Puheen alkuperäinen kieli on englanti
Muutosvarauksin
Rouva presidentti, Herra presidentti, Arvoisa puhemies
Hyvät ministerit, lähettiläät ja juhlavieraat
Hyvät ystävät
Edeltäjäni, presidentti Sauli Niinistö esitti ajatuksen ETYKin 50-vuotisjuhlakokouksesta vuonna 2021. Tavoitteena oli kunnioittaa Helsingin henkeä ja miettiä, miten nykyhetken ja tulevaisuuden turvallisuuskeskustelut voisivat hyötyä sen perinnöstä.
Neljä vuotta sitten käsityksemme maailmasta oli kuitenkin hyvin erilainen kuin nyt. Jännitteet olivat jo lisääntymässä. Oli paljon merkkejä siitä, että monet maailman johtajista luottavat yhä enemmän voimaan ja väkivaltaan, ja yhä vähemmän yhteisiin sääntöihin ja vuoropuheluun.
Emme kuitenkaan voineet kuvitella, että eurooppalainen maa hyökkää naapuriaan vastaan ilman minkäänlaista provokaatiota ja aloittaa täysimittaisen sodan Euroopan sydämessä. Emme voineet uskoa, että eurooppalainen maa yrittää sotimalla siirtää rajoja ja tehdä päätöksiä toisen puolesta, maan omien kansalaisten yli.
Mutta olkaamme myös rehellisiä. Venäjä hyökkäsi Georgiaan vuonna 2008. Tämä voidaan nähdä alkupisteenä Venäjän nykyiselle käytökselle. Olin silloin Suomen ulkoministeri ja ETYJin puheenjohtaja ja osallistuin tulitaukoneuvotteluihin.
24. helmikuuta 2022 on yksi maailmanhistorian käännekohtia. Elämme sukupolvemme 1918, 1945 ja 1989 -hetkeä. Emme tiedä, mihin maailma on menossa, mutta tiedämme, että se muuttuu. Entiseen ei ole paluuta.
Myös Eurooppa on muuttunut. Pysyvästi, sanoisin. Naapuruussuhteiden luonti Venäjän ja muun Euroopan välille on mahdollista vasta sen jälkeen, kun Ukrainaan on saatu oikeudenmukainen ja kestävä rauha. Siinäkin tapauksessa suhteet tulevat näyttämään erilaisilta kuin ne olivat ennen Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan. Historian kellon viisareita ei voi kääntää taaksepäin. Venäjä on rikkonut kansainvälistä oikeutta räikeällä tavalla.
***
ETYJillä ja sen edeltäjällä ETYKillä on ollut erityinen rooli Euroopan muutoksissa. Myös Suomessa järjestetyt kokoukset vuosina 1975, 1992 ja nyt 2025 heijastelevat eri aikoja ja niiden erityispiirteitä.
Vuonna 1975 Helsingissä löysimme uuden tavan rakentaa maailmansotien jälkeistä Eurooppaa yhdessä. Jaltan kokous vuonna 1945 oli luonut perustukset maailmansotien jälkeiselle maailmalle, rauhalle ja YK:lle. Kokous perustui kuitenkin ajatuksiin voittajista ja häviäjistä sekä suurten valtioiden etupiireistä.
Helsingin loppuasiakirjassa pääosassa eivät olleet voittajat, häviäjät tai voima. Sen sijaan yhteistyötä tulisi rakentaa nojaten yhteisiin periaatteisiin, vuoropuheluun ja molemminpuoliseen kunnioitukseen. Tämä on Helsingin hengen ydin.
Sovimme yksinkertaisista periaatteista, joita lupasimme noudattaa. Näitä ovat muun muassa valtioiden tasa-arvo ja suvereniteetti, alueellinen koskemattomuus, rajojen loukkaamattomuus sekä väkivallasta pidättäytyminen ja konfliktien rauhanomainen ratkaisu.
Sovimme myös, että emme katso Euroopan turvallisuutta vain valtioiden näkökulmasta, vaan keskiössä ovat kansalaiset, ihmiset ja universaalit ihmisoikeudet. Tämän periaatteen varmistamiseksi kansalaiset eri maissa alkoivat järjestäytyä ja vaatia omilta johtajiltaan heille luvattuja oikeuksia. He alkoivat rakentaa osaamista, jota oikeuksien takaamiseksi vaaditaan.
Vuonna 1992 johtajat kokoontuivat uudelleen Helsingissä. Kylmä sota oli loppunut. Kapitalismi oli voittanut kommunismin, vapaus kontrollin ja demokratia diktatuurin. Luotiin pohjaa instituutiolle – ETYJille – jonka avulla yhdessä sovittuja periaatteita voitaisiin edistää systemaattisemmin. Yhdeksi päätehtäväksi nousi konfliktien ehkäisy ja ratkaisu. ETYJille kehittyi tärkeä rooli alustana rauhanomaisten ratkaisujen etsimiselle.
