Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe sotaveteraanikuorojen ja perinnekuorojen 10. laulujuhlilla 14.3.2010 Helsingin jäähallissa

Hyvät kuorolaiset, soittokunta! Olette virittäneet meidät tämän laulujuhla alkujakson aikana niihin tunnelmiin, joihin tämä musiikki on kuljettanut suomalaisia jo sukupolvesta toiseen. Kuulemamme esitykset liittyvän yhtäältä valtiollisen kehityksemme merkittäviltä hetkiin, toisaalta ne kertovat kansakunnan vaikeista ajoista.

Olemme monin tavoin muistaneet talvisodan päättymistä tänä viikonloppuna – eilen talvisodan valtiollisessa 70-vuotismuistoseminaarissa kuulimme tutkijoiden näkemyksiä talvisodasta ja omasta puolestani halusin osoittaa kunnioitusta sotiemme veteraaneille järjestämälläni tilaisuudessa presidentinlinnassa. Laulujuhla täällä Helsingin Jäähallissa on näiden tapahtumien veljellinen ja sisarellinen päätösjuhla.

Talvisota on jättänyt syvät jälkensä kansakunnan yhteiseen muistiin. Yhä muistetaan, miten ylivoimaiselta tuntuneen hyökkääjän torjuminen onnistui. Mutta muistamme talvisodan myös sodassa koetusta yhteisvastuusta ja yhteishengestä. ”Talvisodan henki” on sodassa syntynyt, joskin yhteiskunnan eheytymisen edellytyksiä luotiin jo sotaa ennenkin. Talvisodan henki on sodassa koeteltu, mutta sen merkitys mitataan myös meidän omilla toimillamme yhteiskunnan hyväksi rauhan aikana jokaisessa päivässä.

Sotien päätyttyä alkoi jälleenrakennuksen aika. Alku ei ollut helppo. Oli maksettava suuret sotakorvaukset ja kotinsa menettäneiden karjalaisten piti päästä uusille asuinseuduille ja uuteen alkuun. Myös maamme ulkopoliittinen asema oli pitkään epävarma. Vähitellen usko tulevaisuuteen alkoi kuitenkin voittaa.

Teistä veteraanien sukupolvesta tuli myös maamme jälleenrakentajia. Te teitte työtä, jonka ansiosta maamme kehittyi aidoksi pohjoismaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi. Teidän ja teidän läheistenne osuus myös rauhan töissä on muistettava sota-ajan uhrausten lisäksi.

Veteraanijärjestöt ovat kantaneen yhteisvastuun viestiä. Sotaveteraanien järjestäytyminen alkoi pian talvisodan jälkeen ja jatkui seuraavina vuosikymmeninä. Järjestöjen aktiivinen vaikuttaminen on herättänyt yhteisen tietoisuutemme sodan aiheuttamista ongelmista ja tuonut parannusta veteraanien elinoloihin.

Te veteraanit olette saavuttaneet jo korkean iän, tilastoihmiset laskevat keski-iäksenne 87 vuotta. On selvää, että iän lisääntyessä tuen tarve kasvaa; tämä taitaa meillä kaikilla olla jossakin vaiheessa edessä. Yhteiskunnalla on oltava riittävät voimavarat kuntoutuksesta, tukitoimista ja muusta avusta huolehtimiseksi. Veteraanien tukeminen edellyttää meiltä kaikilta sitä samaa yhteisvastuun henkeä, jota te itse olette aina osoittaneet.

* * *

Uskon vahvasti, että kulttuuri on tärkeä kaikkina aikoina. Tämä on näkynyt myös sotavuosina. Se, että nämä veteraanien laulujuhlat järjestetään nyt kymmenettä kertaa on osoitus kulttuurin kestävyydestä ja elinvoimaisuudesta. Mutta tässä juhlassa voi mielestäni tuntea myös sen veljeyden ja sisarellisuuden yhteisöllisyyden, jota sotiemme veteraanien – naisten ja miesten – yhteiset tapaamiset ovat olleet ja ovat yhä.

Veteraanien järjestötoiminta luo ja vaalii yhteishenkeä ja siirtää perinnettä eteenpäin. Veteraanikuorot ovat hyvä osoitus tästä. Kuorot tuovat virkistystä niin teille laulajille kuin meille yleisöllekin.

Tänään laulujuhlassa ovat sotaveteraanikuorojen lisäksi mukana nämä perinnekuorot. Perinnettä voidaan tällä tavoin viedä hienosti eteenpäin. Se on erinomainen tapa luoda yhteistyötä sukupolvien välille.

Nuoret arvostavat yleisesti veteraanien ja muiden sodan kokeneiden työtä maamme hyväksi. Sitä yhteenkuuluvuutta ja luottamusta tulevaisuuteen, mitä te veteraanit olette osoittaneet, tarvitsemme edelleen. Tämä on tärkeä perintö kohdatessamme tulevaisuuden haasteita.

* * *

Kun siirrymme kuuntelemaan seuraavia esityksiä, monet muistot valtaavat jälleen mielemme. Toivon, että yhteenkuuluvuuden tunne kantaa meitä myös eteenpäin!

Toivotan teille kaikille hyvää sunnuntaipäivää ja hyvää jatkoa!