Puheen alkuperäinen kieli on englanti
Muutosvarauksin
Arvoisa pääministeri Modi,
arvoisat ministerit,
arvoisat kutsuvieraat,
hyvät naiset ja herrat.
On kunnia saada olla tänään täällä avaamassa yhdettätoista kertaa järjestettävää Raisina Dialogue ‑konferenssia yhdessä suuresti arvostamani pääministeri Narendra Modin kanssa, jota pidän yhtenä maailman merkittävimmistä johtajista.
Kuluneen vuosikymmenen aikana Raisinasta on tullut yksi maailman johtavista strategisen ajattelun ja globaalin osallistumisen foorumeista. Sen johdosta haluan onnitella ulkoministeri Subrahmanyam Jaishankaria ja Observer Research Foundation ‑ ajatushautomon johtaja Samir Sarania.
***
Meillä ihmisillä on taipumus tehdä kolme virhettä. Ensinnäkin rationalisoimme liikaa menneisyyttä. Toiseksi ylidramatisoimme nykyisyyttä. Kolmanneksi jäämme vatvomaan menneisyyttä ja kauhistelemaan nykyhetken tapahtumia, jolloin päädymme aliarvioimaan tulevaisuutta.
Tämä koskee erityisesti meitä kaikkia kansainvälisen suhteiden nörttejä. Teemme mielellämme rinnastuksia menneen ja nykyisen välillä. Joskus tarkoituksena on tehdä vakuuttavalta kuulostavia ennusteita. Ja joskus vaan pyrkiä osoittamaan, että maailma oli vakaampi vanhoina hyvinä aikoina.
Samalla me ylireagoimme siihen, mitä näemme ympärillämme. Ikään kuin maailma ei olisi koskaan aiemmin kokenut nykyisen kaltaisia kriisejä. Sain tästä hiljattain muistutuksen lukiessani U Thantin elämänkertateosta Peacemaker. Maailmanlaajuisten kriisien määrä on itse asiassa melko vakio.
Tarkoituksenani ei ole millään tavalla vähätellä ympäri maailmaa lisääntyvien paikallisten ja alueellisten konfliktien merkitystä. Olen syvästi huolissani tämänhetkisestä tilanteesta Lähi-idässä, Sudanissa ja Ukrainassa, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.
Pelkään, että näistä konflikteista saattaa vähitellen tulla maailmanlaajuisia. Tänään tavoitteenani on löytää tie takaisin kansainväliseen järjestykseen, jossa instituutioita, normeja ja sääntöjä kunnioitetaan. Ilman toimivaa maailmanjärjestystä valtatyhjiöt täyttyvät raa’alla voimalla, röyhkeällä käytöksellä ja valta-asemaansa väärin käyttävillä hegemonioilla.
***
Nykyään kuulemme arvioita siitä, että sääntöpohjainen maailmanjärjestys on kuollut, että kaikki toisen maailmansodan jälkeen rakennetut kansainväliset instituutiot ja säännöt moukaroidaan ja tuhotaan ja että vanhan järjestelmän romahtaminen on väistämätöntä.
On totta, että maailmanpolitiikassa jylläävät suuret muutokset. On totta, että vanhaa järjestystä haastetaan, kyseenalaistetaan ja horjutetaan. Silti vastustan mustavalkoista näkemystä, jonka mukaan kaikki olisi jo menetetty. Todellisuus on luultavasti paljon monitahoisempi. Pidin todella paljon Kanadan pääministeri Mark Carneyn puheesta Maailman talousfoorumissa Davosissa. Haluan jatkaa siitä tänään.
Sen sijaan, että vain kuvailisimme, mikä globaalissa järjestyksessä – tai epäjärjestyksessä, tapauksesta riippuen – on tällä hetkellä vialla, tai haikailisimme menneitä aikoja, meidän tulisi suunnata katseemme tulevaisuuteen. Meidän tulisi pyrkiä esittämään konkreettisia normatiivisia ehdotuksia siitä, miten globaali järjestys saadaan korjattua ja paremmin toimivaksi kaikkien hyväksi. Tämä ei ole idealismia, vaan pyrkimys, joka perustuu omiin etuihimme ja realismiin.
