Puheen alkuperäinen kieli on englanti
Muutosvarauksin
Teidän Majesteettinne,
Teidän Kuninkaallinen Korkeutenne,
arvoisat ministerit ja
suurlähettiläät,
hyvät naiset ja herrat.
Suzanne ja minä haluamme esittää syvimmät kiitoksemme Teidän Majesteeteillenne ystävällisestä kutsusta, lämpimästä vastaanotosta ja kaikesta vieraanvaraisuudesta, jota olemme saaneet osaksemme. Kun pelasin jääkiekkoa Tillburgissa 13-vuotiaana, en olisi voinut kuvitellakaan, että jonain päivänä saisin Teidän Majesteeteiltanne, Alankomaiden kuninkaalta ja kuningattarelta, kutsun vierailla täällä suurenmoisessa linnassa Suomen presidenttinä.
Dank u vel.
Alankomaat ja minä olemme vanhoja ystäviä. Meillä on pitkä yhteinen historia. Se tosiaan alkoi, kun olin teini-ikäinen ja osallistuin jääkiekkoturnaukseen, jota isännöi legendaarinen Tillburg Trappers. Siihen aikaan ulkomaille matkustaminen oli iso juttu. Kaikki tuntui niin erilaiselta, mukaan lukien paahtoleipä suklaarakeiden kera aamiaisella. Tajusin kuitenkin nopeasti, että meitä yhdistää tietty makumieltymys, jonka olemme varmaan omaksuneet jo taaperoina ja jonka harvat muut maat jakavat kanssamme. Se on suolainen lakritsi – tai kuten Suomessa sanomme, salmiakki. Näyttää siltä, että Teidän Majesteettinne ja minä emme ole vielä täysin onnistuneet kaikissa tehtävissämme, sillä vaimomme eivät ole oppineet arvostamaan tuota hienostunutta makua, vaikka he nykyään ovatkin kunkin maamme kansalaisia.
Niin tai näin, olen siitä lähtien ollut Alankomaiden suuri ihailija. Ihmisenne. Arvonne. Historianne. Taiteenne. Yrittäjähenkisyytenne. Akateemisuutenne. Urheilunne. Ihailen niitä kaikkia.
Opintojeni aikana minuun teki suuren vaikutuksen Erasmus Rotterdamilainen ja hänen oppinsa kriittisestä ajattelusta ja itsensä kehittämisestä. Luin myös Spinozaa, jonka järkeä ja rationaalisuutta korostavat näkemykset ohjasivat omaa ajatteluani. Ilman näiden alankomaalaisten filosofien työtä ja heidän luomaansa perustaa Euroopan valistukselle maanosamme ei olisi sellainen kuin se on tänään. Enkä minä olisi se, kuka olen tänään.
Filosofia ei ole ainoa ala, jolla alankomaalaisilla on ollut poikkeuksellisen suuri vaikutus Eurooppaan – ja jopa koko maailmaan. Mestareitanne, joita ovat esimerkiksi Rembrandt, Vermeer, Hals ja van Gogh, pidetään maailman historian vaikuttavimpina taiteilijoina. Meitä suomalaisia heidän taiteensa puhuttelee vaatimattomuudellaan. Vaikka alankomaalaiset mestarit olivat hyvin erilaisia keskenään, he kaikki onnistuivat näkemään tavallisessa jotakin poikkeuksellista. Tyttö ja helmikorvakoru, Auringonkukat ja Naurava kavaljeeri ovat maalauksia, jotka minä – ja lukemattomat muut – olemme oppineet yhdistämään Alankomaihin ja sen kansan sieluun.
Olen myös saanut työskennellä erinomaisten alankomaalaisten kollegoiden, kuten Mark Rutten, pääministeri Schoofin, Frans Timmermansin, Jeroen Dijsselbloemin, Wopke Hoekstran ja monien muiden kanssa. Monista heistä on vuosien mittaan tullut ystäviäni. Emme aina ole samaa mieltä jokaisesta pienestä yksityiskohdasta, mutta jaamme samat arvot ja periaatteet. Ja meillä on yhteinen visio yhdistyneestä, suvaitsevaisesta ja turvallisesta Euroopasta. Visio, jonka edistämiseen olemme omistaneet suurimman osan aikuiselämästämme.
Yhteisten arvojen lisäksi ystävyytemme perustuu omalaatuiseen, kuivaan ja hienovaraiseen huumoritajuun, jota vain suomalaiset ja alankomaalaiset ymmärtävät. Elämän järjettömyyden oivaltaminen ja kyky nauraa itselleen vaikeissakin tilanteissa ovat taitoja, joista on hyötyä niin elämässä kuin politiikassakin. Olen aika varma, että te kaikki tiedätte eron introvertin ja ekstrovertin suomalaisen välillä? No, kun introvertti puhuu sinulle, hän katsoo omia jalkojaan. Ja kun ekstrovertti puhuu sinulle, hän katsoo sinun jalkojasi. Ei ihme, että kahden metrin turvaväli pandemia-aikana tuntui meistä lähes yksityisyyden loukkaukselta.
