Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe SAK:n edustajakokouksessa Tampereella 6.6.2011

(muutosvarauksin)

Maailmasta on tullut yhteinen kylämme. Kyse ei ole romanttisesta kuvasta, vaan globalisaatiosta. Oikean arvion kehityksen tulevasta suunnasta tekivät edeltäjämme jo sata vuotta sitten. Kansainvälinen työjärjestö, ILO, perustettiin vuonna 1919 tavoitteena luoda yhteiset kansainväliset säännöt, joilla voidaan vähentää valtioiden välistä epätervettä kilpailua työoloilla ja työehdoilla. Tässä työssä on tarvittu ja tarvitaan valtioita, työntekijöitä ja työnantajia.

Sananvapaus ja yhdistymisvapaus ovat välttämättömiä edistyksen edellytyksiä. Köyhyys missä tahansa on uhka vauraudelle missä tahansa. Kaikkialla ihmisten oikeus on tavoitella sekä aineellista hyvinvointia että henkistä kehitystä vapaina, tasa-arvoisina, taloudellisesti turvattuina ja yhtäläisin mahdollisuuksin. Nämä periaatteet ovat globaalissa maailmantaloudessa nykyään vieläkin ajankohtaisempia kuin yli 60 vuotta sitten lausutussa Philadelphian julistuksessa.

Työmarkkinoiden globalisoituminen on haaste myös suomalaiselle ammattiyhdistysliikkeelle: se ei voi tarkastella työelämän muutoksia ja hoitaa edunvalvontaa pelkästään kotimaisena tai eurooppalaisena ilmiönä. Työmarkkinoiden muutos on maailmanlaajuinen. Sen hallintaan ay-liike tarvitsee entistä vahvempaa kansainvälistä yhteistyötä. Niinpä esimerkiksi intialaisten työntekijöiden aseman puoltaminen ei ole pelkästään kansainvälistä solidaarisuutta, vaan sillä voidaan vaikuttaa myös suomalaisen työn kilpailukykyyn. Me kaikki tarvitsemme yhteistyötä – paikallista, kansallista ja maailmanlaajuista. Kiitos teille suomalaiselle ammattiyhdistysväelle, joka perusti oman solidaarisuuskeskuksen SASK:n tukemaan sisarjärjestöjä kehitysmaissa jo 25 vuotta sitten.

***

Ammattiyhdistysliikkeellä on ollut historiallinen tehtävä köyhyyden vähentämisessä ja tuloerojen tasaamisessa myös Suomessa. Se tukee ihmisen asemaa sekä leivän hankkimisessa että sen oikeudenmukaisessa jakamisessa. Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ja siihen kuuluvan sosiaaliturvan ja julkisten palvelujen luomisesta meidän on syytä olla kiitollisia ammattiyhdistysliikkeelle.

Pohjoismainen hyvinvointimalli ei ole mahdollinen ilman korkeaa työllisyysastetta. Sen saavuttaminen tulee vaikeammaksi etenkin väestön ikärakenteen muutoksen johdosta. Vaikka ihmisten siirtyminen eläkkeelle helpottaa jossain määrin nuorempien työttömyyttä niin samanaikaisesti huoltosuhde taloudellisesti ja tarvittavien palvelujen suhteen muuttuu entistä haastavammaksi.

Jotta meillä olisi riittävästi työllisyyttä hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamiseen, työmarkkinoille on otettava mukaan entistäkin enemmän sellaisia ryhmiä, jotka ovat työelämässä tällä hetkellä aliedustettuja. Heitä ovat esimerkiksi osatyökykyiset, katkonaisen työhistorian omaavat ihmiset sekä myös pienten lasten vanhemmat – ja maahanmuuttajat. Meillä on paljon osaavia ihmisiä, joiden voimavaroja ei ole osattu tai haluttu käyttää. Näiden ihmisten työllisyyden parantamiseksi tarvitaan määrätietoista, oikein kohdennettua politiikkaa.

Pienten lasten vanhempien osalta perhevapaiden uudistaminen ja joustavoittaminen sekä vapaaehtoisen osa-aikatyön lisääminen ovat avaimia parempaan työllisyyteen. Nuorten naisten pitkät poissaolot työelämästä ovat myös tasa-arvo-ongelma, koska niiden on todettu haittaavan naisten urakehitystä pidemmän päälle. Isien kannustaminen käyttämään nykyistä enemmän perhevapaita vahvistaisi heidän asemaansa perheissä ja antaisi lapsille oikeuden saada sekä isän että äidin hoivaa. Perhevelvoitteiden tasaisempi jakautuminen hyödyttäisi siis kaikkia.

Työllisyyspolitiikan tehostamiseen tarvitaan työelämässä erilaisuuden ja erilaisten kulttuurien sietämistä. Maailma muuttuu täysin vääjäämättä, ihmiset liikkuvat ja muuttavat entistä enemmän. Työelämämme muuttuu monimuotoisemmaksi ja siinä on otettava huomioon aiempaa laajempi kulttuurien kirjo. Samalla itse kukin voi olla omasta kulttuuristaan terveellä tavalla ylpeä ja toivottaa muista kulttuureista tulevat yhtä lailla tervetulleiksi. Kannustan SAK:ta ja teitä kaikkia jatkamaan työtä maahanmuuttajataustaisten ihmisten mukaan ottamiseksi myös suomalaiseen ammattiyhdistystoimintaan. Se on parhaita keinoja juurruttaa uuteen kotimaahan.
 