Kuten tiedätte, me suomalaiset olemme tyynen rauhallista kansaa. Pidämme pään kylmänä. Maltti on valttia. Tiukan paikan tullen suomalainen menee saunaan ja pulahtaa avantoon. Meille se on hyvä tapa kirkastaa ajatuksia, hengähtää hetkeksi ja yrittää ymmärtää maailman menoa.
Tämä sopii myös hyvin tämän vuoden Raisina Dialogue -konferenssin teemaan: Saṁskāra – Assertion, Accommodation, Advancement. Meidän on pysähdyttävä, hyväksyttävä maailma sellaisena kuin se on ja tehtävä siitä paras mahdollinen, toisiamme kunnioittaen.
***
Avaan nämä Raisina Dialogue -konferenssin keskustelut keskittymällä kahteen asiaan. Ensiksi yritän tunnistaa ongelman. Tässä kohtaa joudun hieman vatvomaan sekä menneisyyttä että nykyisyyttä.
Toiseksi yritän hahmotella muutamia mahdollisia tulevaisuuden ratkaisuja.
Molemmissa vaiheissa pohdin, mitä Intia voi opettaa muulle maailmalle. Tämä on länsimaisen liberaalin maailmanjärjestyksen vallitessa syntyneen ja kasvaneen ihmisen pyrkimys ymmärtää, miten maailma on muuttumassa.
Teesini on hyvin yksinkertainen: uskon, että globaali etelä päättää, miltä seuraava maailmanjärjestys näyttää. Intia on suurena valtana merkittävä tekijä päätettäessä, kallistuuko maailma kohti ristiriitaista moninapaisuutta, jota leimaavat diilit, transaktiot ja etupiirit.
Vai voimmeko rakentaa uuden, yhteistyökykyisen, oikeudenmukaisen ja edustuksellisen, monenkeskisyyteen perustuvan maailmanjärjestyksen, jota ohjaavat kansainväliset instituutiot, säännöt ja normit. Niillä poliittisilla valinnoilla, joita Intia ja muut johtavat valtiot tekevät, on valtava merkitys tässä murroksen ajassa. Ne määrittelevät tulevaisuuden suunnan.
***
Aloitan toteamalla sen, mikä on melko ilmeistä. Maailmanjärjestys on muuttumassa, niin kuin se muuttui ensimmäisen maailmansodan, toisen maailmansodan ja kylmän sodan jälkeen. Kestää muutamia vuosia, ennen kuin asiat asettuvat uomiinsa. Vain kaksi asiaa on varmaa: yhä useammalla toimijalla on valtaa vaikuttaa muutoksen suuntaan, ja uuden järjestyksen lähtökohta on erilainen kuin vuosina 1918, 1945 tai 1989.
Globaali vallan tasapaino on muuttunut. Globaalilla etelällä on puolellaan sekä väestökehitys että talous. Länsimaiden hallitseman maailmanjärjestyksen aika on ohi. Tämä on ilmeistä, mutta sen sisäistäminen vie lännessä aikansa.
Nostalgia voi antaa meille opetuksia, mutta harvoin ratkaisuja. Hyvä lähtökohta mille tahansa analyysille on kohdata maailma sellaisena kuin se on, eikä sellaisena, kuin toivoisimme sen olevan.
***
Elämme valtapolitiikan aikaa. Aikaa, jolloin voima näyttää oikeuttavan teot.
Voimakeinoista on jälleen tullut ulkopolitiikan keskeinen väline, jota käytetään ympäri maailmaa vähäisin pidäkkein.
