Tasavallan presidentti Tarja Halosen Kansainvälisen naistenpäivän juhlan Helvi Sipilä -luento 8.3.2004 Helsingin yliopistossa

YK:n yleiskokous julisti maaliskuun 8. päivän Kansainväliseksi naistenpäiväksi vuonna 1975, joka oli myös Yhdistyneiden kansakuntien naistenvuosi.

Ajatus kansainvälisen naistenpäivän vietosta syntyi alun perin jo 1900-luvun alussa työläisnaisten keskuudessa Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Vuonna 1910 Kööpenhaminassa kokoontunut sosialistinen internationaali päätti naistenpäivän vietosta ja sitä vietettiin ensimmäisen kerran jo seuraavana vuonna. Päivän tarkoituksena oli osoittaa kunnioitusta naisliikkeelle ja edistää naisten äänioikeutta kaikkialla maailmassa.

Yhteiskunnallisten olojen muuttuminen on vaikuttanut naistenpäivän viettoon. Keskustelun ja kampanjoiden kohteena ovat olleet naisten erilaiset ja keskenään ristiriitaisetkin velvollisuudet ja oikeudet. Vuosien mittaan naistenpäivästä on tullut kaikkien naisten yhteinen juhlapäivä. Tämän päivän teemoina ovat kautta aikojen pysyneet rauhanaate ja tasa-arvovaatimus. Mutta miten on tänään?

Naisiin kohdistuva väkivalta on edelleenkin maailmanlaajuinen ongelma. Monille on tullut yllätyksenä se, että väkivallan kokeminen on todellisuutta kymmenille tuhansille naisille myös Suomessa. Väkivalta voi olla henkistä tai fyysistä. Väkivalta ei ole yksityisasia - ei edes perheväkivalta. Meidän on uskallettava nähdä ympärillämme oleva väkivalta ja vastustaa sitä kaikin käytettävissä olevin keinoin. Uhreja on tuettava hakemaan oikeuttaan. Tekoihin syylliset on saatava vastuuseen. Väkivallan syiden analysointi ja uusien käyttäytymismallien aikaansaaminen voi auttaa myös ehkäisemään väkivaltaa tähänastista tehokkaammin. Asennemuutos on alkanut, nyt on jaksettava jatkaa ja tukea toisiamme - niitä naisia ja miehiä, jotka tekevät työtä tällä vaikealla saralla. Oikeushammaslääkäri Helena Ranta käsittelee esityksessään tarkemmin tätä tärkeää aihetta.

Viime vuosikymmenen aikana prostituutio muutti muotoaan Suomessa. Se on nykyään meilläkin lähes kokonaisuudessaan organisoitua rikollista toimintaa.

Prostituutio on sekä yhteiskunnallinen ongelma että lähes aina myös yksilötason ongelma. On tärkeä, että prostituutioon ja ihmiskauppaan puututaan tehokkain toimin sekä omassa maassamme että kansainvälisessä yhteistyössä. Rikosoikeudelliset keinot ovat tärkeä, mutta ei ainoa eikä riittävä keino niiden torjumiseksi. Prostituution johtavat syyt on nähtävä paljon laajemmin voidaksemme auttaa naisia irtautumaan prostituutiosta tai estämään heitä siihen ryhtymästä.

Prostituutiossakin myös kysynnällä on merkityksensä. Haluan kiittää tänä kansainvälisenä naistenpäivänä myös niitä uuden ajan miehiä, jotka - kuten nyt viimeksi oikeusministeri Koskinen - ovat nostaneet keskusteluun asiakkaan roolin ja vastuun.


Paraikaa New Yorkissa on koolla YK:n naistenasematoimikunta. Toimikunta pohtii naisten asemaa aseellisissa konflikteissa sekä miesten ja poikien roolia tasa-arvon saavuttamisessa. Nykyaikaisen sodankäynnin uhreista 90 prosenttia on siviilejä, heistä suurin osa naisia ja lapsia. Myös naiskauppa ja seksiorjuus kuuluvat valitettavan usein aseellisiin konflikteihin.

Sodan synkät varjot ulottuvat pitkälle myös rauhanaikaan. Oikeusjärjestelmän toimimattomuus ja epäluottamus virkavaltaa kohtaan heikentävät naisten asemaa sodasta toipuvissa maissa. Pysyvän turvallisuuden ja rauhan saavuttaminen vaatii eri osapuolten keskinäistä kunnioitusta ja hyväksyntää. Se ei voi perustua toisten alistamiselle tai nöyryyttämiselle.

YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi yksimielisesti lokakuussa 2000 päätöslauselman 1325, jonka mukaan kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden edistämiseksi naisten tulee saada osallistua rauhaa koskevaan päätöksentekoon ja rauhan rakentamiseen. UNIFEMin suositusten mukaan kansainvälisten organisaatioiden tulee ottaa käyttöön positiivia erityistoimia, joilla paikallisille naisille annetaan etusija valittaessa henkilöstöä hätäaputoimiin ja jälleenrakennustyöhön. Naisten sosioekonomiset oikeudet, oikeus työhön, omaisuuteen ja perintöön tulee taata jatkossakin.

