Kunnioitetut sotiemme veteraanit, arvoisat veteraanisukupolven edustajat, hyvä juhlayleisö
Suomi on maailman onnellisin maa seitsemättä vuotta peräkkäin. Näitä uutisia lukiessa nousee syvä kiitollisuus siitä, miten ainutlaatuinen maa meidän Suomemme on. Saamme elää turvallisessa elinympäristössä ja nauttia Suomen kauniista luonnosta.
Liian usein otamme ympärillämme olevan hyvän itsestään selvänä. Unohtaen pitkän polun, joka on johdattanut kansakuntamme tähän päivään. Hyvinvointimme ei olisi mahdollista ilman veteraanisukupolven kallisarvoisia uhrauksia. Te puolustitte sinnikkäästi Suomen itsenäisyyttä kansakuntamme suurimman koetuksen aikana. Taistelitte määrältään ylivoimaista valloittajaa vastaan ankarissa oloissa. Moni teistä ei ollut edes aikuinen, kun käsky kävi. Menitte ja teitte tämän kuin pyydettiin.
Ja enhän minäkään tässä seisoisi ilman veteraaneja. Isoisäni, lääkintäkapteeni Kai Setälä astui miinaan jatkosodassa Ontrosenvaarassa, Rukajärven lähellä. Sotasairaalassa hän tapasi tulevan vaimonsa, lotta Inger Ekmanin. Kosinta tapahtui kuulemma viikon sisällä tapaamisesta.
Sotien jälkeen ei ollut mitenkään itsestään selvää, että Suomi nousisi pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi. Maatamme jälleenrakentanut sukupolvi ei ylpeillyt siitä sitkeydestä, jota sodan jälkeisen ajan työ monilta vaati. Kansalla oli tulevaisuudenuskoa ja mielessä tärkein, kotimaan rakentaminen turvalliseksi lapsillemme. Me nuoremmat sukupolvet olemme kiitollisia tästä periksiantamattomasta työstä.
Kylmän sodan jälkeinen aikakausi on ohi. Sen lopetti Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Venäjä hyökkäsi jälleen kerran laittomasti ja häikäilemättömästi suvereeniin, itsenäiseen valtioon. Toisessa maailmansodassa Suomen kansa kantoi kohtuuttoman suurta taakkaa hyökkääjän pysäyttämisestä. Tänä päivänä Ukrainan kansa taistelee vapaudestaan puolustaessaan itsenäisyyttään aivan kuten Suomi teki talvi- ja jatkosodan aikana. Heille tämä kamppailu itsenäisyydestä on samankaltainen sukupolvikokemus, mitä te hyvä veteraanisukupolvi elitte 80 vuotta sitten.
Nyt, vielä enemmän kuin aiemmin, kohtalomme Euroopassa ja maailmassa ovat yhteen kietoutuneita. Ukrainan asia on myös meidän asiamme. Ukrainan turvallisuus on myös meidän turvallisuuttamme.
Siksi tukeamme Ukrainaan on jatkettava. Vaikka se vaatisikin meiltä paljon. Ukrainalaiset ovat valmiita uhraamaan kaiken, kuten tekin olitte. Ukraina puolustaa paitsi itseään, myös kansainvälistä oikeutta sekä vapautta ja vakautta koko mantereellamme.
Suomea arvostetaan tuestamme Ukrainalle sekä siitä, että olemme huolehtineet omasta puolustuksestamme. Olemme uusineet puolustusvoimiemme kykyjä vuosien saatossa, niin maalla, merellä kuin ilmassa. Olemme tänä päivänä sotilaallisesti liittoutunut maa. Kansamme puolustustahto on yksi korkeimpia maailmassa. Puolustuskykymme on aina nojautunut vahvaan reserviin, mutta moni haluaa palvella maataan muutoinkin kuin reservissä.
Viimeisen kahden vuoden aikana lukuisat suomalaiset ovat pohtineet, mitä voisinkaan tehdä yhteisen turvallisuuden tunteen vahvistamiseksi. Näin ollen kiinnostus vapaaehtoista maanpuolustustyötä kohtaan on ollut kasvussa ympäri maan. Halu kantaa kortta kekoon Suomen hyväksi kumpuaa monilla veteraanien arvokkaasta perinnöstä.
Arvoisat sotiemme veteraanit, hyvä veteraanisukupolvi,
Tänä vuonna Kansallisen veteraanipäivän teemana on ”Veteraanien perintö turvataan – yhdessä onnistumme.” Sukupolvenne rivien harvetessa Veteraanin iltahuudon säettä mukaillen meidän kaikkien tulee sydämissämme muistaa, miten heille kallis ol’ maa ja kertoa lasten lapsille kaikin tavoin teidän uhrauksistanne isänmaan vapauden eteen. Sillä himmetä ei muistot koskaan saa.
Kiitollisena kaikesta tekemästänne työstä isänmaan eteen toivotan teille kaikille mitä parhainta vointia ja hyvää veteraanipäivää. Kiitos.