Arvoisat edustustojen päälliköt, hyvät suurlähettiläät
Merkittävät ajanjaksot jäävät usein aikalaisilta huomaamatta. Töitä tehdään ja asioita hoidetaan. Vasta myöhemmin havahdutaan siihen, että tapahtumien kulku ja tehdyt päätökset yhtäältä jäivät historiaan, toisaalta määrittivät tulevaisuutta.
Meillä on tapana antaa historialle erilaisia väliotsikoita – Euroopan konsertti, kylmä sota, liennytys. Elämme jälleen aikaa, jolla on epäilemättä kauaskantoisia seurauksia. Mutta mikä ilmaisu tiivistäisi tämän aikakauden identiteetin? Maailma moninapaistuu ja kansainvälistä järjestystä haastetaan. Epäjärjestys kasvaa. Kylmän sodan jälkeinen aikakausi on tullut päätökseen, mutta uusi aikakausi hakee vielä muotoaan. Tätä tarinaa ei ole vielä kirjoitettu.
Kuten kansainvälisessä politiikassa aiemminkin, tarina rakentuu kolmelle perusainekselle. Ne ovat arvot, intressit ja valta. Näistä koostuu jokaisen valtion ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Näillä kaikilla tasoilla elävät myös valtioiden väliset suhteet. Tämä on Suomenkin pelikenttä.
Suomella on työkalupakissaan erityisesti arvot ja intressit. Pienenä valtiona ymmärrämme, että valtamme on rajallinen. Siksi meidän on toiminnallamme aina pyrittävä maksimoimaan vaikutusvaltamme.
***
Ensiksi – kaikki lähtee arvoista. Moni teistä varmasti jakaa tuntemukseni siitä, että arvot ovat nyt kansainvälisessä politikassa koventuneet. Agendaa ovat viime vuodet hallinneet vaikeat aiheet. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, Lähi-idän tilanne, kauppasodat ja entistä transaktionaalisempi ulkopolitiikka. Me, Suomi, pidämme kiinni omista arvoistamme. Niiden perustana ovat demokratia, yhdenvertaisuus ja oikeusvaltio. Ymmärrämme samalla, että kaikki maailman 200 kansallisvaltiota eivät arvojamme jaa.
Toiseksi – kaikilla valtioilla on intressinsä. Tässä ajassa erityisesti suurvaltojen intressit ovat entistä paljaampia ja kapeampia. Ollaan perusteiden äärellä: sota ja rauha, turvallisuus ja hyvinvointi, yhteistyö ja yhteenotto. Meidän tärkein intressimme on kuitenkin muuttumaton. Kuten ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko toteaa, se on turvata Suomen itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus, estää Suomen joutuminen sotilaalliseen konfliktiin ja taata kaikkien suomalaisten turvallisuus ja hyvinvointi.
Kolmanneksi – valta ja se, kuinka sitä käyttää, määrittää marssijärjestyksen: kuka johtaa, kuka seuraa ja kuka vastustaa. Tunnetusti, valta on pohjimmiltaan kykyä saada toiset toimimaan haluamallaan tavalla. Joko kovan vallan avulla, keppiä ja porkkanaa käyttäen. Tai pehmeällä vallalla, eli vaikuttamalla asenteisiin. Kuten totesin, pienenä maana meidän valtamme, erityisesti kova, on rajallinen. Osana Euroopan unionia, Natoa ja muita maaryhmiä valtamme kasvaa. Ja järkevällä diplomatialla voimme kasvattaa vaikutusvaltaamme. Siitä on kyse minun työssäni. Siitä on kyse valtioneuvoston työssä, eduskunnan työssä ja teidän, diplomaattien työssä. Siis vaikutusvallan kasvattamisesta.
Annan kolme esimerkkiä.
***
Ensiksi, Ukraina.
Venäjän hyökkäyssota jatkuu jo neljättä vuotta. Näiden vuosien kuluessa rintamatilanteessa on aika ajoin ollut myönteisempää kehitystä ja välillä taka-askelia. Koko ajan on kuitenkin käynyt yhä ilmeisemmäksi, että sodalla voi olla vain diplomaattinen ratkaisu.
Viime päivät ja viikot työtä tämän ratkaisun eteen on tehty hyvin intensiivisesti Yhdysvaltain presidentti Trumpin aloitteen seurauksena. Eurooppa on näissä keskusteluissa osoittanut vahvaa yhtenäisyyttä ja tietysti solidaarisuutta Ukrainaa kohtaan. Vielä on liian aikaista sanoa, miten ja milloin sota päättyy. Ukraina ja samalla sitä tukevat länsimaat joutuvat kohtaamaan perustavanlaatuisia kysymyksiä, joissa tehtävien ratkaisujen vaikutukset ovat kauaskantoisia. Täydellisiä lopputuloksia sodissa ei ole. Yhdessä liittolaisten kanssa teemme kuitenkin hartiavoimin töitä sen eteen, että Ukrainan neuvotteluasema olisi vahva. Nyt keskustelua käydään Ukrainalle tarjottavista turvatakuista ja järjestelyistä, jotka vahvistavat Ukrainan puolustuskykyä ja itsemääräämisoikeutta. Osallistumismahdollisuuksia tulee olemaan monenlaisia, ja Suomi tulee olemaan mukana tavalla tai toisella.
