Muutosvarauksin
Hyvät 254. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin osallistujat, arvoisat kutsuvieraat, hyvät naiset ja herrat!
Maanpuolustuskurssit ovat yksi kokonaisturvallisuutemme peruspilareista. Jos maanpuolustuskursseja ei olisi, ne täytyisi keksiä. Nykypäivän rytmissä konsepti saattaisi olla erilainen, mutta peruselementit varmasti säilyisivät.
Kurssin arvo on sen sisällössä ja sen osallistujissa. Te tulette saamaan oppia opettajiltanne ja alustajiltanne, mutta myös toinen toisiltanne. Samalla kokonaisturvallisuutemme verkosto vahvistuu.
Tämän suomalaisen instituution taustalla on lukematon määrä toimijoita, jotka ansaitsevat kiitoksemme. Haluan tässä yhteydessä erikseen kiittää Maanpuolustuskurssiyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Kari Kuusiniemeä, jonka kausi päättyy vuodenvaihteessa. Kari on taitava juristi, jolla on laaja näkemys Suomen asioihin. Yhdistyksen toimintaa hän on luotsannut ansiokkaasti.
***
Olen tähänastisen virkakauteni aikana tasavallan presidenttinä ja ylipäällikkönä vieraillut kaikissa puolustushaaraesikunnissa ja merkittävässä osassa puolustusvoimien joukko-osastoista. Harjoituksissa on käyty Suomessa ja ulkomailla.
Lisäksi olen kuullut puolustushallinnon ja muiden viranomaisten briiffejä säännöllisesti ja laaja-alaisesti. Olen vaikuttunut siitä ammattitaidosta, rauhallisuudesta ja voimasta, joka huokuu kaikesta tekemisestä.
Myös ulkomaisilta kumppaneiltamme olen saanut saman palautteen. Heillä on poikkeuksetta vahva luottamus suomalaiseen osaamiseen, yhteistyöhön ja tahtoon. Voimme olla tästä tyytyväisiä ja ylpeitäkin.
Olen tätä pohdittuani sitä mieltä, että taustalla vaikuttavat historiastamme kumpuavat kokemukset, kokonaisturvallisuuden perinne, kansallinen yhtenäisyys, yleinen asevelvollisuus ja pienelle kansakunnalle usein ominainen, mutta meillä huippuunsa hiottu verkottumisen ja yhteistyön taito. Nykymaailmassa ne ovat ainutkertaisia vahvuuksia.
***
Hyvät kurssilaiset ja arvon vieraat!
Haluan tänään perata kahta kokonaisuutta: meidän turvallisuusympäristöämme ja sitä, miten kehitämme omaa puolustustamme siihen vastaamiseksi.
Turvallisuusympäristömme on karumpi kuin toivoisimme. Sodan ja rauhan kysymysten korostuminen maailmanpolitiikassa ei ole asia, jota me olemme halunneet. Mutta se on tosiasia, ja me olemme Suomena siihen valmistautuneet.
Turvallisuusympäristömme arviointi lähtee Venäjästä, sen tavoitteista ja keinoista pyrkiä tavoitteisiinsa. Yhtenä keinona on sota, ja Venäjä käykin neljättä vuotta sotaa Ukrainassa. Ukraina taistelee oman olemassaolonsa, mutta myös koko Euroopan ja demokratian puolesta ja ansaitsee siinä meidän tukemme.
Samalla minulle on käynyt selväksi, että tukiessamme Ukrainaa me olemme monessa asiassa myös saamapuolella. Ukrainan ymmärrys modernista sodankäynnistä on omaa luokkaansa ja me opimme heiltä paljon. Yhteistyö on kaksisuuntainen tie.
Venäjä ei muodosta meille välitöntä sotilaallista uhkaa. Varautumalla, pelotetta ja puolustusta kehittämällä pyrimme varmistamaan, ettei se jatkossakaan tällaista uhkaa muodostaisi.
Toinen turvallisuusympäristöämme muovaava tekijä on kriisien moniulotteisuus. Hybridivaikuttamisen uudet tai aiempaa viheliäisemmät muodot haastavat yhteiskuntaamme. Erityisesti kriittisestä infrastruktuurista on pidettävä hyvää huolta. Tarkoitan sekä fyysistä infrastruktuuria että digitaalista. Onpa vielä kolmaskin osa infrastruktuuria, joka on yhtä tärkeä: henkinen. Henkinen infrastruktuuri on se kognitiivinen pääoma, joka meillä on yksilöinä ja yhteiskuntana; kriisisietoisuutemme ja yhtenäisyytemme.
Talouden ja teknologian rooli turvallisuudessa on kasvanut. On selvää, että kaikki yhteiskunnalliset kysymykset eivät ole turvallisuuskysymyksiä eikä meidän pidä sitä muuksi muuttaa. Samalla totuus on, että eri sektorit nivoutuvat yhteen ja eri maat tietoisesti ajavat omia intressejään häikäilemättömästi omia vallan välineitään yhdistelemällä.