Ukrainassa Venäjä yrittää alistaa suvereenin valtion sodalla, mikä rikkoo räikeästi kansainvälistä oikeutta. Tavalla, jolla sota päättyy, tulee olemaan merkittäviä seurauksia paitsi Euroopassa myös maailmanlaajuisesti. On meidän kaikkien etujen mukaista, ettei lopputulos palkitse hyökkääjää.
Lähi-idässä tapahtumat ovat edenneet nopeasti. Todistamme parhaillaan levottomuuksien yltymistä alueellisesti ja iskuja myös niihin maihin, jotka hakevat diplomaattista ratkaisua.
Sudanissa sisäisen valtataistelun ja alueellisen kilpailun noidankehä on johtanut yhteen aikamme tappavimmista konflikteista, joka on pakottanut miljoonat ihmiset jättämään kotinsa.
Takana ovat ne ajat, jolloin kansainvälinen politiikkaa oli edes jossain määrin ennakoitavaa. Nyt jokainen päivä voi tuoda uusia yllätyksiä ja uusia haasteita.
Ulkoministeri Jaishankar on todennut, että ”Euroopan on päästävä pois ajattelutavasta, jonka mukaan Euroopan ongelmat ovat maailman ongelmia, mutta maailman ongelmat eivät ole Euroopan ongelmia”. Olen täysin samaa mieltä. Meidän on tunnustettava, että kaikki mainitsemani kolme esimerkkiä – ja monet muut sodat ja konfliktit – ovat meidän kaikkien ongelmia. Siksi meidän on ratkaistava ne yhdessä.
***
Tarkoittaako tämä, että liberaali maailmanjärjestys on kuollut? Ei, ei tarkoita. Se, että sääntöjä rikotaan ei mitätöi koko järjestelmää – aivan yhtä vähän kuin ylinopeudesta kiinni jääminen tekisi nopeusrajoituksista merkityksettömiä. Jos luopuisimme kansainvälisistä säännöistä, nykyinen maailmanjärjestys romahtaisi. Olemme kuitenkin kaukana siitä.
Mikään aiemmista maailmanjärjestyksistä ei ole ollut täydellinen. Meidän tulisi luopua utopistisen järjestyksen illuusiosta, jossa maailman kaikki 200 kansallisvaltiota elävät sovussa, rauhassa ja ikuisessa rakkaudessa. Sen sijaan meidän pitäisi yrittää selvittää, miten valtaa voidaan parhaiten hallita epätäydellisessä maailmassa.
Kun sanon, että meidän tulisi luopua täydellisen järjestyksen harhakuvitelmasta, tarkoitan meitä lännessä. Meille tämä muutos, jota elämme, on ollut jonkinlainen järkytys.
Vuosikymmenten ajan saimme nauttia suhteellisesta rauhasta ja vakaudesta, toimivista maailmanlaajuisista toimitusketjuista ja vakaista liittoutumista. Toisinaan tarjosimme neuvoja ja kritiikkiä norsunluutorneistamme niille, joiden todellisuus on erilainen.
Nyt tuo lomamme historiasta on ohi. Muille saarnaamisen ja opettamisen sijaan nyt on meidän vuoromme oppia muilta. Intiasta on hyvä aloittaa.
***
Intialla ei ole ollut turhia harhakuvitelmia. Koko itsenäisyytenne ajan ulkopolitiikkanne on perustunut käytännönläheiseen ja realistiseen maailmankuvaan. Olette näyttäneet muulle maailmalle, mitä strateginen varovaisuus ja autonomian turvaaminen tarkoittavat. Samalla olette puhuneet ja toimineet monenkeskisyyden ja maailmanlaajuisen yhteistyön puolesta.
Meidän kaikkien on aika muuttua hieman intialaisemmiksi.
Olipa kyse sitten sitoutumattomuudesta tai monitahoisesta yhteistyöstä, ette ole harkitsemattomasti luottaneet vain yksittäisen kumppanin tai ryhmittymän hyväntahtoisuuteen. Olette panostaneet omaan turvallisuuteenne ja kehittäneet aktiivisesti kumppanuuksia moneen suuntaan.