Suomi on viime aikoina ollut osana suurempien maiden keskusteluita. Mahdollisuus tuoda esiin näkemyksiämme ja kuulla niitä muilta on meille erittäin arvokas. Kuten ulkoministeri Valtonen on usein todennut, Ukrainan sota on meidän sotamme. Sota ja sen ratkaisu ovat ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme merkittävimpiä kysymyksiä.
Käytämme siis vaikutusvaltaamme. Samalla tiedostamme realiteetit – sen, että kaiken aikaa ja kaikkialla emme voi olla kokoamme suurempia. Meidän on valittava painopisteemme. Tiedostamme sen, että mahdollisuus vaikuttaa saattaa sulkeutua yhtä nopeasti kuin se on avautunut. Vaikutusvalta on ansaittava joka ikinen päivä uudestaan.
***
Toiseksi, Lähi-itä.
Lähi-idässä Suomen tavoitteet ja politiikka ovat muuttumattomat ja selvät: me tuemme kahden valtion ratkaisua ja pyrimme edesauttamaan sen aikaansaamista. Israelin toiminta ja yhä kurjemmaksi käyvä tilanne Gazassa sekä Hamasin vallan jatkuminen ja panttivankien kohtalo ovat saaneet monet kysymään, mikä paras tapa kahden, itsenäisen, rauhanomaisesti ja turvassa elävän valtion saavuttamiseksi on. Mitkä päätökset vievät meitä lähemmäs tavoitteemme saavuttamista? Tästä emme voi irrottaa sitä kysymystä, milloin on oikea aika Suomen tunnustaa Palestiinan valtio. Toin oman kantani esiin aiemmin kesällä.
Kahden valtion ratkaisun toteutuminen edellyttää Palestiinan valtion tunnustamisen lisäksi sitä, että ne valtiot, jotka eivät ole tunnustaneet Israelin valtiota, niin tekevät. Tämänkin eteen on työskenneltävä. Positiivinen askel oli heinäkuussa New Yorkissa annettu kansainvälinen julistus, jossa myös alueen arabimaat yhdessä sitoutuvat ensimmäistä kertaa Israelin turvallisuuteen ja vaativat Hamasia vapauttamaan kaikki panttivangit, luopumaan vallasta Gazassa sekä luovuttamaan aseensa Palestiinalaishallinnolle.
Tämä ei ole helppo, tai mustavalkoinen kysymys. Lähi-idän kriisissä Suomen vaikutusvalta on hyvinkin rajallinen. Meidän päätöksillämme ei sotaa ja kärsimystä alueella lopeteta. Silti on kysyttävä, mitä me voimme tehdä. Erityisesti globaalissa etelässä seurataan nyt, toimiiko Eurooppa sanojensa ja arvojensa mukaan. On myös intresseissämme toimia oikein.
***
Kolmanneksi esimerkiksi nostan suhteemme kahteen johtavaan suurvaltaan, Yhdysvaltoihin ja Kiinaan.
Yhdysvaltojen kanssa jaamme perinteisesti yhteisen, läntisen arvopohjan. Se on yksi Suomen merkittävimmistä kauppakumppaneista ja vahvin liittolaisemme. On meidän intresseissämme, että meillä kaikkina aikoina on hyvä ja suora suhde Yhdysvaltoihin. Nyt näin on.
Viime vuosina olemme tiivistäneet yhteistyötämme monilla keskeisillä sektoreilla, kuten tekoäly- ja kvanttiteknologiassa, kriittisissä mineraaleissa ja puolustusteollisuudessa. Olemme tehneet sopimuksia, jotka kestävät yli ajan, kuten puolustusyhteistyösopimus DCA. Olemme määrätietoisesti vahvistaneet suhteitamme osavaltiotasolla ja luoneet yhteyksiä kongressiin. Itse olen pitänyt tiiviisti yhteyttä Yhdysvaltojen presidenttiin ja puolentoista vuoden sisällä tavannut lähes 60 senaattoria tai edustajainhuoneen jäsentä. Uskon näiden suhteiden kantavan hedelmää pitkään.
Vahva suhde kestää senkin, ettei kaikesta olla samaa mieltä. Otan esimerkiksi monenkeskisyyden, joka on meille paitsi tärkeä arvo, myös keskeinen intressi. Me puolustamme kansainvälistä monenkeskistä järjestelmää silloinkin, kun liittolaisemme Yhdysvallat sen arvoa kyseenalaistaa ja vetäytyy järjestöistä tai sopimuksista, jotka tuottavat yhteistä hyvää.
