Tohtori Pentti Arajärven artikkeli "Syrjäytymisen kartoitus ja tutkimuksen tehtävät"

Teoksessa Arajärvi-Korhonen (toim.): Syrjäytymisen oikeudelliset pidäkkeet - aiheen kartoitusta. Joensuu 2009.

1. Käsitykset syrjäytymisestä

Suomen Akatemian työn ja hyvinvoinnin tulevaisuus tutkimusohjelman Syrjäytymisen oikeudelliset pidäkkeet -konsortion kaikki viisi tutkimushanketta kiinnittyvät syrjäytymiseen. Tässä kirjassa on yhdentoista konsortion tutkijan artikkeli, joissa kaikissa tutkimusteemojen mukaisesti eri näkökulmista analysoidaan syrjäytymistä, sen ominaisuuksia tai siihen liittyviä muita kysymyksiä.

Seppo Sajama erittelee syrjinnän, kiusaamisen ja häirinnän käsitteitä mutta hän ei edes pyri luomaan määritelmää syrjäytymisestä. Hän torjuu syrjinnän, häirinnän tai kiusaamisen käyttämisen niin syrjäytymisen syynä kuin niiden käyttämisen syrjäytymisen tai syrjäyttämisen tavoittelun motiivina. Myöskään syrjäyttämisen yrityksen ja mainittujen käsitteiden välillä ei ole riittävää yhteyttä. Aikomusten tai motiivien asettaminen yhteiskunnallisen normien asetannan pohjaksi ei hänen mukaansa toimi, vaan perustana on oltava objektiivisesti havaittavat seuraukset. Tämäkään ei ole riittävä ehto, koska silloin säätelyn piiriin eivät tule teot, jotka ovat syrjäyttäviä, mutta eivät onnistu syystä tai toisesta. Niinpä jäljelle jää juridisesti ehkä aika yleinenkin luonnehdinta: syrjäyttämistä on arvioitava sen perusteella, onko tekotyypin tyypillinen tai todennäköinen seuraus syrjäytyminen.

Tätä syrjäytymisen syntyperusteen analyysiä voi soveltaa kirjan muihin artikkeleihin. Artikkeleissa on syrjäytymisen käsitettä luonnehdittu yhteiskunnan valtavirrasta tai ns. hyvästä elämästä osattomaksi jäämisenä, elinolosuhteiden, elämäntavan ja elämänhallinnan kautta määrittyvänä olosuhteena. Sen indikaattoreita ovat – hieman oikaisten – ongelmat työelämässä, toimeentulossa, koulutuksessa, terveydessä, asumisessa ja taloudessa sekä sosiaalisissa suhteissa ja näihin liittyvässä elämänhallinnassa. Käsitettä on käytetty kaksisuuntaisesti; syrjäytynyt ei kykene olosuhteiden johdosta käyttämään asemansa parantamiseksi yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia tai hakeutumaan työhön taikka henkilö on syrjäytynyt, koska hän ei ole olosuhteista johtuen kyennyt käyttämään näitä mahdollisuuksia. Muna vai kana.

Artikkeleissa on myös saatettu jättää syrjäytyminen nimenomaisesti määrittelemättä, vaikka kirjoituksen ytimessä on syrjäytymistä tuottavien tai vähentävien tekojen ja toimintojen tarkastelu ja osviittojen antaminen tavoitellulle toiminnalle, jonka oletetaan olevan syrjäytymisen ehkäisy. Syrjäytymistä on pidetty artikkelin lähtökohtana ja tunnettuna seikkana. Osassa artikkeleita on syrjäytyminen kiinnitetty vain kyseisen tarkastelun kannalta olennaisiin tekijöihin, jotka ovat aina ainakin osittain samat kuin laajemmissakin määrittelyissä. Käänteinen käsite saattaa tässä yhteydessä muuttua (esim. osallisuus, integraatio, kiinnittyminen). Kun konsortion nimessä on sana oikeudellinen, on syytä todeta, että juridista syrjäytymisen määritelmää ei Suomen eikä Euroopan yhteisön oikeus tunne.


