Symbolit

Lippu

Historia

Valtiolippu
Valtiolippu

Suomen lippu on peräisin 1800-luvun puolivälistä. Alunperin se suunniteltiin helpottamaan suomalaisten kauppa-alusten tunnistettavuutta, koska alukset joutuivat usein Venäjän vihollisten hyökkäyksen kohteeksi.

Vuonna 1861 Aleksanteri II vahvisti Nyländska Jaktklubbenin säännöt, joissa määrättiin purjehdusseuraan kuuluvien alusten lipuksi ”valkoinen lippu pystyisellä sinisellä ristillä” ja jonka yläkulmaan on laitettava Uudenmaan läänin täydellinen vaakuna. Vuonna 1862 joutuivat muutkin purjehdusyhdistykset käyttämään vastaavanlaista lippua kunkin paikkakunnan vaakunalla varustettuna. Vuonna 1863 tehtiin valtiopäiville esitys koko suuriruhtinaskuntaa koskevasta lipusta. Asia kuitenkin raukesi, koska sitä ei saatu ottaa käsiteltäväksi. Lippuasia jäi kuitenkin kytemään kansalaisten mieliin ja lehdistössäkin esiteltiin monenlaisia ehdotuksia ”Suomen lipuksi”.

Lippuasia nousi uudelleen esiin sortokaudella ja synnytti vaakunaan pohjautuvan leijonalipun. Lippukeskusteluissa nousi esiin kaksi väriehdotusta: punakeltainen ja sinivalkoinen. Yleisin ehdotus kuvioksi oli ristiaihe.

Kun Suomi itsenäistyi 1917, maa tarvitsi oman virallisen lippunsa. Koska selvyyttä lippuasiassa ei syntynyt, käytettiin väliaikaisesti leijonalippua.

Kansalaissodan jälkeen päätettiin ottaa käyttöön sinivalkoinen ristilippu. Se oli kuvioiltaan yhtenäinen muiden pohjoismaiden kanssa, mutta väreiltään tarpeeksi erottuva.

Nykyinen lippu

Nykyisen lippulain mukaan Suomen lipussa on valkoisella pohjalla sininen risti. Lippu on joko kansallislippu tai valtiolippu.

Suomen lipun väreistä antaa tarkemmat määräykset valtioneuvosto.

Kansallislippu on suorakaiteinen ja sen mittasuhteet ovat:

  1. korkeus 11 ja pituus 18 mittayksikköä;
  2. ristin sakaran leveys 3 mittayksikköä; sekä
  3. kenttien korkeus 4, tangonpuoleisten kenttien pituus 5 ja ulompien kenttien pituus 10 mittayksikköä.

Valtiolippu on suorakaiteinen tai kolmikielekkeinen. Siinä on ristin sakarain muodostamassa neliössä Suomen vaakuna. Neliössä on keltainen reunus, jonka leveys on 1/40 ristin leveydestä.

Presidentin lippu

Presidentin lippu
Presidentin lippu

Suorakaiteisen valtiolipun mittasuhteet ovat samat kuin kansallislipun.

Kielekkeinen valtiolippu on yhtä mittayksikköä suorakaiteista valtiolippua pitempi siten, että sen ulompien kenttien pituus on 6 ja kielekkeiden pituus 5 mittayksikköä. Keskimmäinen kieleke on tasakylkinen, kantana ristin sakara. Ulompien kielekkeiden ulkoreunat eivät muodosta kulmaa lipun ylä- tai alareunan kanssa.

Tasavallan presidentti käyttää kielekkeistä valtiolippua, jonka tangonpuoleisessa yläkentässä on sini-keltainen vapaudenristi.

Vaakuna

suomen vaakuna
Suomen vaakuna

Suomen vaakunan syntyhistoria on osittain tuntematon. Ensimmäisen kerran sen tiedetään esiintyvän Kustaa Vaasan 1580-luvulla valmistuneessa hautamonumentissa Upsalan tuomiokirkossa. Siinä muodossa se on omaksuttu itsenäisen Suomen vaakunaksi vuonna 1917. Tätä ennen vaakunaa käytettiin Ruotsin valtakunnan Pohjanlahden itäpuolisten alueiden tunnuksena vuoteen 1809 ja sen jälkeen keisarillisen Venäjän Suomen suuriruhtinaskunnan vaakunana.

Laki Suomen vaakunasta (381/78) määrittelee vaakunaselityksen:

”Punaisessa kentässä kruunupäinen leijona, joka pitää oikean etujalan sijalla olevassa haarniskoidussa kädessä iskuun kohotettua miekkaa ja polkee takajaloillaan sapelia, leijona kruunuineen ja varuksineen, aseiden kahvat ja käsivarsihaarniskan nivelet kultaa sekä aseiden terät ja käsivarsihaarniska hopeaa; kenttään siroteltu yhdeksän hopearuusua.”