Suhteemme Kiinaan on toisenlainen. Kiinan toimintaa ohjaavat arvot, jotka poikkeavat omistamme. Demokratian puutetta ja yhden puolueen läpitunkevaa valta-asemaa meidän on vaikea ymmärtää. Ihmisoikeusrikkomuksia taas mahdotonta hyväksyä. Mutta intresseissämme on hyvän ja toimivan Kiina-suhteen ylläpito ja tietyillä aloilla sen vahvistaminen, Euroopan unionin kehyksessä ja kahdenvälisesti.
Kiina on keskeisessä asemassa niin ilmastonmuutoksen hillitsemisessä kuin kansainvälisessä kaupassakin. Globaalin idän johtovaltiona sillä on vipuvartta, puhutaanpa sitten Venäjän sodasta Ukrainassa tai kansainvälisen järjestelmän tulevaisuudesta. Kaikki meidän intressejämme. Arvoistakin on Kiinan kanssa mahdollista puhua, kuten tein viime syksynä valtiovierailullani Pekingissä.
Kiinan ja Yhdysvaltain geopoliittinen kilpailuasetelma on kansainvälisen politiikan keskiössä. Se määrittelee meneillään olevan vuosikymmenen suunnan. Suomen intresseissä on, että Kiina ja Yhdysvallat tulevat toimeen. Ideaalimaailmassa toivoisin, että niiden yhteistyö vahvistaisi kansainvälisiä instituutioita ja sääntöpohjaista järjestelmää. Sen eteen teemme työtä, mutta myönnän, että sen puolesta en juuri nyt löisi vetoa. Vaikutusvalta on usein myös sitä, että rakentaa ulkopolitiikkansa maailmaan, joka on, ei sellaiseen joka sen toivoisi olevan.
***
Hyvät edustustojen päälliköt
Maailma on siis muuttunut. En silti sano, että meidän pitää muuttua. Me pysymme itsenämme. Suomena.
Mutta kyllä meidän tätä peliä täytyy pelata uudella tavalla.
Diplomatiaa tehdään eri tavoin kuin ennen. Muutos on ollut nopea, ja sitä on vauhdittanut Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi. Uskon muutoksen myös olevan pysyvä. Tempo on kova ja informaatio usein epätäydellistä. Joudumme sietämään epävarmuutta ja menemään rohkeasti tilanteisiin, joiden lopputuloksista ei ole varmuutta. Jos me emme käytä tilaa vaikuttaa, joku muu käyttää sitä. Ja halusimme tai emme, henkilösuhteet korostuvat kansainvälisten asioiden hoidossa. Niihin on panostettava, kaikilla tasoilla.
Teidän työnne ytimessä on Suomelle olennaisen, vaikuttamista tukevan analyysin tuottaminen. Teidän on kyettävä ymmärtämään sekä kokonaiskuvaa että lukemaan tilanteiden nopeita muutoksia. Merkityksellisen analyysin takana on lukuisia luottamuksellisia keskusteluita. Niiden takana taas luottamukseen perustuvia henkilösuhteita. Rakentakaa ja hoitakaa niitä.
Vielä ennen johtopäätöksiäni, haluaisin tuoda esiin seuraavan asian. Ulkoministeriön työ on näinä aikoina meille kriittisen tärkeää. Ikävä kyllä, julkisuudessa huomio on viime aikoina kiinnittynyt vähemmän työhönne, enemmän johtamisen ja työyhteisöjen ongelmiin. Nämä ongelmat on saatava korjattua. Suurlähettilään tehtävä on kunniatehtävä, johon liittyy painava vastuu. Kaikella toiminnallanne te edustatte Suomea ja toimitte esikuvina nuorille, lahjakkaille diplomaateillemme sekä niille nuorille, jotka vielä kuluttavat koulunpenkkiä ja haaveilevat diplomaatin urasta. Kiitän ulkoministeriä ja ministeriön virkajohtoa siitä, että korjausliikkeitä on tehty ja tehdään edelleen.
***
Ystävät
Tässä uudessa ajassa Suomi ja meidän järjestelmämme toimii. Me olemme osoittaneet, että kykenemme mukautumaan muutokseen. Päätöksiä ja linjauksia syntyy – harkiten, mutta tarvittaessa nopeasti. Yhteistyötä hallituksen, eduskunnan ja virkamieskunnan kanssa tehdään pyrkien kohti yhteisiä päämääriä. Ulkopolitiikka on joukkuepeliä.
Pidetään tämä henki. Vaikutusvaltaa kasvatetaan aktiivisuudella. Emme voi tyytyä seuraamaan asioiden kehittymistä ja muiden maiden ratkaisuja ennen omia toimiamme. Tässä hektisessä maailmanajassa liika odottaminen saattaa johtaa siihen, että meidät on asetettu tapahtuneiden tosiasioiden eteen. Meidän on pyrittävä esittämään ajatuksia ja ajamaan intressejämme ennakoivasti.
Haluan kiittää teitä ja koko ministeriön väkeä työstänne ja tuestanne. Kirjoitetaan yhdessä seuraava luku Suomen tarinaa ja tehdään parhaamme jättääksemme jälkemme myös toiseen tarinaan: siihen suurempaan, jota tästä aikakaudesta tullaan kertomaan.
Kiitos.