***

Viime aikoina on puhuttu paljon siitä, että Suomi haluttaisiin nähdä rauhanvälityksessä korkealla profiililla. Hyvä tavoite. Toivon, että samalla nähdään laajemmalti tarve ihmisten välisen yhteisymmärryksen vahvistamiseksi. Suomi oli pitkään tunnettu yhteistyön yhteiskuntana. Sittemmin tulopolitiikan ja kaiken konsensuksen joutuminen kritiikin ja pilkan kohteeksi on huonontanut yhteiskunnallista ilmapiiriä. Sopimusyhteiskunta on suuren muutoksen keskellä. Molemmin puolin työmarkkinapöytää – sekä työnantajat että palkansaajat – ollaan keskitetyn sopimisen jälkeisessä uudessa ja vielä hahmottumattomassa tilassa. Tässä tilanteessa toivon, että uutta pyrkimystä aitoon yhteistyöhön on saavutettavissa, on sitten kyse työmarkkinaosapuolista tai poliittisista puolueista.

***

Maailma tarvitsee enemmän kuin koskaan ennen uutta yhteistyön henkeä. Vastuumme tuleville sukupolville on suuri. Talouskasvu on edelleen tervetullutta, mutta sen on mahduttava ympäristön asettamiin rajoihin. Talouden kasvun on merkittävä myös työllisyyden kasvua, ja sen tulosten pitää olla sosiaalisesti oikeudenmukaista. Ajatus ei ole uusi. Se hyväksyttiin jo niin sanotussa Brundtlandtin komissiossa melkein 25 vuotta sitten. Kuitenkin vasta tiedemiesten kuvaus maapallon tilasta ja pelko ilmaston lämpenemisestä ja otsonikadosta ovat ravistelleet ihmiskuntaa. Vaikka mielipiteet ympäristöilmiöiden radikaalisuudesta vaihtelevat jonkin verran ja tarvittavista toimenpiteistä vielä paljon enemmän, ei paluuta entiseen huolettomuuteen enää ole.

Samanaikaisesti kun kaikkialla ihmisten kaipuu itsemääräämisoikeuteen tai vapauteen kasvaa, tulisi heidän tietoisuutensa tekojensa seurauksista ja siitä seuraavasta vastuusta vahvistua. Jotta vapaus ei olisi vain vahvemman valtaa, tarvitaan myös demokratiaa, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista.
 
Vuosituhattavoitteiden hyväksyminen vuonna 2000 YK:n yleiskokouksessa on ollut kansakuntien yhteinen tavoite globaalin sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden korjaamiseksi. Se on tänäänkin ihmiskunnan enemmistön tahto. Köyhän etelän edustajille tämän sitoumuksen toteuttaminen on edelleen ympäristösopimusten hyväksymisen ohittamaton reunaehto. Ei ole toista ilman toista.

YK:n pääsihteeri perusti kestävän kehityksen paneelin viime elokuussa ja pyysi Etelä-Afrikan presidenttiä Jacob Zumaa ja minua toimimaan paneelin puheenjohtajina. Työ on vasta puolessa välissä ja paljon kysymyksiä on ratkaisematta.

Siitä me olemme toki yhtä mieltä, että maailma tarvitsee taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävää kehitystä. Ihmiskunnan hyvinvoinnin on käytävä käsi kädessä luonnon hyvinvoinnin kanssa. Taloudellisen kasvun on oltava vihreää, oikeudenmukaista ja kattavaa. Sen on luotava työpaikkoja, mahdollisuuksia säälliseen työhön ja parempaan elämään jokaiselle, niin tälle sukupolvelle kuin tulevillekin sukupolville. Kehityksen on oltava samansuuntaista niin globaalisti, kansallisesti kuin paikallisestikin.

***

Meillä suomalaisilla on kansainvälisesti vertaillen hyvät lähtökohdat. Olemme tottuneet yhteistyöhön ja yhteiseen vastuuseen rakentaessamme pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Tämä linja näkyy myös SAK:n tavoiteohjelmassa ”Hyvinvointiyhteiskunta luo pohjan turvallisuuteen ja luottamukseen”. Toimivat hyvinvointipalvelut ja kattava sosiaaliturva ovat tämän turvallisuuden takeena.

Ammattiyhdistysliikkeellä on ollut iso rooli suomalaisen hyvinvointimallin rakentamisessa. Turvaa on lähdetty rakentamaan, ettei työntekijän ja hänen perheensä elämä romahda tapaturman, työttömyyden, sairauden tai vanhenemisen kohdatessa. Meillä onkin tänä päivänä esimerkiksi työeläkkeet, kattava tapaturmavakuutus ja työttömyysturva. Nämä rakenteet on pidettävä kunnossa, sillä tätä turvaa tarvitaan tulevaisuudessakin.

Suomalainen ammattiyhdistysväki on ollut perinteisesti laajakatseista ja toivon sen olevan sitä tänäänkin. Mikäli hyvinvointipolitiikkamme ajautuu pelkästään köyhyyspolitiikkaan, olemme ongelmissa. Pidetään siis huolta toinen toisistamme.

Yhteisvastuu ei ole esteenä globaalissa kilpailussa menestymiselle. Päinvastoin. Pohjoismaat sijoittuvat kärkisijoille, kun maita asetetaan paremmuusjärjestykseen koulutuksen, sosiaaliturvan, kilpailukyvyn ja kestävän kehityksen suhteen. Meillä on kansainvälisesti vertailtuna suhteellisen korkeat veroasteet – se on totta. Ihmisiin ja ympäristöön kannattaa sijoittaa ja sitä pitää jatkaa. Olen päällisin puolin tutustunut kokousmateriaaliinne. Hyvää työtä, mutta se voi hyvinkin vielä kokouksessa parantua.

Haluan valtiovallan puolesta ja koko sydämestäni kannustaa teitä tähän työhön. Kysymys ei sääntöjen määräämästä muodollisuudesta, vaan vakavasta työstä yhteisen tulevaisuutemme puolesta.