Lähestymistapanne on järkevä. Te edustatte viidesosaa maailman väestöstä. Ette voi olla pelkkä seuraaja. Teidän on oltava aktiivinen, itsenäinen toimija.
Eurooppalaiset ovat nyt myös saaneet oppia Intialta: passiivisuus ei ole strategia. Meidän on kehitettävä omia suorituskykyjämme, vältettävä haitallisia riippuvuuksia ja vahvistettava globaaleja kumppanuuksiamme.
Lisäksi meidän on vahvistettava sitoutumistamme liittolaisiimme. Suomen kaltaiselle maalle Naton tarjoama kollektiivinen turvallisuus onkin välttämättömyys, ja EU:n mukanaan tuoma taloudellinen vaikutusvalta on ratkaisevan tärkeä.
***
Vaikka Intia ei olekaan osa virallista liittoumaa, se ei eristäydy muista. Sen voima perustuu aktiiviseen sitoutumiseen.
Tuore esimerkki tästä on EU:n ja Intian välinen strateginen kumppanuus, joka otti aiemmin tänä vuonna merkittäviä edistysaskelia laajan vapaakauppasopimuksen solmimisen sekä turvallisuus- ja puolustuskumppanuuden käynnistämisen myötä. Tämä sopimus ja muut Intian ja EU:n viime vuonna allekirjoittamat merkittävät kauppasopimukset korostavat sitä, että uskomme yhä monenkeskiseen yhteistyöhön ja sen tuomiin hyötyihin.
Sopimuksemme ei ole vain kaikkien sopimusten äiti, vaan strateginen valinta ja ele, joka avaa uuden aikakauden suhteessamme. Yhdessä rakennamme kumppanuutta, joka voi toimia esimerkkinä muulle maailmalle. Kumppanuus, joka perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen ja yhteisiin etuihin ja jolla vahvistetaan monenkeskistä järjestelmää sen heikentämisen sijasta.
Emme suostu uskoman, että tulevaisuus kuuluisi vain kahdelle suurvallalle, eikä meillä muilla olisi muuta vaihtoehtoa kuin valita puolemme. Näin ei ole nyt. Eikä näin tule olemaan kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Emme saa sallia sitä.
***
Seuraavaksi esitän muutamaan konkreettiseen ehdotukseen siitä, miten voimme aloittaa uuden maailmanjärjestyksen muovaamisen. Osa ehdotuksista koskee sisältöä, osa menettelytapoja.
Intia ja Suomi ymmärtävät, mitä tapahtuu, kun valtaa ei valvota. Olemme molemmat käyneet läpi vaikeita aikoja historiassamme ja taistelleet demokratian, tasa-arvon ja itsemääräämisoikeuden puolesta. Emme halua, että nämä arvot unohtuvat.
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu arvopohjaiseen realismiin. Kannatamme meille tärkeitä ja keskeisiä arvoja: demokratiaa, tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta, ihmisoikeuksia ja vapautta. Samalla olemme valmiita käymään vuoropuhelua ja tekemään yhteistyötä sellaisten maiden kanssa, jotka eivät välttämättä jaa arvojamme.
Tavoitteena on löytää tasapaino arvojen ja etujen välillä tavalla, joka asettaa periaatteet etusijalle, mutta tunnustaa valtamme rajat ja kunnioittaa maailman moninaisten kulttuurien ja historioiden todellisuutta.
***
Intia on soveltanut arvopohjaista realismia monin tavoin jo paljon meitä kauemmin. Intialainen filosofi Kautilya tunnisti jo tuhansia vuosia sitten teoksessaan Arthashastra, että kansainvälinen järjestelmä perustuu kilpailuun ja etujen tavoitteluun. Teos korosti pragmaattista ja realistista lähestymistapaa valtiomiestaitoon. Samalla hallitsijan perimmäisenä velvollisuutena oli ylläpitää arvoja ja etiikkaa dharman käsitteen mukaisesti.
