsäädäntömme tai työehtosopimustemme noudattamisesta. Onneksi eurooppalaisilla työmarkkinajärjestöillä on ollut sisämarkkinakehityksen myötä vahvistuva rooli unionin toiminnassa. Uskon, että tämä kehitys voi jatkua. On kuitenkin selvä, että myös työmarkkinajärjestöjen tulee olla aktiivisempia ja osaavampia toimijoita EU-tasollakin.

************

Meillä Suomessa on paljon hyvää. Meillä on hyvä ja rehellinen hallinto. Transparency Internationalin tilastojen mukaan Suomessa on maailman vähiten korruptiota. Maamme on arvioitu moneen kertaan parhaaksi sekä kilpailukyvyn että kestävän kehityksen kannalta. Meidän koululaisemme selvisivät parhaiksi kansainvälisessä luku ja kirjoitustestissä. Meidän kannattaa tehdä parhaamme, että näin olisi myös tulevaisuudessa. Mutta silti me emme selviä yksin, vaan tarvitsemme vuorovaikutusta ja yhteistyötä.

Uskon että EU:n laajentuminen lisää Euroopan hyvinvointia ja vakautta. Lisäksi laajentuva ja toimiva kotialue antaa meille entistä paremmat mahdollisuudet selviytyä ja vaikuttaa globalisoituvassa maailmassa.

Globalisaatio koskee välittömästi EU:ta ja sen jäsenvaltioita. Vaikka EU:n jäsenmaiden väestömäärä on vain 6 % koko maapallon väestöstä, on EU-maiden osuus maailmankaupasta 40 %. Miten meidän eurooppalaisten tulisi suhtautua globalisaatioon? Miten globalisaatio vaikuttaa esimerkiksi suomalaisen palkansaajan elämään ja toimeentuloon?

Moni on sanonut, että globaali toiminta tarvitsee globaalit säännöt. Jotta ihmiset tuntisivat elämänsä paremmin turvatuiksi ja yritykset voisivat toimia vakaasti, tarvitsemme myös demokratian ja ihmisoikeuksien vahvistamista oikeusvaltion rakentamisen lisäksi. Demokratian vahvistaminen työelämässä kuuluu myös ihmisten vaatimuksiin.

Meidän on kuitenkin markkinatalouden pelisääntöjä rakentaessamme muistettava säilyttää tietty vapaus ja tila sellaiselle luovuudelle, joka tukee tervettä yrittäjyyttä ja talouden dynaamista kehittymistä.

Kansallisvaltiossa olemme osanneet näitä sääntöjä rakentaa, vähitellen ja yleensä huolellisen harkinnan jälkeen. Samaa olemme nyt yrittäneet Euroopan unionissa. Monet kansallisen tason säädökset on nyttemmin saatettu soveltuvin osin voimaan myös EU-tasoisina normeina.


Työelämän alueelta on hyvä esimerkki yritysdemokratia. Suomessa yritysdemokratian kehittäminen sai vauhtia silloisen pääministerin Rafael Paasion vuonna 1967 Valmetin Helsingin telakalla pitämästä puheesta. Monien vaiheiden jälkeen meillä säädettiin 1970-luvun loppupuolella laki yhteistoiminnasta yrityksissä. Vastaavaa lainsäädäntöä on muissakin EU-maissa.

Paasion puhe on edelleen ajankohtainen. Yhteiskuntaan ei voi jättää epädemokratian saarekkeita. Emme voi myöskään ajatella, että kansainväliset sopimukset ja järjestelyt koskisivat tai vapauttaisivat vain yritysten toimintaa. Kysymys on kokonaisuudesta. Myös rajat ylittävän sopimustoiminnan edellytyksiä pitää parantaa niin unionissa kuin globaalisti.

Tällainen alun perin kansallisena syntynyt lainsäädäntö on kuitenkin osoittautunut soveltamisalaltaan rajoittuneeksi yritystoiminnan kansainvälistyessä. Tähän kehitykseen on Euroopan unionissa osaltaan vastattu vuonna 1994 hyväksytyllä direktiivillä eurooppalaisista yritysneuvostoista. Direktiivi koskee sellaisia monikansallisia yrityksiä, joilla on EU-maissa palveluksessaan vähintään 1000 työntekijää ja kahdessa maassa vähintään 150 työntekijää. Yritysneuvosto on perustettava kaikissa kriteerit täyttävissä yrityksissä niiden kotipaikasta riippumatta eli direktiivi koskee myös esimerkiksi amerikkalaisia ja japanilaisia yrityksiä.

Eurooppalainen yritysneuvosto on tulevaisuudessa varmaankin entistä tärkeämpi yhteistoimintafoorumi työnantajan ja henkilöstön välillä. Kun muistamme monikansallisten yritysten aseman ja merkityksen kansainvälisessä taloudessa, voisi ajatella, että yritysneuvostot saattaisivat olla kaikille osapuolille hyödyksi myös globaalilla tasolla. Tiedän, että monet yritykset ja kansainväliset ammattijärjestöt ovatkin jo sopineet eriasteisia yhteistyösopimuksia ja jopa perustaneet maailmanlaajuisia yritysneuvostoja.

