Arvoisa presidentti Nausėda,
rouva Nausėdienė,
arvoisa pääministeri,
arvoisat ministerit,
hyvät ystävät,
Suzannella ja minulla on suuri ilo olla valtiovierailulla täällä kauniissa Vilnassa. Lämmin kiitos ystävällisestä vastaanotosta.
Minulla on hienoja muistoja Liettuasta. Vierailin Vilnassa ensimmäisen kerran vuonna 1992. Se oli yliopistoni järjestämä opintomatka. Vaikka neuvostoajoista ei ollut tuolloin kulunut vielä kauaa, muistan, miten Vilna tuntui selvästi eurooppalaiselta kaupungilta. Neuvostovallan vuosikymmenet eivät koskaan sammuttaneet Liettuan todellista, vuosisatojen aikana rakentunutta identiteettiä.
Ihailin liettualaisia silloin, ja ihailen teitä nyt. Liettua on loistava esimerkki kansakunnasta, joka kukoistaa ja ohjaa omaa kohtaloaan.
Itsenäisen Liettuan valtion juuret ovat syvällä. Olitte aikoinaan Euroopan suurin valtio ja toimitte vuosisatojen ajan vahvana vastavoimana Moskovan laajentumiselle. Suomi, joka tuolloin kuului Ruotsin valtakuntaan, ei paininut ihan samassa sarjassa.
Yli sadan vuoden ajan olitte Suomen tavoin osa Venäjän keisarikuntaa. Mutta Suomen tavoin tekään ette koskaan menettäneet identiteettiänne.
Myöhemmin, neuvostovallan vuosikymmeninä, kansanne henki pysyi vahvana. Vuonna 1990 Liettua seisoi historiallisessa tienhaarassa ja valitsi vapauden. Ensimmäisenä Neuvostoliitosta itsenäistyneenä tasavaltana juuri liettualaiset käynnistivät liikkeen, joka muutti Euroopan suunnan.
Muistan seuranneeni itsenäisyysjulistukseenne liittyviä tapahtumia nuorena valtiotieteen opiskelijana Yhdysvalloissa. Ihailin kansanne rohkeutta. En tuolloin osannut vielä aavistaa, että toimisin myöhemmin Vytautas Landsbergisin kollegana Euroopan parlamentissa.
***
Tänään olemme jälleen historiallisessa tienhaarassa. Mutta tällä kertaa yhdessä.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan ja sen pyrkimykset horjuttaa Euroopan turvallisuusarkkitehtuuria ovat lähentäneet Euroopan maita. Ennen kaikkea se on tuonut Baltian maat ja Pohjoismaat lähemmäs toisiaan kuin koskaan aiemmin.
Kahdeksan Pohjoismaan ja Baltian maan muodostama NB8 on Suomen läheisin kumppanimaiden ryhmä. Jaamme samat arvot ja intressit. Ja vaikka polkumme ovat olleetkin erilaiset, meillä on yhteinen historiallinen muisti. Tiedämme, mitä meillä on vastassamme. Eikä kukaan meistä halua olla enää koskaan yksin.
Suomi ja Liettua ymmärtävät, että Ukrainan turvallisuus liittyy läheisesti omaan turvallisuuteemme. Kenen tahansa suomalaisen tai liettualaisen on helppo asettua ukrainalaisten ystäviemme asemaan. Tukemme Ukrainalle on vankkumatonta. Olen ylpeä siitä yhteistyöstä, jota Suomi ja Liettua tekevät Ukrainan kanssa, esimerkiksi kansainvälisessä väestönsuojakoalitiossa.
Tunnistamme myös, että meillä on paljon opittavaa Ukrainalta. Sen asevoimat ovat Euroopan kyvykkäimmät. Ukrainalla on Euroopan edistyneimmät droonit. Ukraina voi auttaa meitä vahvistamaan turvallisuuttamme. Keskustelimme tästä Naton itäisten jäsenmaiden kokoontumisessa Bukarestissa, missä olimme juuri eilen presidentti Nausėdan kanssa.
***
Kuten kaikissa perheissä, myös NB8-perheessämme on tietenkin monimutkaisia suhteita ja historian kerroksia.
Monet liettualaiset tietävät tarinan, jonka mukaan 500 vuotta sitten syntynyt liettualaispuolalainen renessanssiprinsessa Katariina Jagellonica toi Suomeen maan ensimmäisen haarukan.
Prinsessa Katariina meni naimisiin Ruotsin prinssi Juhanan, joka oli tuohon aikaan Suomen herttua. Herttuapari perusti täysimittaisen renessanssihovin Suomen tuolloiseen pääkaupunkiin, Turkuun, ja toi mukanaan mullistavia kulttuurisia uudistuksia, kuten turnajaiset – ja haarukan. Ilman liettualaisia me suomalaiset (ja ruotsalaiset) emme siis välttämättä oikein tietäisi, miten tällaisessa juhlapöydässä kuuluu käyttäytyä.
Se, miten tarina jatkuu, herättää minussa tiettyä luottamusta: Turussa vietetyn ajan jälkeen Juhana ja Katariina päätyivät Ruotsiin ja hallitsivat lopulta koko valtakuntaa. Tarina on meille niin merkityksellinen, että viime kesänä, valmistautuessamme tähän vierailuun, Suzanne ja minä kävimme katsomassa Katariina Jagellonican tarinasta tehdyn näytelmän turkulaisessa kesäteatterissa.
***
Toinen kipeä kohta suhteessamme on koripallo. Arvatenkin.
Viime syyskuussa Suzanne ja minä seurasimme yhdessä presidentti Nausėdan ja rouva Nausėdienėn kanssa Suomen ja Liettuan välistä ottelua Tampereella. Vaikka joukkueemme pelasi vahvaa peliä, Liettua vei voiton pisteillä 81–78. Mutta pidemmällä aikavälillä olen edelleen optimistinen. Suomen kehitys on ollut enemmän kuin rohkaisevaa. Vuoden 1939 EuroBasketissa Liettua rökitti meidät murskalukemin 112–9. Olemme päässeet todella pitkälle noista ajoista! Mutta ihan varmuuden vuoksi: voisitteko lopettaa harjoittelun vähäksi aikaa, niin saamme teidät kiinni?
***
Lopuksi haluan kääntää katseemme tulevaisuuteen. Minulla on mukanani lähes kolmenkymmenen yrityksen delegaatio, joka edustaa keskeisiä aloja puolustuksesta digitaalisiin verkkoihin ja väestönsuojelusta rakennettuun ympäristöön.
Teemme jo nyt tiivistä yhteistyötä. Mutta voimme edetä huomattavasti pidemmälle. Voimme syventää kumppanuuttamme, laajentaa innovaatiotoimintaamme ja lujittaa yhteistä kriisinkestävyyttämme. Toivon, että tämä valtiovierailu toimii sysäyksenä näille kaikille.
Kiitos vielä kerran.
