Puheen alkuperäinen kieli on englanti
Muutosvarauksin
Herra presidentti,
hyvät naiset ja herrat
Aluksi haluan vilpittömästi kiittää presidentti Gauckia hänen ystävällisistä sanoistaan. Minulle on suuri kunnia vastaanottaa Walther-Rathenau-palkinto.
Otan palkinnon vastaan kiitollisena sekä Suomen puolesta että kaikkien niiden puolesta, jotka uskovat. etteivät rauha, vapaus ja kansainvälinen yhteistyö ole itsestäänselvyyksiä. Ne ovat valintoja, jotka jokaisen sukupolven on tehtävä uudelleen.
Walther Rathenau ymmärsi tämän. Hän oli monessa mielessä eurooppalainen jo ennen kuin Eurooppa oli olemassa sellaisena kuin me sen nykyään tunnemme. Hän ymmärsi, että vauraus edellyttää avoimuutta, turvallisuus yhteistyötä ja demokratia vastuullisuutta.
Nämä ajatukset muovasivat Eurooppaa 1900-luvulla. Ne ovat yhtä tärkeitä 2000-luvulla.
Elämme parhaillaan syvällisen murroksen aikaa. Saksassa on sille oma sana: Zeitenwende. Tämä osuva sana on vakiintunut kansainväliseen sanastoon samaan tapaan kuin Schadenfreude, Zeitgeist ja Kindergarten. Suomesta vain yksi sana on saavuttanut vastaavan maailmanlaajuisen menestyksen: sauna.
Mutta Zeitenwende on paljon enemmän kuin vain sana. Se on kuvaus ajastamme.
Maailmanpolittikkaa seuraavalle näyttää siltä, että kaikki on muutostilassa. Kansainväliseen järjestykseen kohdistuu paineita. Sota on palannut Eurooppaan. Taloudellisista riippuvuuksista on tullut strategisia haavoittuvuuksia. Teknologiasta on tullut vallan väline.
Mutta Zeitenwende ei kuitenkaan tarkoita murrosta tai katkosta. Se tarkoittaa sopeutumista. Ja pohjimmiltaan uudistumista.
Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan pakotti kaikki Euroopan valtiot arvioimaan uudelleen turvallisuuteen ja keskinäisiin riippuvuuksiin liittyviä olettamuksiaan. Saksa vastasi tilanteeseen investoimalla puolustukseen ja tarkistamalla joitakin pitkään vallinneita käsityksiä uudelleen. Suomi vastasi liittymällä Natoon.
Näiden valintojen taustalla olevat historialliset kokemukset olivat erilaisia. Toisen maailmansodan opetus Suomelle oli: ei koskaan enää valmistautumattomuutta. Saksalle opetus oli: ei koskaan enää sotaa.
Sodanjälkeinen Saksa rakensi merkittävän yhteiskunnan, joka on omistautunut rauhalle, sovinnolle ja Euroopan integraatiolle. Se on ihailtava saavutus.
Tänään Saksalta kuitenkin odotetaan uudenlaista vastuunottoa. Liittolaisten silmissä Saksa on paitsi Euroopan suurin talous, myös yksi Euroopan puolustuksen johtavista tukipilareista.
Matka on vielä kesken, mutta suunta on oikea. Saksa osoittaa johtajuutta. Suomi tukee sitä, sillä vahvempi Saksa tarkoittaa vahvempaa Eurooppaa.
Ja juuri vahvuutta Eurooppa tarvitsee. Olemme jälleen saaneet muistutuksen opetuksesta, jonka ennen tiesimme varsin hyvin: vapaus edellyttää voimaa.
***
Hyvät naiset ja herrat
Myös Suomen kuva Saksassa on muuttunut. Olemme siirtyneet Ateenasta Spartaan. Vielä vähän aikaa sitten Suomi tunnettiin ennen kaikkea koulutuksesta, innovaatioista, tasa-arvosta, designista ja onnellisuusmittauksista.
Nyt keskustelu painottuu todennäköisemmin Natoon, resilienssiin, kokonaisturvallisuuteen, itärajaamme ja Itämeren turvallisuustilanteeseen.
Ymmärrän tämän. Maailma on muuttunut. Mutta emme saa unohtaa Ateenaa. Sen merkitys on nyt pienempi, mutta vain tilapäisesti. Kulttuuri ei ole ylellisyyttä. Se on kansallisen resilienssin lähde ja osa siitä, mitä puolustamme.
Suhteessa väkilukuunsa Suomi on maailman johtavia maita kansainvälisen tason kapellimestarien, säveltäjien ja oopperalaulajien lukumäärässä. Monet heistä esiintyvät säännöllisesti täällä Berliinissä.