YK:n pakolaisjärjestön mukaan maailmassa on arviolta noin 21 miljoonaa pakolaista. Heistä suurin osa on naisia ja lapsia. Vain pieni osa pakolaisista tulee Eurooppaan ja vain murto-osa näistä on tullut Suomeen. Maamme on sitoutunut Geneven pakolaissopimuksen täysimääräiseen ja kokonaisvaltaiseen soveltamiseen. Sopimuksessa tarkoitetun vainon määrittelyssä käytetään jo vakiintuneesti mittapuuna kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, myös naisten syrjinnän poistamista koskevaa yleissopimusta. Yleissopimuksen soveltaminen käytäntöön nostaa kuitenkin esille monta kysymystä.

YK:n ihmisoikeussopimuksissa mainitaan muun muassa oikeus elämään, vapauteen, henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja aviopuolison valintaan sekä kidutuksen ja laittoman vapaudenriiston kieltäminen. Naisten ja tyttöjen systemaattinen raiskaaminen on hyvin yleistä sodissa ja aseellisissa konflikteissa. Se ei ole mikään luonnonlaki eikä se tapahdu vahingossa. Systemaattisella raiskaamisella, raiskausleireillä ja joukkoraiskauksilla, terrorisoidaan siviilejä ja pyritään etniseen puhdistukseen.

Rauhanoloissakin pakko-avioliitot, kunniamurhat ja kivitykset kuuluvat osana monen maan tapoihin ja kulttuuriin. Nämä ovat ihmisoikeusloukkauksia, jotka kohdistuvat ainoastaan tai pääosin tyttöihin ja naisiin. Naisilla tulisi olla oikeus saada kaikkialla pakolaisasema näiden tekijöiden uhatessa hänen terveyttään tai henkeään.

Globalisaation myötä maapallo on kutistunut. Tavarat ja pääomat liikkuvat vilkkaasti maasta toiseen. Myös ihmisten rajojen yli tapahtuva muutto on kasvanut. Tästä huolimatta siirtolaisuudesta ei ole multilateraalisia, maailmanlaajuisia sopimuksia. Asiaan pitäisi uskaltaa tarttua kuten ILO:n asettama globalisaation sosiaalista ulottuvuutta käsittelevä maailmankomissio on ehdottanut.

Muutto maasta toiseen on aina haaste. Selvitysten mukaan maahanmuuttajanaiset integroituvat miehiä heikommin yhteiskuntaan. Näin on myös meillä. Jo useita vuosia Suomessa asuneet maahanmuuttajanaiset voivat tuntea suomalaista yhteiskuntaa heikosti. Maahanmuuttajataustaisten naisten erityistarpeiden huomioiminen, sekä tukitoimien ja palveluiden kehittäminen auttaisi heitä osallistumaan uuden kotimaansa toimintaan. Esimerkiksi kieliopetusta on pääasiassa annettu vain koululaisille ja työssäkäyville. Kun naiset ovat maahanmuuttajissa miehiä useammin työttöminä tai lastenhoidon vuoksi kotona, jäävät naiset myös näitä tukipalveluja paitsi. On kiitoksen arvoinen asia, että kansalaisjärjestöt ovat yhdessä kuntien kanssa ottaneet jo haasteen vastaa järjestää näitä palveluja.

Monikulttuurinen yhteiskunta on monella tavoin suuri rikkaus meille kaikille. Vähemmistöön kuuluville nuorille ja erityisesti nuorille naisille kahden tai useamman kulttuurin yhteensovittaminen voi kuitenkin olla hyvin vaikea asia. Vanhempien, sukulaisten tai oman yhteisön näkemykset ja kokemukset esimerkiksi uskonnosta, avioliitosta, seksuaalisuudesta, koulutuksesta tai vapaudesta saattavat poiketa suurestikin suomalaisten enemmistön näkemyksistä. Kamppailu eri esikuvien ja omien mielipiteiden välillä voi aiheuttaa joko omien juurien tai ympäröivän yhteiskunnan torjumista. Tärkeää tällaisten tilanteiden välttämiseksi olisi koko perheen auttaminen ja perheen eri jäsenten huomioonottaminen.

Me suomalaiset naiset olemme saavuttaneet paljon. Olemme olleet monessa ensimmäisiä ja kannustamassa esimerkillämme muita. Todellinen tasa-arvo on meilläkin vasta tavoite - tosin lähempänä kuin ennen. Kaikesta koulutuksesta ja kannustuksesta huolimatta työelämä on tyly tasa-arvolle. Naisten palkat jäävät jälkeen miesten palkoista. Miehen euro on edelleen naisen 80 senttiä. Naisten työuralla etenemisen tiellä on edelleen näkymättömiä kattoja. Työn ja perheen yhteensovittaminen on monin tavoin hankalaa. Työnantajille vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset jakautuvat epätasaisesti nais- ja miesvaltaisten alojen kesken. Naiset kaipaavat pysyviä työsuhteita ja miehet kannustusta isyytensä toteuttamiseen esimerkiksi vanhempainloman käyttämisessä. Rohkaistaan yhdessä uranuurtajia!

Paljon on siis vielä tehtävä, jotta maailma muuttuisi hyväksi elää. Kiitos kumppanuudesta. Hyvää kansainvälistä naistenpäivää!