Teidän Majesteettinne,
hyvät juhlavieraat,
hyvät ystävät.
¡Bienvenidos a Finlandia!
Suzannella ja minulla on suuri kunnia toivottaa Teidän Majesteettinne tervetulleiksi valtiovierailulle Suomeen. Edellisestä Espanjan valtiovierailusta on kulunut 37 vuotta.
Vuonna 1989 Hänen Majesteettinsa kuningas Juan Carlos puhui täällä Helsingissä Suomen ja Espanjan välisestä maantieteellisestä etäisyydestä, mutta myös siitä, kuinka läheisiä maamme ovat toisilleen henkisesti.
Mielestäni tuo huomio pätee edelleen.
Ja tänä iltana, Teidän Majesteettinne, meillä on etuoikeus jatkaa tuota tarinaa.
***
Oma henkilökohtainen suhteeni Espanjaan alkoi epätavallisissa oloissa: Suomen Puolustusvoimissa.
Samana vuonna kun Teidän Majesteettinne vanhemmat vierailivat Suomessa, minä suoritin asepalvelustani.
Palvelustoverini valmistautuivat lähtemään Lappiin harjoituksiin.
Minä valmistauduin lähtemään Espanjaan.
Olin saanut luvan matkustaa Espanjaan osallistuakseni Las Brisasin kentällä pelattavaan Spanish Open ‑golfturnaukseen.
Sillä aikaa, kun muut opettelivat selviytymään arktisissa oloissa, minä opettelin selviytymään Espanjan helteessä golfmaila kädessäni.
Myöhemmin sain toki oman osani talviolojen koulutuksesta. Mutta juuri tuolloin olin varuskunnassa joko muiden kateuden tai pilkan kohteena.
Se oli ensimmäinen merkittävä kokemukseni Espanjasta, mutta ei suinkaan viimeinen.
***
Vuosia myöhemmin, kun saavuin uutena tulokkaana Euroopan parlamenttiin, sain perehdytysapua espanjalaisilta ystäviltä.
Kun ei vielä tunne Euroopan instituutioita, niihin tutustuminen on tärkeää. Mutta ihmisiin tutustuminen on vielä tärkeämpää.
Jonkun täytyy selittää kirjoittamattomat säännöt. Jonkun täytyy esitellä tulokas kollegoille. Jonkun täytyy saada sinut tuntemaan, että kuulut joukkoon.
Minulle tuo henkilö oli Íñigo Méndez de Vigo.
Ystävyytemme on säilynyt tähän päivään saakka.
Muistan tuolta ajalta toisenkin espanjalaisen. Hän on Camilo Villarino, joka nykyään on Teidän Majesteettinne hovin päällikkö.
Kun Nizzan sopimusta neuvoteltiin, vietimme pitkiä päiviä ja öitä keskustellen Euroopan tulevaisuudesta, luonnostellen ja suunnittellen.
Se oli rankkaa. Ei välttämättä sellainen prosessi, jonka aikana olisi rakastunut eurooppalaiseen integraatioon.
Uuvuttavien neuvottelukierrosten jälkeen useimmat meistä nousivat lentokoneeseen ja toivoivat saavansa hieman unta.
Mutta ei Camilo.
Hän otti esiin Foreign Affairs -lehden uusimman numeron ja alkoi lukea.
Tuo kuva on painunut mieleeni, koska siihen kiteytyy jotain olennaista Espanjasta ja Euroopasta: uteliaisuus, kunnianhimo ja usko siihen, että aina voi oppia jotain uutta.
Sydäntäni lämmittää, että Camillo on täällä tänään. Valitettavasti Íñigo joutui viime hetkellä perumaan tulonsa.
En tietenkään ole ainoa suomalainen, jolla on henkilökohtaisia yhteyksiä Espanjaan. Kaukana siitä. Espanja on ehkä se EU-jäsenmaa, jonka suomalaiset tuntevat parhaiten.
Joka vuosi noin kymmenesosa Suomen kansasta matkustaa lomalle Espanjaan. Jokaisella suomalaisella on jokin tarina Espanjasta kerrottavanaan.
Omaan tarinaani liittyy keskeisesti Lanzarotella sijaitseva Club La Santa, jossa perheeni on lomaillut joka vuosi vuodesta 2008 lähtien.
***
Nämä henkilökohtaiset yhteydet perustuvat johonkin vielä syvempään: yhteisiin arvoihimme.
Kuten Suomen silloinen presidentti Martti Ahtisaari sanoi Madridissa vuonna 1999, Suomella ja Espanjalla on yhteinen arvomaailma.
Yhteiskuntamme perustana ovat demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeudet ja tasa-arvo.
Maamme tukevat vankasti monenkeskistä yhteistyötä ja sääntöpohjaista kansainvälistä järjestystä.