Nämä intressit, arvot ja periaatteet ohjaavat yhä keskeisesti Intian toimintaa YK:n perustajajäsenenä ja yhtenä maailman suurimpana rauhanturvaoperaatioiden rahoittajana. Monenkeskisyyden puolustaminen on Intian DNA:ssa.
***
Miten arvopohjaista realismia voidaan soveltaa monenkeskisessä järjestelmässä? Minulla on kolme konkreettista ehdotusta.
Ensinnäkin meidän on parannettava edustusta. Kansainväliset instituutiot eivät saa olla vielä yksi vallankäytön väline valtaapitäville.
Tällä hetkellä kansainvälisten instituutioiden valtarakenteet heijastavat maailmaa sellaisena kuin se joskus oli, eivät sellaisena kuin se on. Globaalin etelän on saatava äänensä paljon nykyistä kuuluvammin esiin. Luontevin paikka aloittaa on YK:n turvallisuusneuvosto.
Olen ehdottanut kahta uutta pysyvää jäsentä Aasiasta, kahta Afrikasta ja yhtä Latinalaisesta Amerikasta. On selvää, että Intian tulisi olla yksi näistä.
Samaten meidän tulisi uudistaa Bretton Woodsin järjestelmän instituutioita. Mailla, joissa määritellään maailmantalouden tulevaisuus, pitäisi olla suurempi sananvalta.
Meidän on myös kiireellisesti uudistettava Maailman kauppajärjestö (WTO) palvelemaan kaikkia paremmin. Sääntöpohjainen kauppajärjestelmä ei toimi tällä hetkellä niin kuin sen pitäisi, ja kauppaa käytetään geopoliittisena välineenä. Tällä alalla tarvitaan Intian johtajuutta.
***
Toiseksi meidän on luotava sääntöjä ja normeja, jotka tuovat vakautta, mutta sallivat monimuotoisuuden. Teknologia, erityisesti tekoälyn sääntely, toimii koetinkivenä. Tekoäly on elämää mullistava teknologia. Se on ensimmäinen teknologia, jolla voidaan nähdä olevan itsenäinen toimijuus.
Olemme luomassa jotain uutta, ja meidän on varmistettava, että luomuksemme palvelee kaikkia. Tätä varten tarvitsemme yhteiset pelisäännöt ja turvamekanismit.
Mutta meidän on myös tunnustettava eri puolilla maailmaa vallitsevat erilaiset todellisuudet: eri järjestelmät luovat hyvin erilaisia uhkia ja mahdollisuuksia. Uudet teknologiat eivät saa syventää digitaalista kuilua kehittyneiden ja kehittyvien maiden välillä. Niiden tulee kuroa se umpeen.
Tällä alalla Intialla on johtava rooli, mikä korostui äskettäin AI Impact Summit -huippukokouksessa. Olen täysin samaa mieltä siitä, mitä pääministeri Modi sanoi puheessaan huippukokouksessa: tekoäly hyödyttää maailma vain silloin, kun sitä jaetaan.
***
Kolmanneksi meidän on hyväksyttävä paikalliset ja alueelliset ratkaisut samalla kun kehitämme yhteisiä kansainvälisiä instituutioitamme. Nämä kaksi tasoa voivat toimia rinnakkain.
Jotta kansainväliset instituutiot selviytyisivät, meidän on vahvistettava alueellista integraatiota globaalisti. Mercosur, ASEAN, Afrikan unioni, Persianlahden yhteistyöneuvosto, EU ja monet muut ovat esimerkkejä organisaatioista, jotka ovat käsitelleet alueellisia haasteita menestyksekkäästi.