2. Syrjäytymisen pidäkkeistä

Syrjäytymisen pidäkkeitä voidaan tarkastella syrjäytymistä edistävän toiminnan ehkäisynä ja kieltoina tai jo syrjäytyneen henkilön aseman korjaamiseen pyrkivänä toimintana. Syrjäytyminen muuttuu syrjäyttämiseksi silloin, kun joku pyrkii syrjäytymisen aikaan saamiseen tai on välinpitämätön sen synnyn suhteen, ja silloin, kun korjaamista koskevasta velvollisuudesta huolimatta korjaaviin toimiin ei ryhdytä. Keskeistä on tosiasiallinen toimintatapa, joka tyypillisesti ja todennäköisesti on tehokas syrjäytymisen ehkäisyn kannalta. Oikeudelliselta kannalta keskeisiä ovat syrjäytymistä aiheuttavaan toimintaa kohdistuvat kiellot sekä sellaisten toimintatapojen säätäminen, joilla syrjäytyminen ehkäistään tai ainakin vähenee.

Ehkäiseviin tosiasiallisiin toimiin perustuvat tässä julkaisussa Merja Sinkkosen ja Vuokko Niirasen artikkelit johtamisjärjestelmistä sekä artikkelien juridisesta luonteesta huolimatta myös Marja Pajukosken toimeentuloon ja Anne Korhosen epätyypillisiin työsuhteisiin keskittyvät artikkelit. Lähes yksinomaan juridiseen tarkasteluun kiinnittyvät syrjäytymisen ehkäisyn kannalta Tarmo Miettisen työhön rekrytointia, Eija Mäkisen maa- ja asuntopolitiikkaa sekä Jan-Erik Helenelundin asumisen ihmisoikeuksia käsittelevät artikkelit. Birgitta Lundströmin lainsäädäntöhistoriallinen tarkastelu luo pidempää perspektiiviä eräälle osalle syrjäytymisen ehkäisyä. Pentti Arajärven perus- ja ihmisoikeudellinen tarkastelu keskittyy erityisesti julkisen vallan velvollisuuksiin ryhtyä ehkäiseviin tai korjaaviin toimiin syrjäytymisen välttämiseksi. Sajama erittelee artikkelinsa luonteen mukaisesti laajemmin eräiden syrjäytymiseen liittyvien käsitteiden sisältöä, myös kansainvälisesti.

Syrjäytymisen ehkäisyn keskeisiksi tekijöiksi nousevat, eivät ehkä kovin yllättäen, häirinnän ja kiusaamisen sekä erityisesti syrjinnän kielto, asianmukainen työelämän toiminta ja johtaminen eli elämän vakaus ja ennakoitavuus. Tutkimuksen piiriin kuuluvilla elämänalueilla, työelämä, koulutus, asuminen ja sosiaaliturva, korostuvat lainsäädäntötoimet ja julkisen vallan vastuu syrjäytymisen ehkäisystä. Työelämässä voidaan vastuuta työntekijöiden asiallisesta kohtelusta ja eettisestä johtajuudesta sälyttää myös työnantajille ja esimiehille.

Sajama erittelee häirintää, kiusaamista ja syrjintää. Hän kyseenalaistaa vaatimuksen siitä, että kiusaamisella tulee olla peruste. Antaahan vaatimus mahdollisuuden kiusaamiseen, joka perustuu johonkin muuhun kuin julkistettuun perusteeseen. Syrjintä taas hänen mukaansa vaatii perusteen, paitsi erottuakseen kiusaamisesta, jotta relevanttina syrjintänä ei voida pitää tekoja, jotka eivät johda eri asemaan asettamiseen. Syrjinnän kiellossa on aina kysymys ei-yhdenvertaisesta kohtelusta, joten on loogista vaatia peruste sekä sallitulle että kielletylle tällaiselle kohtelulle.

Teoksen artikkeleista monen fokus on syrjinnän, häirinnän ja kiusaamisen merkityksessä. Lundström analysoi niitä unionin toimivaltaan liittyviä tekijöitä, jotka ovat johtaneet suhteellisen laajan häirintäkiellon ottamiseen yhteisöoikeuteen ja siten myös jäsenmaiden kansalliseen oikeuteen. Taustalla ovat kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoon sekä sukupuolten tasa-arvoon ja rasismiin liittyvät näkökohdat. Häirintä näyttää syntyneen syrjinnän käsitteen kehittämisen sivu- tai lisätuotteena.