Saksa on jättänyt jälkensä myös kulttuuriimme ja kansalliseen identiteettiimme. Suomen kirjakielen isä, Mikael Agricola, opiskeli Wittenbergissä. Carl Ludvig Engel suunnitteli Helsingin ydinkeskustan. Yksi Suomen kansakunnan henkisisistä arkkitehdeistä, Johan Vilhelm Snellman, vietti opiskeluvuosiaan Saksassa perehtyen Hegelin ajatteluun. Kansallislaulumme on Hampurissa syntyneen Fredrik Paciuksen säveltämä. Ja sävelmä osoittautui niin tarttuvaksi, että myös Viro valitsi sen omaksi kansallishymnikseen.
Saksa on monin tavoin ollut mukana muovaamassa Suomea. Ja Suomi ja Saksa muovaavat edelleen Eurooppaa yhdessä. Teemme läheistä yhteistyötä turvallisuuden, teknologian ja kaupan aloilla.
Saksan osallistuminen Patrian Common Armoured Vehicle System -ohjelmaan osoittaa, mitä eurooppalaisella puolustusyhteistyöllä voidaan saavuttaa. Sama pätee Rheinmetallin ja suomalaisen satelliittiteknologiayritys ICEYEn yhteistyöhön. Jos haluamme vahvistaa Eurooppaa yhdessä, tarvitsemme paljon enemmän tämänkaltaista yhteistyötä niin puolustuksen kuin uusien teknologioiden saralla.
Poliittinen todellisuus näiden yhteishankkeiden takana on tämä: Suomi ja Saksa katsovat maailmaa saman linssin läpi. Meillä on yhteiset arvot, mielenkiinnon kohteet ja yhteinen käsitys siitä todellisuudesta, jossa elämme.
***
Hyvät naiset ja herrat
Kun katson Eurooppaa tänään, olen optimistinen. En siksi, että haasteet olisivat vähäisiä. Eivät ne ole.
Venäjän hyökkäys jatkuu. Maailmantalous pirstaloituu. Teknologinen kilpailu kiihtyy. Demokratiaan kohdistuu paineita eri puolilla maailmaa.
Yhtäkään näistä haasteista ei pidä aliarvioida. Mutta ei myöskään Euroopan kykyä vastata niihin.
Kuten eilen Brysselissä totesin: on aika lopettaa Euroopan vähättely. Olemme haluttu kumppani. Maat eri puolilla maailmaa pyrkivät tiivistämään suhteitaan Eurooppaan.
Euroopan puolustuksellinen herääminen on yksi viime vuosien merkittävimpiä geopoliittisia muutoksia. Ja sotilaallinen voima luo poliittista voimaa. Eurooppa, joko pystyy puolustamaan itseään, on Eurooppa, jonka sanalla on painoa maailmassa.
Juuri nyt tätä voimaa on käytettävä Ukrainan tukemiseen. Ukrainan tukeminen on parasta, mitä voimme tehdä oman rauhamme ja turvallisuutemme turvaamiseksi tulevaisuudessa. Sillä, miten tämä sota päättyy, on valtava merkitys. Se määrittää, miten tulemme elämään toistemme kanssa tällä mantereella.
Pitäisi olla sanomattakin selvää, että Euroopan tulee osallistua neuvotteluihin. Ei ole meidän etujemme mukaista jäädä sivustakatsojiksi.
Kuulemme nyt vaatimuksia, jotka koskevat Euroopan tulevaa turvallisuusjärjestystä. Sen keskustelun aika on vasta sodan jälkeen, ja Euroopan on oltava mukana keskusteluissa.
Hyvät naiset ja herrat
Vielä kolme vuotta sitten monet epäilivät, pystyykö Eurooppa pysymään yhtenäisenä Ukrainan tukena. Se pystyi. Monet epäilivät, pystyykö Eurooppa vahvistamaan puolustuskyvykkyyksiään. Se tekee sitä parhaillaan. Monet epäilivät, pystyykö Eurooppa ottamaan vahvemmin vastuuta omasta tulevaisuudestaan. Juuri niin se on alkanut tehdä.
Tätä mielestäni Zeitenwende todella tarkoittaa. Sopeutumista. Uudistumista. Määrätietoista toimintaa.
Walther Rathenau ymmärsi, että valtioiden välinen yhteistyö ei ole idealismia. Se on realismia. Vastakkainasettelun leimaamassa maailmassa vastaus on yhteistyö.
Tämä oivallus on yhtä olennainen tänään kuin se oli sata vuotta sitten.
Kiitos.