Alueelliset järjestöt ovat parhaimmillaan, kun ne tukevat monenkeskistä järjestelmää ja vahvistavat jäsentensä ääntä kansainvälisellä areenalla. Meidän tulisi aloittaa antamalla alueellisille järjestöille järjestelmällisempi vahvempaa edustusta eri globaaleilla foorumeilla ja huippukokouksissa. Meidän olisi myös mahdollisuuksien mukaan siirrettävä toimivaltaa tahoille, joilla paikalliset olosuhteet tunnetaan parhaiten.
Sodan uhrit eivät voi jäädä odottamaan täydellisiä instituutioita. Meidän täytyy löytää ratkaisuja epätäydellisessä maailmassa. Ilmastonmuutos ja kansainvälinen muuttoliike ovat esimerkkejä globaaleista ilmiöistä, joilla on paikallisia vaikutuksia ja jotka vaativat paikallisia ratkaisuja.
***
Kaiken kaikkiaan tarvitsemme keskinäiseen kunnioitukseen perustuvaa arvokasta ulkopolitiikka. Meidän on luotava vuoropuhelun ilmapiiri ja kohdeltava toisiamme tasavertaisesti ja kunnioittavasti.
Uudistamalla monenkeskistä järjestelmää niin, että se vastaa paremmin nykytodellisuutta, voimme pelastaa sen. Samalla meidän on pidettävä kiinni järjestelmän perusperiaatteista.
Nämä periaatteet on kirjattu YK:n peruskirjaan: väkivallan käyttämisen kielto sekä itsemääräämisoikeuden ja kansainvälisen oikeuden kunnioittaminen. Ne koskevat jokaista Yhdistyneiden kansakuntien 193 jäsenvaltiosta.
***
Lopuksi haluaisin tehdä ehdotuksen siitä, miten voisimme saattaa asiat takaisin raiteilleen. Yhdistyneiden kansakuntien perusta rakennettiin San Franciscossa, aivan kuten kansainvälisen rahoitusjärjestelmämme puitteet rakennettiin Bretton Woodsissa.
Maailma tarvitsee nyt uuden San Franciscon hetken. Hetken, jona maailman johtajat kokoontuvat yhteistyön hengessä pohtimaan pitkään ja hartaasti, miten toisesta maailmansodasta lähtien meitä palvelleita kansainvälisiä instituutioita voisi uudistaa.
Meidän on palautettava tasapaino maailmanjärjestykseen. Meidän on sovittava periaatteista, joiden avulla voimme löytää yhteisiä ratkaisuja yhteisiin ongelmiin. Itse en keksi parempaa paikkaa tälle kuin New Delhi. Tarvitsemme New Delhin hetken.
***
Yhteenvetona totean, että on meidän etujemme mukaista tehdä kansainvälisestä järjestelmästä entistä osallistavampi ja oikeudenmukaisempi, samalla kun sen keskeiset arvot ja periaatteet säilytetään.
Vallanjako on poliittinen realiteetti. Joillain on valtaa enemmän, toisilla vähemmän. Se, miten valtaa käytetään, on poliittinen valinta. Voimme valita moninapaisen, opportunistisen kilpailun. Tai voimme valita kaikkia osapuolia hyödyttävän monenkeskisen yhteistyön.
Meidät suomalaiset tunnetaan kansainvälisesti maailman onnellisimpana kansana. Tosin tätä johtopäätöstä ei välttämättä tekisi helsinkiläisessä raitiovaunussa marraskuisena maanantaiaamuna.
Intialaiset ovat puolestaan hymyilevää kansaa. Ja maanne on toistuvasti erään tärkeän tilaston kärjessä: sen, joka mittaa optimismia. Useimmat intialaiset uskovat, että huomenna on parempi päivä kuin tänään.
Yhdistetään suomalainen onnellisuus ja intialainen optimismi oikeudenmukaisemman ja vakaamman uuden maailmanjärjestyksen rakentamisessa. Yhdessä olemme vahvempia.
Kiitos.