Miettisen ja Korhosen artikkelit käsittelevät työsuhteen synnyn ja muodon merkitystä erityisesti syrjinnän kannalta. Molemmat tarkastelevat niitä säännöksiä, jotka edellyttävät yhdenvertaista kohtelua tai jopa positiivisen erityiskohtelun, kun pyritään säällisiin työelämän suhteisiin. Miettisellä korostuvat ne tekijät, jotka suojaavat erilaisissa työsuhteen synnyn murrosvaiheissa työntekijää, kun Korhonen pohtii juridisten näkökohtien ohella myös tosiasiallista työelämän tilannetta.

Sinkkosen artikkelin ytimessä on syrjäytymisen ehkäisyn kannalta työyhteisöön kiinnittyminen. Eettisesti toimiva ja eettisesti johdettu työyhteisö johtaa hyvinvoivaan työyhteisöön ja siihen kiinnittymiseen, millä on syrjäytymistä ehkäisevää vaikutusta. Taustan muodostavat yhteiskunnallisen perustehtävän, organisaation toiminnan ja työyhteisön soveltamat arvot. Eettistä johtajuutta voidaan eritellä sen toimintatapojen kautta tai johtajuuden ominaisuuksina. Työelämän eettiset ohjeet puolestaan muodostuvat eettisistä koodeista, käytännön koodeista ja toimintaohjeista, joilla työyhteisölle luodaan kiinnittymistä ja työhyvinvointia tuottava luonne.

Niiranen puolestaan lähestyy syrjäytymistä taustoittamalla johtamisen moniulotteisuutta ja myös eettisyyden kysymyksiä strategisen johtamisen ja johtamispätevyyksien sekä -kyvykkyyden näkökulmasta erityisesti sosiaalialan johtamisen kannalta. Johtamispätevyys muodostuu useista tekijöistä. Erittely johtajan strategisista kyvyistä, prosessien hallinnasta, yleisestä kompetenssista, koulutuksesta ja kokemuksesta sekä kunnallisessa toiminnassa myös poliittisen ja toiminnallisen johtamisen duaalimallin kompleksisuudesta antaa pohjan tarkastella syrjinnän ehkäisyn onnistumista erityisesti työelämässä ja johtamisen kannalta.

Ari Antikaisen artikkeli keskittyy enemmän koulutuksella saatavien syrjäytymistä korjaavien näkökohtien tarkasteluun mutta koulutuksella tulevaisuuteen suuntautuvana toimintana on aina myös ehkäisevä ulottuvuus. Jo hänen tutkimuskysymyksensä on, voidaanko aikuiskoulutuksen ja aikuiskoulutuspolitiikan avulla saavuttaa asetettuja tavoitteita ja siten rakentaa toivottua tulevaisuutta. Syrjäytymisen pidäkkeisiin liitettynä tämä antaa pohjan myös syrjäytymisen ehkäisyn tutkimiselle.

Maankäytön suunnittelun tavoitteilla on välitön yhteys pitkän aikavälin syrjäytymiseen vaikuttamiseen. Maankäytön yhteys asumiseen ja asuntotuotantoon ja niiden yhteys oikeus asuntoon -nimiseen oikeuteen luovat perspektiivin tarkastella yhtä perustavanlaatuista perus- ja ihmisoikeutta oikeudellisesta ja toimintapoliittisesta näkökulmasta. Mäkisen ja Helenelundin artikkelit luovat erikseenkin ja varsinkin toistensa yhteydessä hyvän tarkastelukulman näihin näkökohtiin. Helenelundin artikkelin ytimessä ovat vielä ihmisoikeudelliset näkökohdat, joita voidaan ja tulee käyttää tukemaan käytännön ratkaisuja.

Syrjäytymistä korjaavien toimien, jo syrjäytyneiden tai syrjäytettyjen yksilöiden aseman parantamisen pohdinta on monessa mielessä vaikeampaa. Aseman korjaamisessa on usein kyse yhteiskunnan aktiivisesta tietoisesta interventiosta yksilön oikeuspiiriin joskus porkkanaa mutta usein keppiä käyttäen. Kaikkiin artikkeleihin sisältyvä syrjäytymisen ehkäisy eräällä tavalla jo pitää sisällään korjaamisen tavoitteen. Parempi toimia ennalta kuin vahingon jo tapahduttua, vaikkakin käyttäytymistä voi aina myös korjata.

