Presidentti Halosen ja presidentti Zuman artikkeli kestävästä kehityksestä

Maailma on kestämättömällä tiellä. Meidän on nopeasti löydettävä uusi suunta, joka tuo oikeudenmukaisuuden ja ympäristönäkökohdat osaksi talousjärjestelmää.

Tämä vaatii kestävän kehityksen pikaista toteuttamista – ei talouskriisistä huolimatta, vaan juuri sen vuoksi.

Nykypäivän haasteet ovat moninaisia. Taloudet häilyvät kuilun partaalla, ekosysteemit ovat uhattuna ja eriarvoisuus maiden sisällä ja välillä kasvaa. Kyseiset oireet kumpuavat samasta lähteestä. Keinottelu ja oman edun tavoittelu ovat ohittaneet yhteisen edun, yhteiset vastuut ja terveen järjen.

Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri Ban Ki-moon pyysi meitä kestävän kehityksen paneelin puheenjohtajia tarttumaan näihin kysymyksiin yhdessä 20 arvostetun vaikuttajan kanssa. Selkeä toimeksiantomme oli miettiä, miten voimme tarjota entistä useammille paremmat mahdollisuudet ja samalla vähentää planeettamme kuormitusta.

Neljännesvuosisata sitten Brundtlandin komission raportti ”Yhteinen tulevaisuutemme” peräänkuulutti uutta kestävän kehityksen paradigmaa. Raportin mukaan kestävä talouskasvu, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ekologinen kestävyys ovat toisistaan riippuvaisia – hyvinvointi riippuu niiden yhteensovittamisesta.

Olemme vakuuttuneita siitä, että tämä ajatusmalli on edelleen järkevä ja lisäksi tarpeellisempi kuin koskaan ennen. Teoria on nyt pystyttävä siirtämään käytäntöön. Kestävästä kehityksestä on tehtävä osa talousjärjestelmää. Tekemisen ja tekemättä jättämisen kustannukset nyt ja tulevaisuudessa on tuotava esiin.

Väestönkasvun ja kulutuksen lisääntyessä maailman ruoankulutus vuoteen 2030 mennessä on nykyistä vähintään 50 prosenttia suurempi, energiankulutus 45 prosenttia suurempi ja vedenkulutus 30 prosenttia suurempi. Lähestymme planeettamme kestokyvyn rajoja – ja jopa ylitämme ne. Tällä on vakavat vaikutukset meille yhteisten maailman julkishyödykkeiden käyttämiseen. Se vaarantaa pyrkimyksemme vähentää köyhyyttä ja se estää kehittyvien maiden oikeutettuja kasvupyrkimyksiä. Siirtyäkseen kestävän kehityksen tielle kehittyvät maat tarvitsevat enemmän aikaa sekä taloudellista ja teknologista tukea.

Olemme kuitenkin optimistisia. Edustuksellisesta demokratiasta on tullut maailman yleisin hallintomalli. Tieteen edistysaskeleiden ansiosta meillä on parempi tietämys ilmastoon ja ekosysteemeihin liittyvistä riskeistä. Miljardeja ihmisiä yhdistävä teknologia on kutistanut maailman ja laajentanut naapuruuden globaaliksi. Olemme vakuuttuneita siitä, että voimme koota yhteen tarvittavan tiedon ja tahdon päättääksemme itse tulevaisuudestamme. Emme jätä tulevaisuuttamme kohtalon armoille.

Suurin riski liittyy nykyisen menon jatkamiseen. Tänä vuonna syntyvät lapset saavuttavat täysi-ikäisyyden vuonna 2030. Emme saa vaarantaa heidän tulevaisuuttaan omalla kestämättömällä ja epäoikeudenmukaisella elämäntavallamme.

Miten voimme purkaa tätä mittavaa ongelmavyyhtiä: sovittaa yhteen maailmantalouden uudistaminen ja ympäristönsuojelu sekä tarjota samanaikaisesti meille kaikille – sekä miehille että naisille – paremmat ja tasa-arvoiset mahdollisuudet? Paneelin juuri tänään (30.1. 2012) julkaistava raportti ”Resilient People, Resilient Planet” ehdottaa keinoja tähän.