***
Hyvät ystävät, lieve vrienden
Myös Suomella ja Alankomailla on pitkä yhteinen historia, joka ulottuu aina Suomen itsenäistymisen alkuun asti. Alankomaat tunnusti itsenäisyytemme 28. tammikuuta 1918 ensimmäisten maiden joukossa. Jatkoitte samalla linjalla olemalla ensimmäisten joukossa, jotka ratifioivat Nato-jäsenyytemme heinäkuussa 2022.
Jo ennen itsenäisyyttämme olimme oppineet tuntemaan lämpimän ystävyytenne. Vuonna 1899 Venäjän tsaari aloitti niin sanotun Suomen sortokauden, jonka tavoitteena oli lakkauttaa poliittinen itsemääräämisoikeutemme ja kitkeä kulttuurinen omaleimaisuutemme. Tätä vastaan käynnistettiin koko Euroopan laajuinen Pro Finlandia -adressi ja myös useat alankomaalaiset allekirjoittivat vetoomuksen.
Talvisodan aikana, kun taistelimme itsenäisyytemme ja koko olemassaolomme puolesta, Alankomaat oli yksi humanitaarisen avun antajista Suomelle. Jotkut Alankomaan kansalaiset jopa matkustivat Suomeen tukeakseen kamppailuamme. Eräs Jakartasta asti tullut alankomaalainen vapaaehtoinen teki luultavasti kaikista pisimmän matkan osallistuakseen Talvisotaan.
Kuten Teidän Majesteettinne mainitsi puheessaan, meillä oli tilaisuus vastata palvelukseen ainakin osittain, kun tuhoisat Pohjanmeren myrskytulvat iskivät Alankomaihin vuonna 1953. Suomi, joka oli tuolloin köyhä maa, reagoi nopeasti ja toimitti Alankomaihin hyvin eristettyjä, esivalmisteisia puutaloja.
***
Monenkeskisissä yhteyksissä Suomi ja Alankomaat ovat aina olleet luontevia kumppaneita. Ei ole ihme, että Alankomaita kutsutaan usein kuudenneksi Pohjoismaaksi. Meitä yhdistää sama ajattelutapa, samat arvot sekä kunnioitus monenkeskistä sääntöperusteista järjestelmää ja vapaata kauppaa kohtaan. Olemme molemmat vahvoja kansainvälisen oikeuden puolustajia – teidän historianne tällä alalla ulottuu aina Grotiuksesta Haagin kansainvälisiin tuomioistuimiin. Näemme molemmat globaalin vuorovaikutuksen ja kumppanuudet välttämättöminä.
Sekä Suomi että Alankomaat kuuluvat Ukrainan vahvimpiin tukijoihin – niin poliittisesti kuin taloudellisestikin. Teemme yhteistyötä Ukrainan ja Yhdysvaltojen kanssa, EU:ssa ja Natossa sekä niin sanotussa halukkaiden koalitiossa, jotta sodalle saataisiin paras mahdollinen päätös.
Me kaikki haluamme rauhaa. Mutta rauhan ehdot ovat ratkaisevia. Kansainvälisen oikeuden sivuuttaminen johtaisi kauaskantoisiin seurauksiin niin Euroopalle kuin koko maailmalle. Kun kansainvälinen politiikka muuttuu yhä arvaamattomammaksi ja transaktionaalisemmaksi, paras strategia Euroopan maille on pitää yhtä. Meidät kuullaan vain, jos puhumme yhdellä äänellä.
***
Hyvät ystävät
Olen puhunut monista meitä yhdistävistä asioista, mutta en ole maininnut ilmeisintä: jalkapalloa. Saatatte yllättyä kuullessanne, että meillä Suomessakin on kuningas – ja että hän on täällä tänä iltana. Nimittäin Jari Litmanen, joka on paikalla yhdessä toisen suomalaisen legendan, Joonas Kolkan, kanssa. Suomalaisille jalkapallofaneille ”Litti” on todellinen sankari ja jalkapallon kuningas – ja epäilemättä myös monille Ajaxin kannattajille.
Hyvät naiset ja herrat
Viimeisimmän valtiovierailun Suomesta Alankomaihin teki presidentti Martti Ahtisaari vuonna 1999 eli 26 vuotta sitten. Tuohon aikaan olin vielä väitöskirjatutkija, enkä olisi koskaan voinut kuvitella, että jonain päivänä olisin täällä pitämässä tätä puhetta.
Toivon vilpittömästi, että yhä useammat suomalaiset ja alankomaalaiset nuoret saisivat kokea sen, mitä minä koin 13-vuotiaana. Olipa kyse sitten urheilusta, koulusta, kulttuuriprojekteista tai Erasmus-ohjelmasta. Toivon, että he oppisivat tuntemaan toisensa ja kehittäisivät uteliaisuutta toisiaan ja toistensa maita kohtaan. Uteliaisuutta, joka ajan myötä kasvaa ystävyydeksi.
Nostakaamme malja Heidän Majesteeteilleen, kuningas Willem-Alexanderille ja kuningatar Máximalle, Alankomaan kansalle sekä maidemme väliselle ystävyydelle.
Proost.
Kiitos.