Arajärven artikkeli pohtii tämän puuttumisen perus- ja ihmisoikeudellisia edellytyksiä julkisen vallan perustavanlaatuisten aktiivisten toimimisvelvollisuuksien ja toimimisvelvollisuuksien laiminlyöntien kautta.

Pajukosken artikkeli käsittelee erityisesti niitä korjaavia keinoja, joilla syrjäytymistä pyritään estämään työmarkkinatuen ja toimeentulotuen keinoin. Keskiöön nousevat erilaiset karenssit, etuuksien alentamiset ja muut vastaavat yksilöä tietynlaatuisen käyttäytymisen painostavat keinot. Lainsäädännön tavoitteena näyttää olevan yksilön aktivoimisen periaate, jonka vaihtoehtona voisi olla syrjäytymisen ehkäisemisen periaate.

Antikaisen aikuiskoulutusta koskeva artikkeli nostaa erityisesti esille koulutuksen merkityksen myös korjaavana toimenpiteenä. Aikuiskoulutuksen merkitys kasvanee jatkuvasti yhteiskunnan ja työelämän muutoksen myötä. Ammatit vanhenevat ja entisissäkin ammateissa tarvitaan uusia tietoja ja taitoja. Hänen artikkelissaan vielä korostuva aikanaan koulutuksella hankittua ammattitaitoa vaille jääneiden kouluttaminen nostaa oman erityisen näkökulman esille. Tulokset ovat lohdullisia, koulutus luo tulevaisuutta iästä riippumatta.

Syrjäytyminen vaatii julkisen vallan toimia. Nämä voivat kohdistua yksilöön tai olla luonteeltaan yhteisöllisiä tai rakenteellisia. Useimmissa tapauksissa kyse on yksilön oikeuksista tai julkisen vallan yksilöön kohdistuvista velvollisuuksista. Kirjan artikkeleista huomattava osa käsittelee yksilön asemaa, kuten oikeuksiin perustuva tarkastelu lähes väistämättä tekee.

Työelämään ja työsuhteeseen liittyvä tarkastelu on keskeistä Miettisen, Korhosen ja Lundströmin töissä. Niissä on läsnä yhteisöllinen ja rakenteellinen näkökohta, kun työelämän suhteissa joudutaan asettamaan työntekijöitä keskinäiseen vertailuun. Miettisen artikkelissa näkyy rekrytoinnin ja erityisesti tiettyjen rekrytointitilanteiden ongelmallisuus tässä suhteessa, kun ratkaistaan työnantajan velvollisuuksia työhönotossa. Korhosen artikkelissa korostuvat epätyypillisen työsuhteen ja ns. normaalityösuhteen erot ja oikeusvaikutukset ja Lundströmin artikkelin perusasetelma on yksilöiden keskinäisen yhdenvertaisuuden tavoittelun historia.

Rakenteelliset seikat korostuvat useassa muussakin artikkelissa. Johtaminen on sekä Niirasen että Sinkkosen artikkelissa yksi keskeisiä syrjäytymistä ehkäiseviä yhteisön ja erityisesti työyhteisön ominaisuuksia. Pätevä johtajuus ja eettinen johtaminen ovat työyhteisön tavoiteltavia ominaisuuksia, kun pyritään oikeudenmukaiseen, kehittymisen mahdollisuuksia antavaan ja tasa-arvoiseen työyhteisöön, johon työntekijät kiinnittyvät ja jolla on heidän hyväksyntänsä.