Tästä selityksestä olennaisesti poikkeavan Suomen vaakunan käyttämisestä eli ”säännösten vastaisen Suomen vaakunan pitämisestä kaupan” tuomitaan lain mukaan sakkorangaistukseen.

Kunniamerkit

Suomen tasavallan presidentti on Suomen kaikkien kolmen virallisen ritarikunnan suurmestari. Ritarikunnat ovat:

  • Vapaudenristin ritarikunta (VR)
  • Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta (SVR)
  • Suomen Leijonan ritarikunta (SL)

Apunaan suurmestarilla on SVR:n ja SL:n yhteinen ritarikuntien hallitus, johon kuuluvat kansleri, varakansleri ja vähintään neljä jäsentä. VR:llä on oma hallituksensa, johon kuuluvat jäseninä kansleri, varakansleri, sihteeri ja rahastonhoitaja.

Suurmestarina tasavallan presidentti kantaa kaikkien kolmen virallisen ritarikunnan suurristejä. Kunniamerkit arvojärjestyksessä:

  • Suomen Valkoisen Ruusun suurristi ketjuineen (SVR SR ketj.) rintatähtineen
  • Vapaudenristin suurristi (VR SR) rintatähtineen
  • Suomen Leijonan suurristi (SL SR) rintatähtineen

Virallisimmissa juhlissa Suomen tasavallan presidentti kantaa SVR:n suurristiä ketjussa rinnalla, Vapaudenristin suurristiä keltaisessa nauhassa (rauhan aikana myönnetty) oikealta olkapäältä poikki vasemmalle kyljelle. Vasemmalla puolella ovat myös kolmen ritarikunnan rintatähdet. Rintatähdet kiinnitetään frakin takkiin siten, että ylinnä on SVR:n suurristin rintatähti, alla vartalon keskilinjalta lukien vasemmalta lukien ovat VR:n ja SL:n suurristien rintatähdet.

Suomalaisten kunniamerkkien lisäksi Suomen tasavallan presidentillä on useita ulkomaalaisia kunniamerkkejä. Esimerkiksi ollessaan valtiovierailulla Ruotsissa Suomen tasavallan presidentti kantaa Serafiimiritarikunnan suurristiä ja Ruotsin kuningas Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristiä.

Tietoa kunniamerkeistä ja arvonimistä
Lisätietoja ja ohjeita mm. kunniamerkkien myöntämisestä antaa  Ritarikuntien kanslia: Säätytalo, Snellmaninkatu 9-11, 00170 Helsinki, puh. 09-179425

Vapaudenristin ritarikunta

Vapaudenristin ritarikunta perustettiin 4.3.1918 kenraali C.G. Mannerheimin aloitteesta. Taiteilija Akseli Gallen-Kallela sai tehtäväkseen suunnitella ritarikunnan kunniamerkit. Mannerheimin hyväksyttyä ehdotukset tilattiin ensimmäiset merkit 15.4.1918. Alkujaan luokkia oli seitsemän: Suurristi, vapaudenristit (luokat 1-4) ja Vapaudenmitali (luokat 1-2).

Aluksi VR:n kunniamerkkejä jaettiin vain sodan aikana. Jotta ritarikunnan toiminta saataisiin jatkumaan sodanajankin jälkeen, annettiin 18.8.1944 asetus, jolla tehtiin mahdolliseksi kunniamerkkien jako myös rauhan aikana. Nauhan väri on punainen (sodan aikana myönnetyt) tai keltainen (rauhan aikana myönnetyt).

Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta

Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta perustettiin valtionhoitajan päätöksellä 28.1.1919 ja sen ohjesääntö vahvistettiin 16.5.1919. Uudet määräykset kunniamerkkien antamisesta annettiin 7.9.1945. Ritarikunta on yleinen ansioritarikunta.

Kunniamerkit on suunnitellut taiteilija Akseli Gallen-Kallela. Nauhan väri on kaikissa luokissa ultramariinin (tumman) sininen.

Suomen tasavallan presidentti kantaa SVR:n suurristiä ketjussa rinnalla. Ketju kiinnitetään niin, että se kulkee neljän cm:n päässä kauluksesta ja riippuu selkä- ja etupuolella yhtä korkealla. Sen lisäksi hänellä on SVR:n rintatähti.

Suomen Leijonan ritarikunta

Suomen Leijonan ritarikunta perustettiin 11.9.1942 turvaamaan SVR:n arvo liialta jakamiselta ja jotta voitaisiin entistä paremmin ottaa huomioon ansioiden laatu.

Suomen Leijonan ritarikunta on yleinen ansioritarikunta.

Nauha on kaikissa luokissa tummanpunainen.

Porilaisten marssi

Porilaisten marssi on Suomen puolustusvoimien kunniamarssi vuodesta 1918 alkaen. Marssin alkuperä on epäselvä. Sen on puhallinorkesterille sovittanut nykyisellä nimellään sotilaskapellimestari Conrad Greve. Sanat olivat alun perin Topeliuksen, uudet sanat Runebergin.