Euroopan unioni ja sen yhteisölainsäädäntöön sisältyvä sosiaalinen malli, mukaan lukien yritysneuvostot, voisi ehkä olla yhtenä esikuvana myös silloin, kun mietimme globaalien sääntöjen tarvetta ja niiden toteuttamista. Globaalilla tasolla toimijoina tulisi olla ennen kaikkea YK ja sen erityisjärjestöt sekä Maailman kauppajärjestö WTO sekä kansainväliset rahoituslaitokset.

Kansainvälisten rahoituslaitosten uudistamistyössä mallina voisi toimia myös OECD:ssa käytössä oleva järjestelmä, jolla niin työntekijöiden kuin työnantajien edustajilla on mahdollisuus osallistua järjestön toimintaa hallitusten edustajien rinnalla.

***********

Maailmanlaajuinen kehitys on edelleen ongelmallinen. Kehitys on hyvin epätasaista ja usein arvaamatonta. Kansainvälinen työjärjestö (ILO) on asettanut viime kevättalvella globalisaation sosiaalista ulottuvuutta tutkivan komission, jonka puheenjohtajana minulla on kunnia toimia yhdessä Tansanian presidentti Benjamin Mkapan kanssa. Tehtävänämme on tehdä ehdotuksia siitä, miten mahdollisimman monet ihmiset, kansat ja maat pääsisivät osallisiksi globalisaation eduista ja mahdollisimman harvat kärsisivät sen haitoista. Maailmanlaajuisesti katsottuna Euroopan unionin jäsenmaat ja kansalaiset ovat olleet pikemminkin globalisaation hyötyjiä, vaikka sisäisesti meilläkin löytyy myös häviäjiä. Unioni voi olla myös sekä hyödyllinen kokemus että edistyksen vauhdittaja säällisen elämän aikaansaamiseksi maailman ihmisille.

Komission tehtävänä on selvittää ensin tosiasiat. Se on hahmotellut globalisaatioprosessin pääpiirteet ja dynamiikan.

Toinen askel on ollut vallitsevien käsitysten tutkiminen. Siihen kuuluu myös laajapohjainen vuoropuhelu eri etupiirien ja kansalaisjärjestöjen kanssa niin kansallisella kuin alueellisella tasollakin. Komissio tulee myös kuulemaan erikseen tämän tilaisuuden järjestäjien yhteisen kansainvälisen keskusjärjestön eli Vapaiden ammattiyhdistysten kansainvälisen liiton (VAKL) edustajia tämän syksyn aikana.

Kolmanneksi komissio käsittelee globalisaation seurauksia. Se tutkii, kuinka globalisaatio vaikuttaa työllisyyteen, ihmisarvon mukaiseen työhön, köyhyyteen, talouskasvuun ja inhimilliseen kehitykseen maailman eri puolilla.

Neljänneksi, komissio etsii, vuoropuhelun avulla, ne elementit, joiden perustalle voidaan rakentaa laaja yksimielisyys ja selvittää kuinka eri toimijoiden voimavarat voidaan mobilisoida yhteiseksi hyväksi.

Viidenneksi, komissio käynnistää prosessin, jonka kautta globalisaation avainkysymyksiä voidaan käsitellä. Komission työn pitäisi valmistua ensi vuoden loppupuolella, mutta tiedämme jo nyt, ettei asia tule sillä valmiiksi. Parhaimmillaan voimme kuitenkin edistää merkittävästi tämän monimutkaisen ilmiön hallittavuutta ja hyötyjen jakaantumista entistä oikeudenmukaisemmin.

Uskon, että yhteistyö vie maailmaa eteenpäin. Kaikista pettymyksistä huolimatta, on myös paljon, joka antaa uskoa. Herääminen yhteiseen vastuuseen tästä kauniista planeetasta Riossa kymmenen vuotta sitten tai köyhyydestä vuosituhannenvaihteen huippukokouksessa vast`ìkään päättyneeseen Johannesburgin huippukokoukseen, on paljon enemmän kuin ennen.

Suomalaiset palkansaajajärjestöt ja Työväen Sivistysliitto ovat nyt aloittamassa yhteistä ja laaja-alaista keskustelua Euroopan unionin tulevaisuudesta. Toivotan tälle keskustelulle menestystä. Aihe ei ole helppo. Keskustelu vaati perehtymistä ja omien tietojen syventämistä. Uskon kuitenkin, että suomalaiset palkansaajat tässäkin tilanteessa haluavat tuntea vastuutaan, yhdessä eurooppalaisten kollegojensa kanssa, tulevaisuudestaan ja ottaa haasteen vastaan. Samalla toivon, että muistamme paikkamme osana laajempaa maailmaa, jossa jokaisen alueen tulevaisuus on sidoksissa kokonaisuuteen.