Koulutus on puolestaan koko yhteiskunnan ja jopa ihmiskunnan rakenteellisen olemassaolon ja kehityksen keskeisiä kysymyksiä. Se uusintaa osaamista ja sitä kautta työelämää ja luo valintamahdollisuuksia tulevaisuuden rakentamiselle. Antikaisen artikkeli hahmottaa erilaisia mahdollisuuksia aikuiskoulutuksen organisoinnille ja siten myös yhteiskunnan rakentamiselle ja rakenteiden uudistamiselle. Samoin asuntokysymykset koskettavat koko yhteisöä ja yhteiskuntaa. Maankäytön vaikutukset ovat pitkäaikaisia ja perustavanlaatuisia, joten ne eivät ratkaisuina ole yhdentekeviä tulevaisuuden suurten kysymysten osalta. Mäkisen artikkeli osoittaa oivalla tavalla maanomistajan ja julkisen intressin ristiriitaa ja tämän kysymyksen ratkaisemisen tärkeyttä.

Arajärven artikkelissa asetetut kysymykset julkisen vallan velvollisuuksista ja niiden laiminlyönnistä asettavat yhteisöllisen ja rakenteellisenkin vastuun ongelmat perus- ja ihmisoikeudelliseen yhteyteen. Mihin julkinen valta on sitoutunut, miten se nämä sitoumuksensa täyttää, kuka on vastuussa toimimisesta tai toimimattomuudesta ja mikä on pohjimmaltaan sitoumusten sitovuus ja sisältö. Näitä kysymyksiä tulee pohtia paitsi perus- ja ihmisoikeudelliselta pohjalta myös tavallisen lainsäädännön, rahoitusratkaisujen, hallintotoiminnan ja tosiasiallisen toiminnan näkökohtien kannalta. Tässä suhteessa kirja pyrkii olemaan myös kokonaisuus, joka osaltaan vastaa syrjäytymisen oikeudellisten pidäkkeiden sisältöön ja kehittämiseen.


3. Kartoituksesta kehittelyyn

Konsortion tavoitteena on selvittää suomalaisen yhteiskunnan ja työelämän tilaa ja odotettavissa olevaa kehitystä. Yhteiskunnallisia muutostekijöitä ovat vanheneva väestö, kasvava aikuiskoulutuksen tarve, muuttuva työelämä sekä työn ja sosiaaliturvan keskinäinen suhde. Myös monikulttuurisuus muuttaa sekä yhteiskuntaa että työelämää. Yhdenvertaisuuden ja syrjinnän teemat nousevat esille ikään, sosiaaliseen asemaan, koulutustasoon ja kulttuuritaustaan liittyvinä tekijöinä. Näistä tarpeista nousevat myös konsortion tutkimukselliset päämäärät, jotka ovat sitoutuneet syrjäytymisen ehkäisyn ja aiheuttamien vaurioiden korjaamisen mahdollisuuksiin oikeudellisin ja eettisin välinein sekä erilaisten ohjelmien arvioinnilla.

Konsortiossa edustetut tieteenalat ovat paitsi oikeustiede myös sosiologia, hallintotiede ja filosofia. Näiden avulla ja yhdistämisellä pyritään tutkimaan oikeuskäytäntöä oikeussääntöjen ja -periaatteiden sekä oikeudellisen tulkinnan keinoin, jolloin yhteiskuntatieteet antavat osaltaan merkitystä ja tukea oikeudellisten pidäkkeiden etsinnälle ja päinvastoin. Kukin konsortion hanke luo edellytyksiä laajentaa muiden hankkeiden tarkastelukulmaa.

Tästä yhteydestä syntyvät konsortion jatkotutkimuksen parhaat mahdollisuudet. Tekeillä olevien väitöskirjoille, post graduate -tutkimuksille ja artikkeleille luodaan edellytyksiä tieteidenvälisyyteen. Tavoitteena on asumista, työpaikalla tapahtuvaa häirintää ja tasapuolista kohtelua epätyypillisissä työsuhteissa koskevien oikeustieteellisten väitöskirjojen sekä aikuiskoulutukseen valikoitumista koskevan sosiologisen väitöskirjan aikaansaaminen. Post graduate -tutkimukset koskevat sosiaalialan johtamisen etiikkaa ja johtajien työn eettisiä jännitteitä hallintotieteellisenä tarkasteluna ja syrjäytymisen ehkäisyä oikeuskäytännössä oikeustieteellisenä tarkasteluna. Jo nyt on näistä jännitteistä syntynyt sekä hankkeiden tutkijoiden että ohjaajien työnä lisäksi artikkeleita, joiden näkökulmana on syrjäytyminen ja sen ehkäisy.