Ensimmäiseksi on pystyttävä mittaamaan ja hinnoittelemaan tärkeät asiat. Markkinoiden on kerrottava, mitkä ovat talouspäätösten todelliset kustannukset ympäristölle ja ihmisille sekä luotava hintasignaaleja, jotka paljastavat tekemisen ja tekemättä jättämisen seuraukset. Saastuttaminen, hiilidioksidipäästöt mukaan lukien, ei saa enää olla vapaata. Fossiilisille polttoaineille maksettavien hintoja ja kilpailua vääristävien tukien on oltava läpinäkyviä, ja ne on poistettava käytöstä vaiheittain vuoteen 2020 mennessä. Meidän tulee rakentaa uusia, BKT:ta parempia tapoja mitata kehitystä. Kestävälle kehitykselle on ehdotettava uutta indeksiä vuoteen 2014 mennessä.

Toiseksi, tiede on asetettava kestävän kehityksen keskiöön. Elämme aikaa, jona ihmisen vaikutus planeettaamme on suurempi kuin koskaan ennen ja jona teknologia kehittyy ennennäkemättömällä vauhdilla. Tieteen on oltava tiennäyttäjä kohti asiantuntevampaa ja kokonaisvaltaisempaa päätöksentekoa muun muassa ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuteen, merien ja rannikkoalueiden hallintaan, vesi- ja ruokapulaan sekä planeettamme kantokykyyn liittyvissä asioissa. Ehdotamme, että kokonaiskuvan paremmaksi hahmottamiseksi laaditaan säännöllisin väliajoin kestävän kehityksen raportti, joka yhdistää eri aloilta ja toimijoilta saadut tiedot..

Kolmanneksi, kauaskantoisuudesta on tehtävä palkitsevaa. Kiireen pakkovalta on pahinta juuri vaikeina aikoina. Kauaskantoisen ajattelun olisi voitettava niin markkinoilla kuin äänestyspaikoillakin. Rajallisia julkisia varoja on käytettävä harkiten sysäämään liikkeelle suurempia yksityisiä sijoituksia, jakamaan riskejä ja vahvistamaan vaurauden lisääntymisen edellytyksiä. Tähän kuuluvat myös nykyaikaiset energiapalvelut. Vuosituhattavoitteiden asettaminen on osoittautunut hyväksi toimintatavaksi. Hallitusten on luotava vuoden 2015 jälkeiselle ajalle kestävän kehityksen tavoitteet. Näillä saadaan aikaan vaalikausien yli vaalikausien ulottuva toiminta.

Neljänneksi, meidän on vahvistettava kykyämme kestää vaikeita aikoja. Äärimmäiset sääilmiöt, resurssien niukkuus ja hintojen epävakaus ovat tulevaisuudessa uus-normaaleja asioita. Kestävyyttämme on vahvistettava parantamalla riskienhallintaa, sopeutumista ja haavoittuvimmassa asemassa olevien turvaverkkoja. Nämä ovat sijoituksia yhteiseen tulevaisuuteemme.

Viidenneksi, tasa-arvo on nähtävä mahdollisuutena. Eriarvoisuus sekä naisten, nuorten ja köyhien syrjäytyminen heikentää maailmanlaajuista kasvua ja uhkaa purkaa yhteiskunnan ja sen instituutioiden välisen sopimuksen. Naisten voimaannuttamisella voidaan saavuttaa suunnatonta hyötyä – eikä vähiten maailmantaloudelle. Kaikki hyötyvät siitä, että kehittyville maille tarjotaan sekä aikaa että tarvittava taloudellinen ja teknologinen tuki siirtyä kestävän kehityksen tielle. Tasa-arvon edistäminen on paitsi oikein, myös järkevää kestävän hyvinvoinnin ja vakauden saavuttamiseksi.

Yksikään paneeli ei voi antaa kaikkia vastauksia, mutta jos teemme työtä yhdessä, voimme ohjata maailman kohti turvallisempaa ja oikeudenmukaisempaa hyvinvointia. Kutsumme eri alojen vaikuttajia mukaan. Tarve on kiireellinen, mahdollisuudet valtavat. Tarttukaamme niihin.

Tarja Halonen on Suomen presidentti. Jacob Zuma on Etelä-Afrikan presidentti. Halonen ja Zuma ovat YK:n pääsihteerin asettaman kestävän kehityksen paneelin puheenjohtajat.