Uusi todellisuus on merkinnyt myös pelotteen logiikan muutosta. Suurvaltojen välinen strateginen vakaus on niin ikään murroksessa. Olemme siirtyneet uudelle ydinaseaikakaudelle, jossa valitettavasti ydinaseiden merkitys on ollut kasvussa.
Muuallakin maailmassa on tarve kasvattaa ymmärrystä, mutta meille Suomena tässä on ehkä erityisen paljonkin uutta. Miten pelotetta rakennetaan yhdessä, miten eskalaatiota hallitaan. Näitä asioita mietimme ennen itseksemme pienenä Suomena. Olipa maailmantilannekin erilainen.
Nyt olemme mukana kaikissa keskeisissä yhteistyörakenteissa ja näitä turvallisuutemme pilareita vahvistetaan edelleen: Nato, EU, Nordefco, JEF, Suomi-Ruotsi-yhteistyö. Eurooppalainen yhteistyö on vahvistunut ja sen edistäminen on meidän voimakas intressimme.
Tälle aikakaudelle leimaansa antaa myös Yhdysvaltojen roolin muutos. Sotilaallisella tasolla meidän ja Yhdysvaltojen kahdenvälinen yhteistyö toimii loistavasti. Emme voi kuitenkaan jättää huomiotta sitä, että Yhdysvaltojen katse kääntyy osin toisaalle ja tämä muutos on pysyvä.
Meidän on hyvä muistuttaa itsellemme, että nostalgia ei ole strategia. Paluuta menneeseen ei ole.
Vuonna 2022 Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa sai muotoja, jotka muistuttivat meitä 1940-luvun panssaritaisteluista – joista osa vieläpä käytiin nimenomaan Ukrainan aroilla. Myös massasodankäynnissä on ollut historian kaikuja.
Samalla Ukrainan sota on kuitenkin erilainen kuin aiemmat sodat. Sodan etulinja on jähmettynyt lähes ensimmäisen maailmansodan tapaan, mutta ihmisten lisäksi yhteen ottavat autonomiset asejärjestelmät. Sodan uhreista iso osa on ukrainalaisia siviilejä, jotka kärsivät Venäjän kaukovaikutteisista aseista. Historiasta on opittava, mutta sen vangiksi ei pidä jäädä.
Toiveajattelu ei myöskään ole strategia. Meidän on otettava maailma sellaisena kuin se on. Samalla meidän on ymmärrettävä, mihin suuntaan maailma on matkalla ja millainen se voisi olla.
Tästä pääsen siihen, mitä Suomi tekee.
***
Hyvät ystävät!
Maailmansotien opettamana Suomi on ylläpitänyt läpi vuosikymmenten kansallista puolustuskykyään. Samalla olemme kehittäneet kansainvälistä puolustusyhteistyötämme strategisesti jo 1990-luvun hävittäjäratkaisusta lähtien. 2010-luvulla työ sai uutta virtaa sekä kahdenvälisessä että monenvälisessä yhteistyössä.
Kahden vuoden Nato-jäsenyyden ja tuoreehkon puolustusselonteon jälkeen yhden asian tulisi olla selvä, mutta se on edelleen tarpeen sanoa ääneen: Suomen puolustusratkaisu on muuttunut. Rakennamme ja ylläpidämme vahvaa kansallista puolustuskykyä osana yhteistä puolustusta. Tämä on pitkällinen prosessi, joka vaatii kaiken muun lisäksi myös kulttuurista muutosta.
Tärkeää on, että nyt puolustukseen on osoitettu lisää resursseja, mikä mahdollistaa pitkäjänteisen kehitystyön. Puolustusmenojen kasvattaminen on varsinkin tässä taloustilanteessa vaikeaa, mutta meillä on kirkkaana näkökentässä se, miksi joudumme tällaisia panostuksia tekemään. Rauhalla ja vapaudella on hintansa.
Jo pidempään edistetyt strategiset hankkeemme etenevät kohti maaliviivaa. Kävin itse merivoimien esikunnassa kuulemassa uusien korvettien käyttöönotosta. Ilmavoimien suurhanke etenee niin ikään. Korvaamme F-18-kalustomme 64 uudella F-35-hävittäjällä. Niiden merkitystä koko asevoimiemme yhteistoiminnassa ja suorituskyvyssä ei voi aliarvioida. F-35 onkin Yhdysvaltojen entisen ilmavoimien komentajan mukaan tietokone, joka sattuu lentämään.
Maavoimien vuosikymmen on alkamassa. Valtaosa keskeisestä kalustosta korvataan moderneilla järjestelmillä. Kävin kaksi viikkoa sitten Mikkelissä maavoimien esikunnassa, jossa sain kattavan selvityksen maavoimien uudistamiseen. Perinteisten puolustushaarojen lisäksi investoimme miehittämättömiin järjestelmiin sekä kyber- ja avaruusympäristöihin.
Kalustohankinnat näkyvät perinteisesti eniten ulospäin, mutta kyse on koko koneiston vahvistamisesta ja päivittämisestä: tarvitaan ihmisiä, tiloja, osaamista ja ylläpitoa.