ETYJissä kehittyi myös ajatus laajasti ymmärretystä turvallisuudesta, jonka keskiössä ovat kansalaiset ja heidän oikeutensa. ETYJin saavutukset esimerkiksi vähemmistöjen oikeuksien tukijana, mediavapauksien vartijana sekä hyvän hallinnon ja oikeusjärjestelmän kehittäjänä ovat merkittäviä.
Nyt vuonna 2025 nämä saavutukset, eli yhdessä sovitut periaatteet, laaja ihmiskeskeinen turvallisuus ja kyky sekä halu ratkaista konflikteja vuoropuhelun keinoin ovat uhattuina. Samaan aikaan ne ovat tärkeämpiä kuin koskaan ennen.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ei vain riko yhteisiä periaatteita. Vaatimukset maiden kansallisen suvereniteetin rajaamisesta sekä etupiireistä haastavat koko eurooppalaisen tradition demokratiasta ja oikeusjärjestelmästä.
Paluu etupiireihin johtaisi tilanteeseen, jossa itsenäisen, demokraattisen maan asioista eivät päättäisi maan kansalaiset vaan toisen maan epädemokraattinen johto. Turvallisuuden keskiössä eivät olisi enää ihmiset ja heidän oikeutensa, vaan naapurimaan johdon valtapyrkimykset.
Euroopassa olemme nyt valinnan äärellä. Valintana on Jalta tai Helsinki, eli etupiirit ja voima, tai valtioiden suvereniteetti sekä yhteiset säännöt ja periaatteet.
***
Suomessa valinta on täysin selvä. Haluamme edelleen rakentaa Eurooppaa nojaten yhteisiin periaatteisiin ja sääntöihin, vuoropuhelun kautta. Tämän edistämiseksi meidän tulee myös toimia.
Euroopan sisällä meidän tulee puolustaa näitä periaatteita kaikessa toimissamme. Yhteisten periaatteiden rikkomista ei tule hyväksyä ja aggressioon tulee vastata. Samalla meidän tulee huolehtia siitä, että vastaukset aggressioon eivät riko periaatteita lisää. Demokratian uhkiin ei tule vastata epädemokraattisin keinoin.
Monenkeskistä, sääntöihin perustuvaa järjestelmää haastetaan myös globaalisti. Yhä useampien maiden johtajat haluavat hoitaa asiat kahdenvälisesti tai väliaikaisten, minilateraalijärjestelyjen kautta. Kynnys voimankäytölle on madaltunut ja sodan ja rauhan välinen raja on hämärtynyt hybridisodankäynnin myötä. Näemme tämän kehityksen tulokset siviilien kärsimyksenä esimerkiksi Gazassa ja Sudanissa. Meidän tulee puolustaa monenkeskistä järjestelmää ja yhteisiä sääntöjä ja periaatteita myös globaalisti, ei vain Euroopassa.
Vaikka Helsingin loppuasiakirjan allekirjoittajat ovat valtioita, ehkä merkittävin vaikutus saatiin aikaiseksi ihmisten ja yhteistyön kautta. Ihmisten lisääntynyt ymmärrys heidän oikeuksistaan ja halu olla yhteydessä naapureihin myös rautaesiripun toisella puolella vaikutti keskeisesti kylmän sodan rauhanomaiseen päättymiseen.
Uskon, että samalla tavalla myös tulevaisuudessa Euroopan turvallisuuden ytimessä ovat ihmiset, yhteistyö ja vuoropuhelu. Tämä konferenssi ja laaja edustus eri kansalaisjärjestöistä kertoo siitä, että Suomi on edelleen sitoutunut edistämään Euroopan turvallisuutta eri tasoilla. Näemme kansalaiset ja kansalaisjärjestöt olennaisena osana Euroopan turvallisuutta myös tulevaisuudessa.
***
Toivon, että jokainen osallistuja löytää merkittävän tavan osallistua keskusteluun, Helsingin hengessä. Vaikka maailma on 50 vuodessa muuttunut paljon, ihmisten väliseen toimintaan pätee edelleen samat lainalaisuudet. Parhaat ratkaisut löytyvät aidon vuoropuhelun ja kuuntelun kautta. Yhteiset ratkaisut ovat vaikeampia löytää, mutta ne ovat myös kestävämpiä.
Hyvät ystävät
Tasan 50 vuotta sitten, täällä Finlandia-talossa, presidentti Urho Kekkonen sanoi puheessaan, että ”olemassa olevien tosiasioiden tunnustaminen ei tarkoita nykytilanteen heikkouksiin alistumista”. Olen samaa mieltä.
Päinvastoin, tosiasioiden hyväksyminen sellaisenaan on lähtökohta tilanteen parantamiselle. Meillä kaikilla on ulkopoliittinen rooli. Kannustan kaikkia pohtimaan ja visioimaan yhteistä tulevaisuutta.
***
Toivotan teille kaikille menestyksekästä, mielenkiintoista ja keskustelevaa konferenssia.
Kiitos.
