Kuva: Sari Gustafsson / Sitra
On ilo olla kanssanne täällä tänään.
”Mikä on tärkeää on harvemmin kiireellistä, ja mikä on kiireellistä on harvemmin tärkeää.” Näitä Yhdysvaltain presidentti Eisenhowerin sanoja käytetään usein kuvaamaan päätöksenteon paineita myrskyisinä aikoina. Aidosti tärkeät asiat siirtyvät helposti taka-alalle, kun uudet kiireelliset ongelmat kilpailevat huomiostamme joka päivä.
Suurin osa meistä päätöksentekijöistä on jo sisäistänyt sen, miten tärkeää ilmastonmuutoksen torjunta on. Ongelmana on se, että emme edelleenkään täysin käsitä asian kiireellisyyttä.
Ilmastonmuutos on kuitenkin yksi niitä harvoja ilmiöitä, jotka ovat sekä tärkeitä että kiireellisiä. Ei ole aikaa odottaa. On toimittava juuri nyt.
* * *
Ilmastonmuutos ei ole pelkkä ympäristöasia. ilmastonmuutoksella on myös suoria vaikutuksia rauhaan ja turvallisuuteen.
Olen joskus todennut, että hyvinvointimme edellyttää kolmenlaista rauhaa: rauhaa sodan poissaolona, yhteiskuntarauhaa ja rauhaa ympäristön kanssa.
Ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkiin kolmeen. Jos emme saavuta rauhaa ympäristön kanssa, seurauksena on todennäköisesti sekä sisäisiä että kansainvälisiä konflikteja. Jos annamme ilmaston lämpenemisen jatkua, siitä tulee pian myös kovan turvallisuuden kysymys. Merenpinnan nousu ja äärimmäiset sääilmiöt voivat johtaa sotiin alueista ja resursseista. Muuttoliike kasvaa dramaattisesti, kun jotkut alueet muuttuvat asumiskelvottomiksi.
* * *
Ennemmin tai myöhemmin ilmastonmuutos vaatii meitä tekemään suuria muutoksia koko elämäntapaamme. Meidän on mietittävä uudelleen, miten tuotamme energiamme, miten liikumme paikasta toiseen ja miten elämme, käyttäydymme ja kulutamme. Niin suuri muutos ei ole koskaan helppo eikä ilmainen. Väistämättömän lykkääminen tekee siitä kuitenkin vielä vaikeampaa ja kalliimpaa.
Kysymys kuuluu: haluammeko ryhtyä noihin muutoksiin vasta pakon edessä, kun muuta vaihtoehtoa ei enää ole? Vai olemmeko halukkaita toimimaan ajoissa ja siten estämään huolestuttavimpien skenaarioiden toteutumisen?
* * *
Olen usein muissa yhteyksissä korostanut tarvetta löytää uudelleen yhteisöllisyyden tunne. Kun ymmärrämme kuuluvamme samaan yhteisöön, eroistamme huolimatta, otamme siitä helpommin myös vastuuta. Kun koko yhteisön hyvinvointia pitää omana henkilökohtaisena etunaan, alkaa todennäköisesti myös toimia aktiivisemmin yhteisön jäsenenä. Voimme päättää ryhtyä toimeen itse sen sijaan, että vain passiivisesti odottaisimme muiden toimivan ensin.
Tämä todellakin pätee ilmastonmuutoksen torjuntaan. Ratkaisujen löytäminen on yhteinen vastuumme. Ihan jokaista meistä tarvitaan. Yksilöinä, yrityksinä, kaupunkeina, valtioina. Mutta ennen kaikkea: yhteisönä, onpa se sitten paikallinen, kansallinen, alueellinen tai maailmanlaajuinen.
* * *
Tämän tapahtuman avainkäsitteiksi on valittu Ambition, Action ja Acceleration, kunnianhimo, toiminta ja nopeuttaminen. Kolme tärkeää otsikkoa, jotka kaikki alkavat a:lla. Entiselle valtiovarainministerille kolme a-kirjainta tuo mieleen jotain muutakin: luotettavimmille talouksille annettava korkein luokitus.