Tasapaino ratkaisee. Puolustus vaatii moderneja kykyjä, mutta myös massaa. Laatu ja määrä, molempia tarvitaan. Varastoja ei saa päästää tyhjäksi. Tasapaino vaaditaan myös nykyisyyden ja tulevaisuuden tarpeiden välille. Me toimimme nyt, jotta olemme valmiina nykypäivän kriiseihin, mutta samalla rakennamme pitkäjänteisesti myös puolustusta, joka vastaa tulevaisuuden uhkakuviin.
Jos käytetään Nato-termejä, Suomen toiminta on artikla 3 -lähtöistä. Artikla 3 viittaa siihen, että jokaisen liittokunnan jäsenmaan on pidettävä huolta omasta puolustuksestaan. Yhtä lailla me huomioimme 5 artiklan, jonka myötä me annamme ja saamme solidaarisuutta.
Suomen integroituminen Natoon etenee raiteillaan ja kansainvälisen yhteistyön – monenkeskisen ja kahdenvälisen – merkitys on muutoinkin kasvanut. Suomen Nato-yhteistyö määrittelee keskeisesti Suomen ulkosuhteita ja kansainvälistä asemaa.
Puolustusyhteistyössä Suomi saa ja antaa. Liittolaisten turvallisuus on meidänkin turvallisuuttamme. Tuore esimerkki saatiin viime kuussa, kun Suomi lähetti pikavauhdilla puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen suorituskykyjä Tanskaan tukemaan toimia droonien havaitsemiseksi ja torjumiseksi. Me olemme turvallisuuden tuottaja.
***
Se, että Suomi on huolehtinut omasta puolustuksestaan, on käynyt selväksi omilla joukko-osastokäynneilläni. Mutta se käy selväksi myös, kun katsotaan muiden maiden Suomeen kohdistamaa kiinnostusta.
Suomi kiinnostaa. Se liittyy esimerkiksi meidän arktisen osaamiseemme, josta muutkin haluavat oppia. Muiden maiden harjoitustoiminnan laajuus Suomessa on ennennäkemätöntä. Yhdysvaltojen ja monien muiden maiden joukot haluavat Suomeen ja hyötyvät siitä, mutta samoin hyödymme mekin. Opimme asioita ja osoitamme tiiviin liittolaissuhteemme voimaa.
***
Hybridivaikuttamisen torjunnassa olemme myös kansainvälisesti katsoen hyvässä tilanteessa, mutta sekään työ ei koskaan lakkaa.
Viime aikoina olemme Euroopassa nähneet ilmatilaloukkauksia ja erilaisia droonihavaintoja maiden sisällä. On hyvä ymmärtää, että puhutaan osittain erityyppisistä asioista.
Venäjän ilmatilaloukkauksiin on välittömästi reagoitava. Meillä toimitaan aluevalvontalain mukaisesti, toimivaltuudet ovat ajan tasalla ja tilanteista viestitään sovitulla tavalla. Vasteemme on kohdillaan.
Maiden sisällä tehtävissä droonihavainnoissa on paikallaan soveltaa rauhallisuuden periaatetta. Selvitetään ensin mitä on tapahtunut ja sitten reagoidaan. Silloin tarvitaan erityisesti viranomaisyhteistyötä. Toinen asia on se, että meidänkin pitää rakentaa koko ajan vahvempia droonintorjuntakykyjä.
Droonit ovat muutenkin nyt ihmisten huulilla. Niiden merkitys on kasvava, mutta ei pidä yliarvioida minkään yhden järjestelmän merkitystä. Katsotaan mieluummin laajempaa kuvaa: miehittämättömiä järjestelmiä laajemmin ja tekoälyä niiden taustalla. Tekoäly on transformatiivinen tekijä, myös puolustuksessa. Tekoäly ja sen soveltaminen niin muussa yhteiskunnassa kuin puolustuksessa on haaste, joka meidän Suomessa on kyettävä kääntämään vahvuudeksemme. Ilolla olen pistänyt merkille julkisuudessakin olleen uutisen, että puolustusvoimat käynnistää yhteistyön alan huippuyritysten kanssa.
***
Lopuksi, nyt kun käynnistelette omaa kurssianne ja sen härkäviikkoja, haluaisin antaa yhden evästeen.
Kuulette kurssilla luentoja maamme parhailta asiantuntijoilta viranomaisista ja ministeriöistä tieteen ja kulttuurikentän toimijoihin. Ottakaa irti se oppi, mitä kurssi teille tarjoaa. Samalla olette myös itse alojenne parhaita asiantuntijoita. Panostakaa keskusteluihin keskenänne, oppikaa toisiltanne, ja muodostakaa yhdessä verkosto, joka kantaa läpi elämän, tarvittaessa myös kriisitilanteissa.
Suomen mallia ihaillaan maailmalla, kuten viimeisin Economistin numero osoittaa. Olkaamme siitä ylpeitä, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö malliamme pitäisi jatkuvasti kehittää. Pidetään pää kylmänä ja sydän lämpimänä. Suomen malli on malttia, valmistautumista ja maanpuolustustahtoa. Jatketaan samaan malliin.
Toivotan teille antoisaa kurssia.