Vaikka maamme sijaitsevat Euroopan vastakkaisissa kolkissa, meillä on yhteinen näkemys siitä, millaista Eurooppaa haluamme rakentaa.
Eurooppaa, joka säilyy yhtenäisenä.
Eurooppaa, joka säilyy avoimena.
Eurooppaa, joka kykenee uudistumaan ja katsoo kunnianhimoisesti tulevaisuuteen, silloinkin kun poliittiset olosuhteet vaikuttavat hankalilta.
***
Tänään meillä Euroopassa on monia haasteita.
Paineita tulee eri suunnista, mutta ne vaikuttavat meihin kaikkiin.
Espanja kohtaa maahanmuuton aiheuttamaa painetta Euroopan etelärajalla, Suomi puolestaan turvaa Euroopan itärajaa.
Tämän kesän tapahtumat Ceutassa asettivat Espanjan valtavan paineen alle.
Suomi on puolestaan joutunut kohtaamaan Venäjän välineellistämää maahanmuuttoa.
Tilanteet ovat erilaisia, mutta niiden opetus on sama.
Nämä kysymykset koskettavat yhteisen ihmisyytemme ydintä, mutta samalla ne haastavat kansallisen ja eurooppalaisen turvallisuutemme.
Turvalliset ulkorajat ovat välttämättömät.
Eurooppalainen solidaarisuus on välttämätöntä.
Yhtäkään jäsenvaltiota ei tule jättää yksin kohtaamaan paineita, jotka viime kädessä koskettavat kaikkia eurooppalaisia.
Teen siis tämän aivan selväksi: Suomi seisoo täysin solidaarisena Espanjan rinnalla.
***
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan koettelee edelleen Euroopan kestokykyä ja yhtenäisyyttä. Sen vaikutukset tuntuvat voimakkaimmin täällä itäisellä sivustalla.
Samaan aikaan Lähi-idän epävakaus ja muuttoliikkeen paineet vaikuttavat meihin kaikkiin, mutta erityisen suoraan eteläiseen sivustaan.
Lisäksi muutokset transatlanttisissa suhteissa edellyttävät, että me eurooppalaiset kannamme, sekä yksin että yhdessä, aiempaa suurempaa vastuuta omasta turvallisuudestamme ja puolustuksestamme.
***
Johtopäätös on selkeä:
Ei ole enää ”teidän haasteitanne” ja ”meidän haasteitamme”.
On vain Euroopan yhteisiä haasteita.
Turvallisuutemme on yhteinen.
Vaurautemme on yhteinen.
Ja tulevaisuutemme on yhteinen.
***
Onneksi Eurooppaa eivät kuitenkaan määrittele vain siihen kohdistuvat haasteet.
Sitä määrittelevät myös yhdessä juhlimamme menestykset.
Tämä on ollut hyvä vuosi sekä Espanjalle että Suomelle.
Espanja voitti jalkapallon maailmanmestaruuden. Lämpimät onnittelut voitosta!
Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden.
Urheilulajit ovat erilaisia, mutta opetus on sama.
Menestys harvoin syntyy yksilön erinomaisuudesta.
Se syntyy tiimityönä. Tästä hyvä esimerkki on Enric Masin voitto tämänvuotisessa Vuelta a Españassa.
***
Tästä pääsenkin taksisin urheilun.
Olen puhunut golfista ja pyöräilystä, kahdesta lajista, joiden parissa olen viettänyt kohtuuttoman paljon aikaa.
Mutta minun on myös mainittava purjehtiminen.
Teidän Majesteettinne, olette ansioitunut purjehtija.
Ja puhuttiinpa sitten golfista, pyöräilystä tai purjehtimisesta, opetus on hämmästyttävän samanlainen.
Olosuhteet ovat harvoin täydelliset.
Tuuli ei aina puhalla suotuisasti.
Tie ei aina ole tasainen.
Eikä luovuttaminen ole koskaan toimiva strategia.
Tämä pätee urheilussa.
Tämä pätee diplomatiassa.
Ja aivan erityisesti tämä pätee Euroopassa.
Nyt, 37 vuotta sen jälkeen, kun Hänen Majesteettinsa kuningas Juan Carlos puhui täällä Helsingissä maittemme henkisestä läheisyydestä, voimme todeta suhteemme entisestään vahvistuneen.
Ystävyytemme perustuu henkilökohtaisiin yhteyksiin.
Yhteiset arvomme vahvistavat sitä.
Ja sitä pitää yllä vakaumus siitä, että me eurooppalaiset saavutamme enemmän, kun etenemme yhdessä.
***
Siispä, Teidän Majesteettinne, hyvät juhlavieraat:
Espanjalle.
Suomelle.
Euroopalle.
Ja maittemme väliselle ystävyydelle.
¡Viva España!
Eläköön Suomi!
Kiitos. Gracias.
¡Salud!