Ja luottamus on tietenkin oleellinen ainesosa missä tahansa nimensä arvoisessa yhteisössä. Maailmanlaajuisena yhteisönä olemme eroistamme huolimatta pystyneet jo vuosikymmenten ajan luottamaan sääntöpohjaiseen kansainväliseen järjestykseen. Vanhoja sopimuksia on noudatettu, vaikka uusia onkin ollut aina vain vaikeampi saada aikaan.
* * *
Tässä mielessä vuoden 2015 joulukuu oli huomattava merkkipaalu. Kanssamme täällä tänään olevan Laurent fabiusin taitavalla johdolla saatiin aikaan Pariisin ilmastosopimus, joka. Se) oli hieno uutinen ympäristön kannalta, ja hieno uutinen kansainvälisen järjestyksen kannalta. Pariisi palautti luottamuksemme kansainvälisiin neuvotteluihin ja sopimuksiin.
Nyt kaksi ja puoli vuotta myöhemmin tilanne valitettavasti näyttää paljon synkemmältä. Sopimuksen osapuolien vapaaehtoiset toimet eivät ole lähellekään riittäviä pitämään maapallon keskilämpötilan nousua reilusti alle kahdessa asteessa. Yksi suurimmista päästöjen tuottajista on ilmoittanut vetäytyvänsä koko sopimuksesta. Ja luottamus sääntöpohjaiseen kansainväliseen järjestykseen on heikkenemässä nopeasti muuallakin kuin ympäristöasioissa.
* * *
Esteet ovat todellisia, mutta luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Ilmastohaasteen tärkeys ja kiireellisyys eivät ole katoamassa. Sen lisäksi, että pidämme jo antamamme lupaukset, meidän kaikkien on tehtävä vielä enemmän. Jokainen askel oikeaan suuntaan auttaa. Ja uskon, että konkreettiset askeleet, pienetkin, ovat paljon arvokkaampia kuin suuret eleet.
Arktisen neuvoston puheenjohtajamaana Suomi pyrkii vähentämään mustan hiilen päästöjä arktisella alueella.
Musta hiili on maailmanlaajuinen ongelma. Hiilidioksidilla on pitkäaikaiset vaikutukset, mutta musta hiili vaikuttaa välittömästi. Arktisella alueella se nopeuttaa merijään sulamista. Seuraa kierre, joka entisestään nopeuttaa ilmastonmuutosta. Tarinassa on kuitenkin se valoisa puoli, että voimme omalla toiminnallamme myös vaikuttaa tilanteeseen välittömästi.
Jos pystymme vähentämään mustan hiilen päästöjä – esimerkiksi meriliikenteestä, vanhanaikaisista voimalaitoksista sekä öljy- ja kaasukenttien soihdutuksesta – voimme merkittävästi tehostaa ilmastonmuutoksen torjuntaa arktisella alueella. Ja Arktiksen pelastaminen on oleellista koko maapallon pelastamisen kannalta.
* * *
Tähän tavoitteeseen keskittyen Suomi ajaa kaikkien aikojen ensimmäisen arktisen huippukokouksen järjestämistä, johon osallistuisivat Arktisen neuvoston kaikkien kahdeksan jäsenmaan valtion- ja hallituksen päämiehet: Yhdysvallat, Venäjä, Kanada ja kaikki viisi Pohjoismaata.
Korkean tason tiukka sitoutuminen mustan hiilen päästöjen vähentämiseen arktisella alueella olisi ympäristön kannalta tervetullut uutinen. Lisäksi se hyödyttäisi muitakin mainitsemiani avainteemoja: rauhaa, yhteisöllisyyden tunnetta ja luottamusta. Onnistuminen ei ole taattu, mutta mahdollinen palkinto on suuri. Panoksena on yhteinen tulevaisuutemme, joten meidän ei pidä jättää yhtään kiveä kääntämättä.
* * *
Tässä hengessä toivotan teille onnistunutta kokouspäivää. Kiitos!
Presidentti Niinistö kättelee Ranskan perustuslakineuvoston puheenjohtajaa ja entistä pääministeriä Laurent Fabiusta, joka toimi myös Pariisin ilmastokokouksen puheenjohtajana. Kuvassa myös Norjan elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Kristin Skogen Lund (vas.) ja Sitran yliasiamies Mikko Kosonen (kesk.). Kuva: Sari Gustafsson / Sitra